IVF – Koeputkihedelmöitys
IVF-hoito eli koeputkihedelmöitys on ollut tehokkain lapsettomuuden hoitokeino viimeiset 30 vuotta. Ensimmäinen koeputkihedelmöityksen avulla syntynyt lapsi täytti tänä vuonna 40 vuotta. IVF-hoidolla alkunsa saanut lapsi Louise Joy Brown syntyi vuonna 1978 Englannissa. Suomen ensimmäiset koeputkihedelmöityksen (in vitro -fertilisaatio, IVF) avulla aikaansaadut raskaudet lähtivät alkuun vuonna 1983, ja ensimmäinen lapsi syntyi 1984 (Seppälä ja Koskimies 1985). Suomessa on syntynyt jo yli 40000 lasta hedelmöityshoitojen avulla vuoteen 2016 mennessä ja vuosittain syntyy lähes 2500 lasta (Tilastokeskus). Teknologia kehittyy jatkuvasti parantaen myös raskaustuloksia.
IVF on tehokkain lapsettomuuden hoitokeino
Mihin lapsettomuusongelmiin IVF sopii?
Koeputkihedelmöitystä voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa. Se on osoittautunut toimivaksi hoitomuodoksi muun muassa munanjohdinperäisessä hedelmättömyydessä, endometrioosipotilailla, siittiön heikkolaatuisuudessa ja selittämättömässä lapsettomuudessa. Selittämättömän lapsettomuuden ollessa kyseessä ensimmäinen hoitomuoto on yleensä inseminaatio.
Miten koeputkihedelmöitys tehdään?
Koeputkihedelmöitys tehdään laboratorio-olosuhteissa viemällä naiselta kerätyt munasolut ja miehen siemennesteestä erotellut siittiöt samalle viljelymaljalle. Tarvittaessa voidaan myös käyttää luovutettuja munasoluja, siittiöitä tai alkioita.
Naiselle tehdään munasarjojen stimulaatio eli ovulaation induktio hormonien avulla. FSH-hormonin avulla munarakkuloiden saadaan useampi kehittymässä oleva munasolu kasvamaan ja kypsymään. Hormonikuuri kestää hoitomuodosta riippuen 2-4 viikkoa, jonka aikana voi elää normaalia elämää. Hormonit annostellaan ihon alle pistämällä.
Pistosten (esim. Puregon, Gonal-F) ansiosta munarakkulat alkavat kasvaa ja kypsyä. Pistos otetaan kerran päivässä yleensä mahanahkaan, kunnes munarakkulat ovat tarpeeksi suuria. Pistokset pitää ottaa joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Munarakkuloiden kasvua seurataan pistosvaiheessa ultraäänitutkimuksilla, ensimmäisen kerran yleensä noin viikon kuluttua pistosten aloittamisesta ja sitten tarpeen mukaan. Yleensä piikitysvaihe kestää noin 7-14 päivää.
Kun munarakkulat ovat tarpeeksi suuria, annetaan viimeinen pistos, joka vapauttaa munasolut kellumaan rakkulanesteeseen. Pistos on istukkahormonia (esim. Profasi, Pregnyl) ja se otetaan n. 36-38 tuntia ennen munasolujen keräystä. Jos pistos tulee väärään aikaan, on vaara, ettei munasoluja saada talteen.
Munasolut kerätään munarakkuloista ohuella neulalla ultraääniohjauksessa emättimen kautta. Keräyksen yhteydessä naiselle annetaan paikallispuudutus emättimen pohjaan ja suonensisäistä kivunlievitystä. Munasolupunktion voi tehdä myös nukutuksessa yksityisellä lääkäriasemalla. Yhdellä kerralla saadaan kerättyä yleensä noin kymmenen munasolua. Toimenpide kestää yleensä noin 15 minuuttia.
Munasolujen keräyksen jälkeen vointia seurataan klinikalla muutaman tunnin ajan ja annetaan kipulääkitystä. Sairauslomaa kirjoitetaan yleensä keräyspäivän lisäksi kaksi seuraavaa päivää.
Raskausprosentti yhtä IVF-hoitokiertoa kohti on noin 20-35 prosenttia
Sperman käsittely
Miehen spermasta erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt, jotka siirretään munasolujen kanssa samalle viljelymaljalle. Normaalissa spermanäytteessä on yleensä yli 40 miljoonaa ja joskus jopa 500 miljoonaa siittiötä. Parhaiten liikkuvat siittiöt erotellaan laboratoriossa. Tätä kutsutaan sperman pesuksi. Kun siittiöt on pesty, ovat ne valmiit hedelmöitystä varten. Siittiöitä lisätään keskimäärin 200 000 kappaletta yhtä munasolua kohden. Munasoluja ja siittiöitä viljellään laboratoriossa kasvatuskaapissa, jossa olosuhteet on tarkkaan vakioitu muistuttamaan naisen elimistön olosuhteita.
Munasolujen hedelmöittyminen ja kasvatus maljalla
Tavallisesti noin 70 prosenttia munasoluista hedelmöittyy viljelymaljalla. Näistä 30-50 prosenttia kehittyy hyvälaatuisiksi alkioiksi. Näistä paras tai kaksi parasta valitaan siirretään kohtuun 2-5 päivän kuluttua hedelmöityksestä. Jäljelle jääneet hyvälaatuiset alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Munasolujen hedelmöittyminen tarkistetaan 16-20 tunnin kuluttua siitä, kun sukusolut on asetettu viljelymaljalle. Tavallisesti alkioita kasvatetaan 2-3 päivää ennen kuin ne siirretään kohtuun. Joissain tapauksissa alkioviljelyä jatketaan 4-5 päivää alkiorakkulavaiheeseen saakka.
Alkionsiirto on helppo toimenpide
Alkionsiirto kohtuun tehdään katetrin avulla ultraääniohjauksessa. Toimenpide on kivuton, eikä edellytä seurantaa poliklinikalla. Potilaalle alkionsiirto on vastaava toimenpide, kuin inseminaatio.
Alkion kiinnittymistä kohtuun parannetaan keltarauhashormonilääkityksellä. Alkion siirron jälkeen annetaan loppukierron ajaksi nk. Luteaalivaiheen tukihoito (progesteroni tai HCG) (esim. Lugesteron). 30-40 prosenttia tuorealkionsiirroista johtaa raskauteen.
Alkioiden pakastus
Alkioiden pakastus mahdollistaa munasolujen keräyksestä saatujen alkioiden siirtämisen tarpeen mukaan myös myöhemmin. Keskimäärin 95 prosenttia alkioista selvitää pakastamisesta ja sulattamisesta. Pakastetun alkion siirto eli PAS voidaan tehdä naisen luonnollisessa kuukautiskierrossa tai korvaavan hormonihoidon avulla. Noin joka kolmas pakastetun alkion siirto johtaa raskauteen. Synnytykseen asti päätyy noin 20-25 prosenttia.
Raskaustesti IVF-hoidon jälkeen
Raskaustesti voidaan tehdä kahden viikon päästä. Jos raskaustesti näyttää negatiivista ja kuukautiset alkavat, on prosessi tehtävä uudelleen. Ensimmäisen kerran jälkeen käytetään yleensä aiemmin kerättyjä, pakastettuja alkioita. Raskauden todennäköisyys kasvaa jokaista yritystä kohden. Jo etukäteen on hyvä keskustella siitä, kuinka monta kertaa on valmis yrittämään.
Lapsettomuus koskettaa jopa 15% pariskunnista.
Lue myös lapsettomuushoidot
