Keskenmeno kokemuksia – vertaistuki auttaa surun käsittelyssä
Keskenmeno kokemuksia on monenelaisia. Keskenmenosta puhutaan silloin kun raskaus päättyy ennen 22. raskausviikkoa tai silloin, kun kuolleen sikiön paino on alle puoli kiloa.
Suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa. Noin 10-15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. Lisäksi on tapahtuu erittäin varhaisia keskenmenoja, joissa on ehditty saada positiivinen raskaustesti mutta joissa vuoto alkaa muutaman päivän myöhässä.
Keskenmeno on niin yleinen, että jopa joka viides nainen joutuu sen kokemaan jossain vaiheessa elämäänsä. Surun ja menetyksen käsittelyssä voi helpottaa vertaistuki ja tieto siitä, ettei ole yksin kokemustensa kanssa. Siksi jaamme tässä erilaisia keskenmeno kokemuksia.
Keskenmenoni tapahtui 17. viikolla. Sikiö oli kuollut kohtuuni ja hän putosi minusta vessanpönttöön. Olisin halunnut tietää, oliko hän tyttö vai poika. En uskaltanut kuitenkaan katsoa, kun hän makasi kädelläni. Palasin töihin kolmen viikon päästä, kun olin fyysisesti palautunut. Henkinen palautuminen vei kuitenkin paljon pidempään.
Keskenmenolle on olemassa aina jokin syy. Syyt liittyvät yleensä sikiön poikkeavuuksiin tai siihen, että sikiö kiinnittyy väärään paikkaan. Yksittäisten keskenmenojen kohdalla ei syy kuitenkaan läheskään aina ole selvitettävissä.
Raskauden ensimmäisillä viikoilla aloin vuotaa verta. Pari päivää vuoto jatkui niukkana, mutta muuttui sitten runsaammaksi. Kivut voimistuivat, mutta päivystyksessä käskettiin vain seuraamaan tilannetta. Lopulta ultraäänessä todettiin kohdun olevan tyhjä.
Keskenmenot eivät noudattele yhtenäistä kaavaa. Joskus keskenmeno uhkaa useita viikkoja ja joskus se alkaa varoittamatta rajuna verenvuotona. Joskus äiti ei huomaa sikiön kuolemaa, vaan saa kuulla sen ultraäänitutkimuksessa.
Raskausviikolla 12 ultraäänessä lääkäri totesi sikiön olevan hyvin pieni ja että sykettä ei löydy. Minulle varattiin kaavinta parin viikon päähän, joka suoritettiin nukutuksessa. Äitini ja veljeni olivat toipumisessa suurena apuna, kun sain puhua heille tapahtuneesta ja he jaksoivat olla läsnä.
Keskenmeno aiheuttaa yleensä suuria tunteita. Jokainen reagoi tapahtumaan omalla tavallaan, eikä toinen tapa ole toista parempi. Tämän vuoksi myös keskenmeno kokemukset ja tarinat niistä ovat jokainen omanlaisensa.
Kaksosraskauteni alkoi lapsettomuushoitojen avulla. Viikolla 6 aloin tuntea outoa kipua alavatsalla. Tarkastuksessa kaikki vaikutti kuitenkin olevan hyvin. Seuraavana päivänä kivut kuitenkin yltyivät ja alkoi tulla veristä vuotoa. Sairaalassa todettiin toisen sikiön kuolleen. Seuraavana päivänä myös toinen oli kuollut. Kaavinnan jälkeen pääsin kotiin. Selvisimme yhdessä mieheni kanssa toinen toistamme tukien. Ikävintä oli se, että kaikki ystävät eivät osanneet käsitellä asiaa vaan mieluummin karttoivat seuraamme.
Keskenmenoon liittyvää surua kannattaa käsitellä puhumalla. Turvallisille läheisille voi puhua ja lisäksi hakea vertaistukea esimerkiksi Simpukka ry:stä tai Käpy ry:stä. Myös terveydenhuollon kautta voi pyytää keskusteluapua, jos yhtään siltä tuntuu.
Lue lisää:
Kun elämä pysähtyy – Lapsen kuolema ajaa epätoivoon
Lasten hoitaminen ja kiireen helpottaminen – näillä vinkeillä ehdit enemmän
Lasten ja nuorten mielenterveys – Lastensuojelun tarve on lisääntynyt korona-aikana
