Raskauden keskeytys
Raskauden keskeytys eli abortti on ymmärrettävästi paljon tunteita herättävä aihe. Raskauden keskeyttäminen ei yleisesti ottaen ole helppo päätös, mutta sitä haluava nainen ei ole terveydenhuoltojärjestelmässämme yksin. Apua ja tukea on aina saatavilla, mutta sitä pitää myös osata kysyä.
Tärkeintä raskauden keskeytyksessä on, että ei jää yksin.
Kyseessä ei ole vain pelkkä lääketieteellinen toimenpide, kyseessä on myös potentiaalisesti raskas henkinen prosessi, joka voi johtaa masennukseen. Toisaalta osa abortin tehneistä on kuvaillut kokemusta myös voimaannuttavaksi.
Suomessa keskeytetään monia raskauksia vuosittain
Raskauksia keskeytettäessä terveydelliset näkökulmat huomioidaan, niin fyysiset kuin henkisetkin. Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia, ja trendi on ollut laskeva varsinkin 1970-lukuun verrattuna. Tällöin raskauden keskeytyksiä tehtiin huippuvuosina jopa yli 20 000.
Varsinkin nuorten kohdalla aborttien määrä on vähentynyt huomattavasti.
Suomessa raskauden keskeyttämistä säätelee laki raskauden keskeyttämisestä, joka säädettiin alun perin vuonna 1970. Sitä on sittemmin täydennetty muutossäädöksillä. Laissa säädetään muun muassa siitä, mihin asti abortin tekeminen on mahdollista.
Nykylainsäädännön mukaan abortti voidaan tehdä 12. raskausviikolle saakka. Poikkeustapauksissa se voidaan kuitenkin tehdä vielä niinkin myöhään kuin rv 20. tai rv 24. viikolla. Näitä poikkeustapauksia ovat esimerkiksi havaitut sikiövauriot tai äidin nuori ikä (alle 17 vuotta).
Useampi kuin yhdeksän kymmenestä abortista Suomessa tehdään sosiaalisin perustein, naisen alhainen tai korkea ikä on lopuissa tapauksissa yleinen syy. Vain hyvin pieni osa aborteista tehdään sikiövaurioiden tai sellaisten epäilyn takia.
Raskauden keskeytys käytännössä
Kuten edellä kerrotusta on johdettavissa, on raskauden keskeyttämistä halutessaan syytä kääntyä lääkärin puoleen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Itse keskeytys tehdään sairaalassa, ja siihen tarvitaan lähete. Lähetteen saa lääkäriltä joko terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta.
Lääkärin ja hoitajan kanssa keskustellaan vielä tarkemmin ja varmistetaan, että raskaana oleva nainen ymmärtää prosessin kulun.
Naisella on joka tapauksessa oikeus raskauden keskeytykseen aina kun lain vaatimat edelltykset täyttyvät.
Itse keskeytys tapahtuu joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti eli käytännössä imukaavinnalla. Lisäksi puhutaan jälkiehkäisystä, jota voidaan kuitenkin käyttää vain kolmen vuorokauden sisällä yhdynnästä. Lääkkeelliset keskeytykset muodostavat suuren enemmistön, noin 95 % kaikista keskeytyksistä.
Lääkkeellinen keskeytys on kohdun kuorimituksen kannalta kaavintaa lempeämpi vaihtoehto. Toipuminen on molempien keinojen kohdalla yhtä nopeaa. Jälkivuoto kuitenkin kestää lääkkeellisessä keskeytyksessä tavallisesti pidempään.
Raskauden keskeytyksellä ei ole vaikutusta hedelmällisyyteen.
Lääkkeellisessä keskeytyksessä on kyse kahden lääkeaineen, mifepristonin ja prostaglandiinin, yhdistelmästä. Lääkkeet nautitaan oraalisesti eli suun kautta. Joissakin tapauksissa lääkkeellinen keskeytys ei tyhjennä kohtua kokonaisuudessaan. Tällöin imukaavinta on tarpeen.
Imukaavinta suoritetaan yleensä naisen ollessa nukutettuna, ja itse toimenpide on suhteellisen nopea, noin 15 minuuttia. Tavallisesti pidempää sairaalatarkkailua ei tarvita, vaan nainen pääsee kotiin pari tuntia keskeytystoimenpiteen jälkeen.
Raskauden keskeyttäminen ei ole itsestäänselvyys
Suomessa on kohtuullisen salliva lainsäädäntö raskauden keskeytysten suhteen, joskaan ei kaikkein liberaalein. Monissa maissa raskauden keskeytys ei ole sallittua kuin korkeintaan äärimmäisissä poikkeustilanteissa, eikä aina niissäkään.
Useimmiten kieltävän suhtautumisen ja lainsäädännön taustalla ovat uskonnollis-eettiset perusteet.
Ensimmäinen Euroopan maa, jossa abortti laillistettiin, oli Neuvostoliitto vuonna 1920 (myöhemmin sen ehtoja tosin tiukennettiin huomattavasti). Perässä seurasi Islanti 1936, ja 30-luvun puolella joukkoon liittyivät vielä muun muassa Ruotsi, Tanska ja Puola, joista jälkimmäinen tunnetaan nykyisin hyvin tiukasta suhtautumisestaan aborttiin.
Euroopan unionin jäsenmaiden kontekstissa tiukinta aborttilainsäädäntöä edustavat Irlannin ja Maltan tasavallat. Ensimmäisessä abortti on mahdollista vain naisen hengen ollessa uhattuna, jälkimmäisessä abortti on kaikissa tapauksissa laiton. Nämä seikat on hyvä pitää mielessä, mikäli harkitsee muuttoa esimerkiksi työn perässä ko. maihin.
