Lakkiaiskuvat vierivät somessa, ja naapurin lapsi pääsi lääkikseen. Sinä katsot omaa nuortasi, joka tietää tarkalleen mitä haluaa – eikä se ole se, mistä sinä haaveilit.
Mielessä käväisee ajatus, jota harva uskaltaa sanoa ääneen: tunnenko minä pettymystä? Aihe on kipeä, koska siihen kietoutuu rakkautta, omia haaveita ja pelkoa omasta riittämättömyydestä.
Toiset haaveilevat lapselle akateemisesta urasta, toiset vakaasta ammatista tai siitä, että lapsi vain pärjäisi omillaan. Kun todellisuus poikkeaa kuvitelmasta, tunteet voivat yllättää.
Mistä pettymyksen tunne oikeasti kertoo?
Pettymys ei yleensä kerro lapsesta. Se kertoo vanhemman omista odotuksista – tarinasta, jonka olemme mielessämme rakentaneet.
Tunteen taustalta löytyy usein vanhemman oma historia:
- Halu antaa enemmän kuin itse sai lapsena
- Toive jatkuvuudesta – että lapsi kulkee itselle tärkeää polkua
- Pelko siitä, ettei lapsi pärjää maailmassa
Tunne on inhimillinen, eikä sitä kannata hävetä. Pettymys ei tee sinusta huonoa vanhempaa – se kertoo, että välität.
Ratkaisevaa on, mitä tunteella tekee. Kun sen tunnistaa omakseen, sitä ei vahingossa kaada lapsen niskaan syyttelynä tai patistamisena.
Lapsi aistii herkästi vanhemman odotukset. Kuva: Vitolda Klein / Unsplash
Kenen unelmaa lapsi elää?
Lapsi ei synny toteuttamaan vanhemman keskeneräisiä haaveita. Hänellä on oma temperamentti ja omat vahvuutensa.
Kun vanhempi pitää tiukasti kiinni omasta visiostaan, lapsi voi oppia, että rakkaus on ehdollista. Se jättää jäljen, joka näkyy vielä aikuisena suorituspaineina.
Lasta saa silti kannustaa – tärkeää on myös rajojen asettaminen lämmöllä. Olennaista on suunta: kohti hänen potentiaaliaan vai meidän haavekuvaamme.
Otetaan kantaa: lapsen arvo ei ole hänen suorituksissaan
Sanotaan se suoraan. Lapsen arvo ihmisenä ei riipu arvosanoista, tutkinnoista tai urasta.
Tämä ei ole pehmeää lässytystä vaan realismia:
- Työelämä muuttuu nopeammin kuin osaamme ennustaa
- Moni ”varma” ura näyttää kymmenen vuoden päästä erilaiselta
- Kyky tulla toimeen, oppia uutta ja pyytää apua kantaa läpi elämän
Kun vanhempi irrottaa otteensa kapeasta menestyskäsityksestä, lapselle jää tilaa löytää oma juttunsa. Usein lapsi yltää parhaaseensa juuri silloin.
Lapsen vahvuudet löytyvät usein muualta kuin todistuksesta. Kuva: Anita Jankovic / Unsplash
Näin käsittelet omat odotuksesi
Ensimmäinen askel on tunnistaa odotus ja kysyä rehellisesti: onko tämä lapsen unelma vai minun?
Käytännön keinoja oman otteen löysäämiseen:
- Huomaa onnistumiset, jotka eivät liity koulumenestykseen
- Vältä vertailua sisaruksiin tai muiden lapsiin
- Kysy lapselta, mistä hän haaveilee – ja kuuntele korjaamatta
- Käsittele oma pettymyksesi aikuisen kanssa, ei lapsen
Jos odotukset alkavat kuormittaa sinua itseäsi, muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi. Väsynyt vanhempi tarrautuu helpommin tiukkoihin odotuksiin.
Pettymys ei ole sama kuin huoli
On hyvä erottaa kaksi asiaa. Pettymys on sinun oma tunteesi siitä, ettei lapsesta tullut odotustesi mukainen. Huoli taas syntyy, jos lapsi voi pahoin tai jää ilman suuntaa.
Aito huoli ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. Silloin lapsi tarvitsee tukea ja tarvittaessa ammattiapua – ei painostusta kohti tiettyä uraa.
Useimmiten kyse on vain siitä, että lapsi on erilainen kuin odotit. Ja se on hyvä uutinen: saat tutustua oikeaan ihmiseen kuvitellun sijaan.
Usein kysytyt kysymykset
Onko väärin tuntea pettymystä omasta lapsesta?
Ei ole. Tunne on inhimillinen ja kertoo vanhemman omista odotuksista, ei lapsen arvosta. Tärkeintä on käsitellä se itse niin, ettei se kohdistu lapseen.
Miten kannustan lasta painostamatta?
Kannusta ponnistelua ja yrittämistä lopputuloksen sijaan, ja huomaa onnistumiset myös koulun ulkopuolella. Kysy, mitä lapsi itse tavoittelee.
Pitääkö lapselle kertoa omista odotuksista?
Lasta voi rohkaista ja jakaa arvoja, mutta omia täyttymättömiä haaveita ei kannata sälyttää hänen harteilleen. Ehdollinen rakkaus näkyy myöhemmin suorituspaineina.
Entä jos olen aidosti huolissani lapsen tulevaisuudesta?
Erota huoli pettymyksestä. Jos lapsi voi pahoin tai on ilman suuntaa, hän tarvitsee tukea ja tarvittaessa ammattilaisen apua.
Entä teillä – oletko joutunut päästämään irti jostain haaveesta lapsesi kohdalla? Kerro kommenteissa, miten löysit rauhan lapsen oman polun kanssa!
Tämä artikkeli sisältää yleisluontoista tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos olet huolissasi lapsesi hyvinvoinnista tai mielialasta, ole yhteydessä neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai muuhun ammattilaiseen.
Lue myös- Tarvitseeko lapsi kuria? Näin asetat rajat lämmöllä
- Vanhemman jaksaminen
- Lapsen kiukkukohtaukset
- Karkkipäivä vai herkkua pitkin viikkoa? Näin löydät teille sopivan linjan
Seuraa Lapsiarkea
Parhaat nimivinkit ja arjen jutut suoraan feediisi - liity yhteisöömme.
Lapsiarkea Media
Lapsiarkea Mediassa meillä on useita sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.
Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.
Jatka lukemista
