Kielletty vanhemmilta: Helsingin Tanssiopisto kokemuksia

Helsingin Tanssiopisto kokemuksia: kielletty vanhemmilta

Puolisoni on viimeisen kuukauden ajan miettinyt, että millaisellakohan tanssitunnilla 5-vuotias tyttäremme käy. ”No avaa silmäsi tunnin aikana niin tiedät”, ehdotan hänelle, koska hänhän siellä tyttäremme kanssa käy. Mutta sepä ei onnistukaan ihan niin helpolla, koska nämä tanssitunnit vaikuttavat nimittäin kaikinpuolin kielletyiltä meiltä vanhemmilta. Onko muillakin samanlaisia Helsingin Tanssiopisto kokemuksia? Tyttäremme on aikaisemmin tanssinut Virossa hyvämaineisessa tanssikoulussa, ja niinpä puolisoni kysyi tyttäremme ensimmäisellä tunnilla josko hän pääsisi katsomaan tuntia, jotta näkisi minkälaista esibaletti on Suomessa. Sepä ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, vaan hänet ohjattiin ulos ja kerrottiin, että parin viikon päästä järjestetään avoimet ovet vanhemmille. Okei, täysin ymmärrettävää, puolisoni ajatteli yleisen rauhan varmistamiseksi, varsinkin kun muutkin vanhemmat istuskelivat odotusaulassa.

Mitä siellä ovien takana oikein tapahtuu?

Pari viikkoa meni ja mitään ei kuulunut, joten puolisoni päätti soittaa Helsingin Tanssiopiston toimistolle kysyäkseen avoimien ovien päivästä.

Tyttäremme selkeästi viihtyy tunnilla ystäviensä kanssa, mutta on kuitenkin todennut, ettei se kyllä balettia ole.

Jotain ne lapset siellä tunnilla tekevät ja puolen vuoden kuluttua sinäkin saat tietää, mihin olet vanhempana rahaasi laittanut. Niinpä puolisoni pyysi uudelleen mahdollisuutta päästä tunnille katsomaan, mihin vastattiin, että marras-joulukuussa olisi vanhemmilla mahdollisuus päästä katsomaan mitä lapset tunneilla tekevät. Siis melkein puolen vuoden päästä, kun kausi on jo lopussa? Puolisoani pyydettiin olemaan yhteydessä sähköpostitse, ja hänelle luvattiin lähettää tunnista tarkempaa selvitystä. Eipä ole selvitystä kuulunut. Onko todella näin, että Helsingin Tanssiopistolla on asiakaslähtöisyys kadonnut tanssin pyörteissä, kun ovet pidetään tiukasti vanhemmilta kiinni ja laitetaan odottelemaan sähköpostitse selvityksiä. Kyse olisi vain pienestä hetkestä nähdä, missä lapsi käy viikottain. Itse ymmärrän täysin, että vanhempia ei päästetä tunneille tuijottelemaan kännyköitään. Ymmärrän myös täysin yhtä hyvin sen, että useampi vanhempi voi olla hyvinkin kiinnostunut, mitä hänen lapsensa harrastaa. Se mitä en ymmärrä laisinkaan on se, että asiakaslähtöisyys unohdetaan täysin eikä ymmärretä kokonaisuutta ja löydetä ratkaisuja siihen. Me vanhemmat mahdollistamme myös Helsingin Tanssiopiston toiminnan, joten toivottavasti muilla on parempia Helsingin Tanssiopisto kokemuksia, koska kakkaahan tuosta jää monien vanhempien hampaiden väliin.

Toivotaan, että tytär kuitenkin oppii HipHopia. Tai balettia. Mieluummin kuitenkin HipHopia, jos minulta kysytään. Se olisi puolen vuoden salaisuuden arvoinen yllätys.

Lapsiarkea Media

Lapsiarkea Mediassa meillä on useita sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.

Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.