Päivähoitolaki
Päivähoitolaki, toisin sanoen nykiseltä viralliselta nimeltään varhaiskasvatuslaki tai entiseltä nimeltään laki lasten päivähoidosta Suomessa, on alun perin peräisin vuodelta 1973.
Lainsäädäntöä on sittemmin uudistettu kulloistenkin poliittisten tavoitteiden mukaisesti ja paremmin ajan henkeä vastaamaan.
Mistä päivähoitolaissa säädetään?
Itse päivähoitolaissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. Se on siis toiminut virallisena peruskivenä yleiseen päivähoito-oikeuteen, osana 70-luvulla voimakkaasti kehittynyttä ajatusta hyvinvointivaltiosta.
Tavoite on edistää lasten ikäkauden mukaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä tukea lasten oppimisen edellytyksiä.
Tässä laissa varhaiskasvatusta ohjaavaksi tahoksi määritellään nykyisin Opetushallitus, jonka tehtävänä on laatia muun muassa valtakunnallisesti noudatettavaksi tarkoitettu varhaiskasvatussuunnitelma. Sen määrittämien perusteiden mukaisesti laaditaan esimerkiksi kuntatasolla omat varhaiskasvatussuunnitelmat.
Lisäksi jokaiselle lapselle on laadittava päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma.
Lapsen huoltajilla on oikeus saada tietoa kasvatuksen järjestäjältä varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta.
Huoltajille on myös järjestettävä mahdollisuus osallistua lapsen varhaiskasvatukseen sen suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin kautta.
Päivähoitolain viimeisimmät uudistukset
Kuten todettua, on päivähoitoa säätelevää varhaiskasvatuslakia uudistettu ja muutettu vuosien varrella useaan otteeseen. Myös Sipilän I hallitus on uudistanut sitä useampivaiheisesti. Ko. lain ensimmäinen uudistus viimeisimmästä uudistusryppäästä tuli voimaan elokuussa 2015.
Vuoden 2015 uudistuksessa itse lain nimi muuttui: lasten päivähoidosta annettu laki tunnetaan nykyisin virallisesti juuri varhaiskasvatuslakina. Laki määritteleekin nyt entistä tarkemmin varhaiskasvatuksen käsitteellisen sisällön. Käsitteenä sen on tarkoitus korvata lasten päivähoito. Laki säätää nyt myös ryhmäkoosta seuraavaa: ”Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia.”
Maaliskuussa 2017 astui voimaan uusi varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaki. Nykyisin asiakasmaksu määrittyy lainvoimaisesti perheen koon ja tulojen sekä lapsen varhaiskasvatuksessa viettämän ajan perusteella.
Enimmäismaksuna säilyy 290 euroa kuukaudessa, mutta kaksi- ja kolmihenkisten perheiden osalta tulorajoja on nostettu jonkin verran uudessa laissa. Kunta voi itse päättää perivänsä enimmäismaksua (290 euroa / kk) alempia maksuja tai jättää maksut perimättä kokonaan.
Päivähoitolaki ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon
Uusi varhaiskasvatuslaki on edelleen säilyttänyt lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Eduskunta kuitenkin päätti vuoden 2015 joulukuussa rajata sitä niin, että lapsella on päivähoito-oikeus vain 20 viikkotunnin verran, mikäli vanhemmat eivät ole töissä kokoaikaisesti tai ole päätoimisia opiskelijoita.
Tämä päätös on herättänyt runsaasti kritiikkiä, sillä moni näkee sen kohdistuvan epäoikeudenmukaisesti pienituloisiin ja moniin heikommassa asemassa oleviin perheisiin, kuten maahanmuuttajaperheisiin.
On jopa asetettu kyseenalaiseksi, voidaanko Suomessa enää puhua olevan todellista subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Sen rajaus on vaikuttanut joka tapauksessa myös Kelan tukiin, ja esimerkiksi yksityisen hoidon tuen hoitoraha on alentunut joissakin tapauksissa.
Kaikki kunnat ja kaupungit eivät kuitenkaan ole rajanneet päivähoito-oikeutta, vaan ovat hyödyntäneet suomalaista kuntien laajaa itsemääräämisoikeutta. Isoista kaupungeista rajaamisen ovat hylänneet ainakin Helsinki, Espoo, ja Tampere, vähän pienemmistä muun muassa Forssa, Kemi, Kotka, Nokia, Riihimäki ja Uusikaupunki.
Varhaiskasvatus- eli päivähoitolain mukaan lapselle on kuitenkin joka tapauksessa järjestettävä – seuraa lainaus laista – ”varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista”. Käytännössä päätös näiden tarpeiden olemassaolosta tehdään harkinnanvaraisesti kunnissa.
Päivähoidon järjestäminen
Jokaisen Suomen kunnan on huolehdittava päivähoitolain mukaisesta lasten päivähoidon järjestämisestä asukkailleen. Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää tämän hoidon itse tai hankkia sen ulkopuoliselta, yksityiseltä palveluntuottajalta.
Vastuu päivähoidon tason valvonnasta on kuitenkin kunnalla tai kuntayhtymällä itsellään sekä aluehallintovirastolla ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla. Olipa palveluntuottaja sitten yksityinen tai julkinen, ei esimerkiksi henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista voida tinkiä.
Lue täältä miltä uudet päivähoitomaksut näyttävät vuonna 2018
Lue täältä kattava opas päiväkodeista
Tutustu tästä miten englanninkielinen päiväkoti toimii Suomessa
