Inseminaatio
Inseminaatio (Intra Uterine Insemination, IUI) tarkoittaa toimenpidettä, jossa siittiöt viedään ohuella katetrilla kohtuonteloon.
Hoitoa voidaan käyttää erityisesti silloin, kun kyse on lievästä siittiötuotannon häiriöstä, kohdunkaulan limaan liittyvä syy, lievä endometrioosi tai lapsettomuuteen ei ole löytynyt selvää syytä.
Inseminaatio on usein myös ensimmäinen lapsettomuushoito. Lapsettomuus koskettaa jopa 15% pariskunnista.
Inseminaatiota käytetään myös silloin, kun raskautta tavoitellaan luovutettujen siittiöiden avulla.
Inseminaation edellytys on munarakkulan normaali kypsyminen ja riittävä määrä liikkuvia siittiöitä. Myös ainakin toisen munanjohtimen on oltava terve, sillä hedelmöitys tapahtuu siellä.
Suomessa inseminaatioita tehdään vuosittain useita tuhansia. Hoitoja voidaan tehdä vain siihen luvan saaneissa terveydehuollon yksiköissä, sillä inseminaatiota säätelee vuonna 2007 voimaan astuneet hedelmöityslaki ja kudoslaki.
Raskaus alkaa 10-15 prosentissa toteutetuissa inseminaatiohoidoissa. Hoitokertoja voi olla useampi, ja suurin osa raskauksista alkaa kolmen tai neljän hoitokerran aikana.
Onnistuminen riippuu eniten siemennesteen laadusta. Myös hoidon oikea ajoitus on tärkeää ja naisen iän lisääntyessä onnistumistulos heikkenee. Jos neljä hoitokertaa ei aiheuta raskautta, siirrytään usein IVF-hoitoon.
Inseminaation toteutus
Inseminaatio voidaan toteuttaa luonnollisessa kuukautiskierrossa tai munasolun kypsytyshoidon yhteydessä.
Ensimmäisessä tapauksessa inseminaatio ajoitetaan käyttämällä ovulaatiotestiä, jossa mitataan virtsasta LH-hormonin määrää. LH-hormonin määrä kasvaa noin vuorokautta ennen ovulaatiota. Inseminaatio tehdään silloin 12-42 tuntia positiivisen ovulaatiotestin jälkeen.
Munasolun kypsytyshoidossa ajoitus määritellään joko ovulaatiotestin tai kaikututkimuksen perusteella. Tällöin annetaan ovulaation käynnistävä hCG-hormonipistos, jonka jälkeen inseminaatio tehdään 24-42 tunnin kuluessa, sillä siittiöt elävät noin 1-2 vuorokautta.
Mies toimittaa tuoreen siemennestenäytteen inseminaatiopäivänä laboratorioon, jossa sperma pestään. Pesun tarkoitus on erotella talteen parhaiten liikkuvat siittiöt. Jos käytetään luovutettuja siittiöitä tai muusta syystä aiemmin pakastettuja siittiöitä, ne sulatetaan inseminaatiopäivänä.
Itse toimenpide kestää vain muutaman minuutin, eikä se vaadi seurantaa poliklinikalla. Siittiöt yksinkertaisesti ruiskutetaan kohtuonteloon ohuella muovikatetrilla.
Katetrin laittaminen ei yleensä tunnu miltään eikä siittiöiden valumista pois tarvitse pelätä. Kohtuontelosta siittiöt uivat munanjohtimiin, jossa tavoiteltu hedelmöitys tapahtuu.
Toimenpide on teknisesti vastaava potilaan kannalta, kuin alkion siirto IVF- tai ICSI-hoidon yhteydessä. Joillain harvoilla ihmisillä muovikaterin vieminen kohtuun aiheuttaa kipua ja johtuu kohdunkaulan mutkaisuudesta.
Inseminaatio vaihe vaiheelta
- Voidaan tehdä luonnollisella kierrolla varmistaen munasolun irtoaminen ovulaatiotestillä. Jatko kuten kohdassa 3 ja 4.
- Vaihtoehtoisesti hormonihoito, jolla kypsytetään 1-2 munasolua: FSH:lla stimuloidaan munarakkuloiden kasvua ja HCG-hormonilla laukaistaan ovulaatio.
- Hoidon seuranta:
- Follikkelikasvun mittaaminen, hormoni-annostuksen yksilöiminen, vakavien sivuvaikutusten välttäminen;
- Vaginaalinen ultraääniseuranta (2-3 kertaa hoitojakson aikana)
- Joskus hormonimäärityksiä verinäytteestä.
- Spermanäyte, toimitetaan ovulaatiopäivän aamuna (tai pakastuksesta), pestään ja ruiskutetaan kohtuun myöhemmin samana päivänä.
- Raskaustesti/ -seuranta
Luovutetut siittiöt
Luovutettuja siittiöitä voidaan käyttää, jos puolison siittiöt ovat heikkolaatuisia tai niitä ei ole ollenkaan.
Luovutettuihin siittiöihin voidaan turvautua myös tilanteissa, joissa riski perinnöllisiin sairauksiin on suuri. Myös yksi lasta haluavat naiset ja naisparit voivat käyttää inseminaatiohoidossa luovutettuja siittiöitä.
Kaikilta siittiöiden luovuttajilta testataan tarttuvat taudit, tarkistetaan terveydentilanne sekä tutkitaan suvussa esiintyvät perinnölliset sairaudet.
Siittiöiden luovuttajien henkilötiedot talletetaan Valviran ylläpitämään rekisteriin. Lapsettomuusklinikoilta on mahdollista saada myös ulkomaisista spermapankeista. Tämä kuitenkin edellyttää, että henkilötiedot on rekisteröity Suomen lain mukaisesti.
Vanhemmat eivät voi saada tietoa luovuttajasta. Syntyvällä lapsella sitä vastoin on oikeus täysi-ikäisenä saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä.
Jos inseminaatio ei tuota tulosta on vuorossa IVF tai ICSI.
Lue lisää lapsettomuushoidot artikkelista
Lue myös IVF – Koeputkihedelmöitys
