Pikafaktat – Cytotec-käynnistys
| Miksi käynnistettiin | Lapsivesi alkoi tihkua rv 36+4, käynnistys 24 h kuluessa |
| Käynnistystapa | Cytotec (misoprostoli) suun kautta, kaksi annosta |
| Ensimmäinen annos | Klo 13 |
| Kivunlievitys | Ilokaasu ja epiduraali – 8 cm asti ilman lääkkeitä |
| Avautuminen | 2 cm klo 21, 8 cm klo 00.30 |
| Syntymä | Klo 4.11 imukupin avulla, ilman episiotomiaa |
| Vauva | 2 500 g rv 36+5 – pienipainoinen raskausviikkoihin nähden |
| Kivuliain hetki | Sisätutkimus käynnistysosastolla – ei itse synnytys |
Tämä on esikoiseni synnytystarina vuodelta 2012. Synnytys käynnistettiin Cytotecilla kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Olen synnyttänyt kolme kertaa, ja kaikki kolme olivat erilaisia – tässä se ensimmäinen.
Koko synnytyksen kivuliain hetki ei ollut synnytys. Se oli sisätutkimus käynnistysosastolla, keskellä päivää, ennen kuin mitään oli edes alkanut.
Tämä on esikoispoikamme synnytystarina: Cytotecilla käynnistetty synnytys kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mikään ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Silti annoin kokemukselle täyden kympin.
Kerron sen sellaisena kuin se oli – myös sen osan, jossa vaeltelin käytävällä kahdeksan sentin avautumisella, koska synnytyssalit olivat täynnä.
Lapsivesi alkoi tihkua raskausviikolla 36+4
Nousin sohvalta vessaan. Reisille valahti vähän nestettä. Mietimme, ettei tämä voi olla lapsivettä.
Mies oli lähdössä Tampereelle keikalle. Sanoin, että lähde vaan, ilmoitan jos tilanne muuttuu. Laitoin pikkuhousunsuojan – ja kun se kastui kokonaan, soitin Naistenklinikalle.
Jätin sairaalakassit kotiin. En voinut uskoa, että jäisin sille tielle.
Kun kätilö sanoi vuodon olevan lapsivettä, aloin nauramaan ja jalat alkoivat täristä. Mies hyppäsi Linnatuulessa bussista ja tuli taksilla kodin kautta sairaalaan.
Minulla oli todettu raskausaikana B-streptokokki, mikä tarkoittaa, että lapsivesien mentyä on mentävä heti sairaalaan. Sain antibioottia kolmesti vuorokaudessa, jottei vauva saisi tulehdusta.
Käynnistys pelotti enemmän kuin synnytys
Seuraavana päivänä lääkäri tuli klo 10.10 puhumaan käynnistyksestä. Ja tässä kohtaa tuli paniikki.
Tiesin, että käynnistys on tehtävä 24 tunnin sisällä lapsiveden menosta. Silti lääkäreiden tapa viestiä sai minut hermostumaan: tuli tunne, että nyt on kiire ja jotain on pahasti vialla.
Itse synnytys ei hermostuttanut lainkaan. Se käynnistys hermostutti. Olin lukenut Cytotecista niin paljon huonoa, että se olisi ollut viimeinen vaihtoehtoni.
Ja tässä on se, mitä olisin itse halunnut lukea silloin: se pelko oli turha.
Cytotec toimi minulla hyvin. Avautumisvaihe oli poikkeuksellisen helppo – supistukset tuntuivat lähinnä kuukautiskivuilta, ja pääsin kahdeksaan senttiin ilman kivunlievitystä. Toinen synnytykseni, jota ei käynnistetty Cytotecilla, oli huomattavasti kivuliaampi.
Ja kun kolmas lapsemme syntyi, synnytys käynnistettiin jälleen Cytotecilla – tällä kertaa täysin tietoisena valintana. Se sujui nopeasti ja hyvin. Lue kolmannen lapsemme synnytyskertomus tästä.
Internet on täynnä kauhukertomuksia Cytotecista. Minun kokemukseni on kahdesta käynnistyksestä, ja molemmat menivät hyvin. Se ei tarkoita, että kokemus olisi kaikilla sama – mutta se tarkoittaa, ettei kannata pelätä etukäteen sitä, mitä ei vielä tiedä.
Kokeilimme ensin akupunktiota. En ole koskaan pitänyt siitä, enkä pitänyt nytkään – neulat sattuivat nilkoissa ja ranteissa. Halusin silti kokeilla, jos sillä välttyisi lääkkeelliseltä käynnistykseltä.
Ei välttynyt.
Cytotec klo 13 – ja pitkä odotus
Ennen käynnistystä tehtiin sisätutkimus. Se sattui niin, että itku pääsi. Se jäi koko synnytyksen kivuliaimmaksi hetkeksi – tajusin sen vasta jälkikäteen.
Cytotec annettiin klo 13. Kävimme kävelemässä sairaalan pihalla ja istumassa auringossa. Klo 15.30 supistelin kahden minuutin välein, ja synnytys merkittiin alkaneeksi. Tuntemukset olivat silti lieviä. En tarvinnut mitään lievitystä.
Toinen Cytotec-annos annettiin klo 17. Supistukset tuntuivat lähinnä kuukautiskipumaiselta jomotukselta.
Klo 18.51 otin jumppapallon ja lämpimän kaurapussin. Ne toimivat hämmästyttävän hyvin. Kuuntelin House-musiikkia ja Jukka Poikaa ja pompin pallolla yli kaksi tuntia.
Kukaan ei tutkinut minua kolmeen tuntiin
Tämä on se kohta, jota en vieläkään täysin ymmärrä.
Olin klo 21 kaksi senttiä auki. Seuraavan kerran minut tutkittiin vasta synnytyssalissa klo 00.30 – ja olin silloin kahdeksan senttiä auki.
En huutanut kertaakaan. Vaeltelin käytävällä ja kävin useaan kertaan kanslian ovella pyytämässä pääsyä synnytyssaliin. Hoitajat eivät juuri katsoneet minuun päin. Kerran pyysin yhtä hoitajaa pysähtymään, ja hän tokaisi, ettei ole minun hoitajani.
Ohitsemme kärrättiin huutavia äitejä, jotka olivat neljä senttiä auki. Minä olin siinä vaiheessa arviolta kuusi.
Olisi kai pitänyt kiljua kurkku suorana päästäkseen saliin.
Klo 23 tuli vielä palohälytys – joku oli polttanut popcornit toisella osastolla. Palosireenit huusivat korvan juuressa, kun supistukset olivat kovimmillaan. Mies mietti, joutuuko hän kantamaan minut neljännestä kerroksesta alas.
Kahdeksan senttiä ilman lääkkeitä
Klo 23.53 minut kärrättiin vihdoin pyörätuolilla synnytyssaliin. Muistan, miten heittäydyin ilokaasuletkuun kiinni heti ovesta.
Olin ajatellut synnyttää ilman epiduraalia. Mutta saliin päästyäni luulin tämän olevan vasta alkusoittoa – kaikki olivat toistelleet, että ensisynnyttäjä avautuu korkeintaan sentin tunnissa. Pyysin epiduraalin.
Vasta puudutuksen jälkeen todettiin, että olen jo kahdeksan senttiä auki. En todennäköisesti olisi ottanut sitä, jos olisin tiennyt.
Jälkikäteen ajattelen: synnytin luomuna kahdeksaan senttiin. Nyt tiedän, että pystyisin tarvittaessa loppuun saakka.
Ja niin myös tein. Kolmas lapsemme syntyi ilman puudutuksia – ja huomattavasti nopeammin. Synnytys käynnistettiin jälleen Cytotecilla, ja tyttö syntyi samana iltapäivänä klo 15.49. Lue kolmannen lapsemme synnytyskertomus →
Ponnistusvaihe ja imukuppi
Avauduin täysin klo 01.30. Taustalla soi Jukka Pojan reggae ja tunnelma oli rauhallinen.
Ponnistusvaihe oli käytännössä kivuton. Tunsin supistuksen alkamisen vasemmassa pakarassa. En huutanut kertaakaan koko synnytyksessä, mitä ihmettelen edelleen.
Vauvan sydänäänet dippasivat ponnistuksen aikana ja niitä seurattiin tarkasti. Pelkäsin jo hätäsektiota. Kun sydänäänet alkoivat laskea yli minuutiksi, halusin itse vauvan ulos imukupilla.
Yhdellä nostolla, ilman episiotomiaa, poika syntyi klo 4.11. Hän painoi 2 500 grammaa.
Netti on täynnä kauhukertomuksia imukuppisynnytyksestä. Minulle se oli hyvä ratkaisu ja tosi helppo toimenpide.
Raudanpuute – se, mitä ei koskaan käyty läpi
Yhden asian huomasin vasta vuosia myöhemmin, ja se harmittaa yhä.
Minulla oli raskausaikana anemia. Se on tuttu tarina meillä – kolmannessa raskaudessa ferritiinini oli kahdeksan ja jouduin rautainfuusioon. Äidin raudanpuute vaikuttaa myös vauvan rautavarastoihin, ja ne kertyvät pääosin vasta raskauden viimeisillä viikoilla – jotka jäivät meiltä käymättä.
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun rauta on ollut meillä osa isompaa tarinaa. Sain lapseni pitkän lapsettomuuden jälkeen – ja matala ferritiini voi vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Kirjoitin siitä oman juttunsa: Lapsettomuus ja ferritiini – varastorauta saattaa vaikuttaa raskaaksi tulemiseen.
Esikoinen syntyi kolme viikkoa etuajassa ja painoi 2 500 grammaa. Suomalaisen suosituksen mukaan kaikki alle 2 500 gramman painoisina syntyneet hyötyvät rautalisästä: se aloitetaan yleensä 2–4 viikon iässä ja sitä jatketaan noin puolen vuoden tai vuoden ikään (Terveyskylän Lastentalo).
Poikani painoi tasan tuon rajan verran. Ei sen alle – rajalla.
Rautatippoja ei koskaan tarjottu eikä asiasta puhuttu. Hänen ferritiininsä mitattiin vasta kouluiässä – ja se oli matala. Sitä ei ollut mitattu kertaakaan sitä ennen, joten en tiedä, milloin se on ollut matala. Epäilen, ettei se ole ollut kunnossa koskaan.
Ja hän oli pieni. Kotiin lähtiessä paino oli 2 380 g – vastasyntyneen normaalia alkupainonlaskua, mutta kädessä se tuntui uskomattoman kevyeltä. Suositukset katsovat syntymäpainoa, ja hänen syntymäpainonsa oli tasan rajalla. Ei sen alle. Rajalla. Ja rajatapaus on juuri se, joka putoaa kaikkien seulojen läpi.
Hän oli myös pienipainoinen raskausviikkoihin nähden – ei siis vain etuajassa syntynyt, vaan pienempi kuin viikkojensa perusteella olisi odottanut. Se on oma riskitekijänsä: pienipainoisena syntyneillä rautavarastot ovat lähtökohtaisesti vajaat, koska rauta siirtyy äidiltä sikiölle pääosin raskauden viimeisillä viikoilla – juuri niillä, jotka meiltä jäivät välistä.
En ole lääkäri. En voi todistaa, että kouluiässä todettu matala ferritiini johtuisi juuri tästä – siihen on vuosia matkaa ja monta muuta mahdollista selitystä.
Mutta sen sanon, että asia olisi pitänyt ainakin käydä läpi: äidillä anemia, vauva kolme viikkoa etuajassa, syntymäpaino täsmälleen rajalla. Kukaan ei ottanut sitä puheeksi, enkä minä osannut kysyä. Eikä hänen rautavarastojaan tarkistettu kertaakaan – ei vauvana, ei taaperona, ei leikki-ikäisenä. Sitä jäin miettimään.
Ferritiiniä ei mitata, ellei sitä osaa pyytää. Se ei kuulu perusverenkuvaan, eikä matala rautavarasto näy hemoglobiinissa. Jos haluat tietää oman rautatilanteesi, ferritiinin voi mitata itse: Puhdin verikokeet, alennuskoodi heidi15. Sisältää mainoslinkin.
Ja tässä on se yksi asia, jonka toivoisin jokaisen tietävän: raudan tarvetta ei voi päätellä hemoglobiinista. Vaikka Hb olisi normaali, rautavarastot voivat olla liian pienet aivojen kasvulle ja kehitykselle. Se mitataan ferritiinistä – ja sitä ei mitata, ellei sitä pyydä.
Jos vauvasi syntyy etuajassa tai pienipainoisena – tai jos sinulla on ollut raskausaikana raudanpuute – kysy rautalisästä. Kysy neuvolassa, kysy lastenlääkäriltä. Se on yksi kysymys, ja se kannattaa esittää.
Mitä olisin toivonut toisin
- Pääsyä synnytyssaliin aiemmin. Olisin voinut keskittyä synnyttämiseen sen sijaan, että mietin, pääsenkö saliin ollenkaan.
- Että joku olisi tutkinut minua klo 21–24 välillä. Kolme tuntia ennenaikaisessa, käynnistetyssä synnytyksessä on pitkä aika.
- Että olisin tiennyt olevani 8 cm auki. Silloin olisin todennäköisesti jättänyt epiduraalin ottamatta.
Silti: kokemus oli täysi kymppi. Kätilön mukaan se johtui pitkälti hyvästä valmistautumisesta. Kävimme mieheni kanssa hypnosynnytyskurssin, ja kuuntelin nauhaa lähes päivittäin. Uskon, että se oli syy siihen, miksi pysyin rauhallisena silloinkin kun kaikki muu meni pieleen.
Kaikki kolme synnytystäni olivat erilaisia. Toinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja se sujui täysin lääkkeettömästi. Kolmas käynnistettiin taas Cytotecilla, ja se oli nopea luomusynnytys. Jos mietit, mistä synnytyksen alkaminen ylipäätään tunnistaa, lue synnytyksen käynnistyminen.
Esikoisemme sai nimen Miko. Kirjoitin nimen taustasta ja merkityksestä oman juttunsa: Miko – suomalainen pojan nimi ja nimen merkitys.
Lue myös
Lääkkeetön synnytys ilman epiduraalia – synnytyskokemus
- Lääkkeetön synnytys – kokemus ilman epiduraalia (toinen poikamme)
- Synnytyskertomus – nopea käynnistetty luomusynnytys (kolmas lapsi)
- Synnytyksen käynnistyminen – mistä tietää, että synnytys alkaa?
Minua on haastateltu tästä aiheesta
Kerroin lapsettomuudestamme Iltalehden äitienpäiväjutussa: lähes kymmenen vuotta kestäneen lapsettomuuden jälkeen minusta tuli nelikymppisenä kolmen lapsen äiti. Lue haastattelu Iltalehdestä
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Cytotec-käynnistys on?
Cytotec eli misoprostoli on lääke, jolla synnytys voidaan käynnistää. Se annetaan suun kautta. Minulla käynnistys tehtiin, koska lapsivesi oli alkanut tihkua raskausviikolla 36+4 ja synnytys on käynnistettävä 24 tunnin kuluessa tulehdusriskin vuoksi.
Sattuuko Cytotecilla käynnistetty synnytys enemmän?
Yleisesti sanotaan, että käynnistetyt synnytykset ovat kivuliaampia. Minun kohdallani avautumisvaihe oli kuitenkin poikkeuksellisen helppo – supistukset tuntuivat lähinnä kuukautiskivuilta. Toinen synnytykseni käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, ilman Cytotecia – ja se oli huomattavasti kivuliaampi.
Kuinka nopeasti ensisynnyttäjä avautuu?
Minulle toistettiin, että ensisynnyttäjä avautuu korkeintaan sentin tunnissa. Avauduin 2 cm tunnissa ja olin 8 cm auki päästessäni synnytyssaliin. En todennäköisesti olisi ottanut epiduraalia, jos olisin tiennyt tilanteen.
Mikä oli synnytyksen kivuliain kohta?
Sisätutkimus käynnistysosastolla. Se oli ainoa kohta koko synnytyksessä, jossa itku pääsi kivusta. Itse synnytys ei ollut lähelläkään sitä.
Miten hypnosynnytyskurssi vaikutti?
Uskon sen olleen ratkaiseva. En huutanut kertaakaan koko synnytyksen aikana, vaikka olimme pahimman avautumisvaiheen käytävällä ilman kivunlievitystä. Kurssi muutti myös puolisoni suhtautumisen synnytykseen.
Onko imukuppisynnytys pelottava?
Netti on täynnä kauhukertomuksia, mutta minulle se oli hyvä ratkaisu. Vauvan sydänäänet laskivat ja omat supistukset hiipuivat. Yhdellä nostolla, ilman episiotomiaa, poika oli maailmassa.
→ Lue lisää synnytystarinoita: kaikki tarinat koottuna yhteen
Seuraa Lapsiarkea
Parhaat nimivinkit ja arjen jutut suoraan feediisi - liity yhteisöömme.
Heidi Ekholm-Talas
Heidi Ekholm-Talas on Matkailutoimittajien Killan jäsen ja matkustanut lastensa kanssa vauvasta teiniin – kotimaan saaristosta ja Lapista Välimerelle, Karibialle ja Singaporeen. Hän kirjoittaa perhematkailusta Reissuperhe-matkablogissa, ja jokainen juttu perustuu omiin kokemuksiin ja omiin kuviin. Mukana ovat aina kolme lasta – ja usein myös Mittelspitz Otso ja Keeshond Massi.
Heidi arvioi kohteet lapsen näkökulmasta: minkä ikäiselle paikka sopii, paljonko se maksaa, kauanko siinä menee ja kannattaako sinne mennä. Myös se, mikä ei toiminut, kerrotaan.
Ammatiltaan Heidi on Marketing & Communication Specialist ja sarjayrittäjä. Hän on Lapsiarkea Median omistaja, Qasva Pr & Events ja Taikavoimat.fi:n perustaja sekä Lapsen Valo ry:n hallituksen puheenjohtaja. Perhe asuu kultaisessa kartanossa luonnon helmassa.
Ota yhteyttä: heidi@lapsiarkea.fi
Jatka lukemista
