Lapsen tunnetaidot – tunteiden sanoittaminen ja säätelyn opettelu
Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja – ja niitä opitaan samalla tavalla kuin kävelyä: mallista, toistoista ja turvallisista harjoituksista. Tämä sivu antaa arjen keinot tunteiden nimeämiseen, sietämiseen ja säätelyyn ikävaiheittain.
Tunnetaidot rakentuvat aikuisen avulla
Lapsi ei synny osaten rauhoittaa itseään – tunnesäätely kehittyy vuosien mittaan aikuisen ’lainasäätelyn’ kautta: kun aikuinen ottaa vastaan lapsen ison tunteen rauhallisesti, nimeää sen ja auttaa rauhoittumaan, lapsen aivoihin rakentuu vähitellen oma säätelyjärjestelmä. Tunne-elämän kehityksestä ensimmäisinä vuosina olemme kirjoittaneet myös oman artikkelin.
Tunnekasvatuksen ydinlause on yksinkertainen: kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki teot eivät. Vihaa, pettymystä ja kateutta saa tuntea – lyöminen, pureminen ja tavaroiden heittely eivät ole ok. Kun tämä erottelu toistuu arjessa satoja kertoja, lapsi oppii sekä hyväksymään tunteensa että hallitsemaan käytöksensä.
Tunnetaitojen neljä porrasta
Tunnekasvatus tapahtuu arjen mikrohetkissä – ei oppitunneilla
Tehokkain tunnekasvatus ei ole erillinen tuokio vaan arjen tapa: nimeä tunteita ohimennen (omiasi ja lapsen), lue kirjoja ja pysähdy kuvien tunteisiin (’miltähän karhusta tuntuu?’), pelaa tunneilmekortteja ja käytä leikkiä – nallen pettymys on turvallinen tapa käsitellä omaa. Iltaisin toimii päivän tunnekierros: mikä naurattu tänään, mikä harmitti?
Oma esimerkki on opetussuunnitelman ydin: lapsi tallentaa, miten sinä toimit ärtyneenä, pettyneenä ja väsyneenä. Ääneen sanoitettu oma säätely (’Nyt minua ärsyttää. Hengitän vähän, että rauhoitun.’) on tehokkaampaa kuin sata kehotusta rauhoittua. Ja epäonnistumiset kuuluvat malliin – anteeksipyyntö on tunnetaitojen mestarikurssi.
Mitä missäkin iässä voi odottaa?
1–2-vuotias tunnistaa ilon ja surun ja hakee lohtua, mutta säätely on kokonaan aikuisen varassa – sanoita ja rauhoita, älä odota itsehillintää. 2–3-vuotias alkaa nimetä perustunteita ja harjoittelee odottamista hetken kerrallaan; raivarit ovat yhä normaaleja. 3–4-vuotias osaa jo kertoa tunteistaan, neuvotella ja käyttää opittuja rauhoittumiskeinoja – välillä.
4–6-vuotiaalla kehittyvät empatia ja tunteiden syiden ymmärrys: hän lohduttaa kaveria ja osaa ennakoida, mikä toista harmittaa. Silti isot tunteet kaatavat säätelyn vielä kouluiässäkin – aikuisen tukea tarvitaan pitkään, vaikkapa kiukkuisen koululaisen kanssa. Tunnetaidot eivät tule koskaan ’valmiiksi’; aikuisenakin niitä harjoitellaan.
- Sanoita tunteita joka päivä – omia ja lapsen, ohimennen.
- Kaikki tunteet ok, kaikki teot eivät – toista tätä eroa.
- Harjoittele rauhoittumiskeinot tyynenä – myrskyssä on myöhäistä opetella.
- Käytä kirjoja ja leikkiä – hahmon tunne on turvallinen harjoitus.
- Älä raivaa kaikkia pettymyksiä pois – pienet harmit ovat harjoituksia.
- Näytä oma mallisi ääneen – ja pyydä anteeksi, kun mokaat.
Lue myös artikkelimme
Perheen kysymyksiä
Tutustu myös näihin
Sisältö on yleistä tietoa, joka pohjautuu muun muassa THL:n ja MLL:n ohjeisiin ja suosituksiin, eikä se korvaa neuvolan tai muun ammattilaisen yksilöllistä ohjausta. Jos lapsen käytös tai oma jaksamisesi huolettaa, käänny neuvolan tai perheneuvolan puoleen.
Seuraa Lapsiarkea
Parhaat nimivinkit ja arjen jutut suoraan feediisi - liity yhteisöömme.
