Harva lapsiperheen aihe kuumentaa tunteita yhtä varmasti kuin unikoulu. Toisille se on viimeinen oljenkorsi univelan keskellä, toisille taas asia, josta ei haluta puhua ääneen pelätessä muiden tuomiota.
Kysymys tiivistyy usein yhteen lauseeseen: saako vauvaa itkettää? Vastaus ei ole läheskään niin yksinkertainen kuin kummankin leirin äänekkäimmät puolustajat antavat ymmärtää.
Mistä kiista oikeastaan syntyy
Univaje on lapsiperheessä todellinen ja raskas asia. Kun yöt ovat katkonaisia kuukaudesta toiseen, vanhemman jaksaminen, parisuhde ja jopa työkyky joutuvat koetukselle. Tästä syystä moni perhe päätyy harkitsemaan unikoulua. Samaan aikaan internet on täynnä jyrkkiä mielipiteitä: yhtäällä vakuutetaan, että unikoulu on vastuutonta ja vahingoittaa lasta, toisaalla taas, että ilman sitä koko perhe uupuu.
Todellisuus asettuu jonnekin näiden ääripäiden väliin. ”Unikoulu” ei myöskään tarkoita yhtä ja samaa menetelmää, vaan kokonaista kirjoa erilaisia tapoja — lempeistä rutiinimuutoksista aina menetelmiin, joissa lapsen annetaan itkeä pidempään.
Kaksi näkökulmaa, jotka molemmat ymmärtää
Unikoulua vastustavat vanhemmat ja osa asiantuntijoista korostavat, että pienen vauvan itku on viestintää, johon tulisi aina vastata. Tämän näkemyksen mukaan toistuva vastaamatta jättäminen voi horjuttaa lapsen perusturvallisuutta ja kiintymyssuhteen rakentumista. Moni vanhempi kokee myös syvää ahdistusta kuunnellessaan oman lapsensa itkua.
Unikoulua puoltavat puolestaan muistuttavat, että täysin uupunut vanhempi ei ole kenellekään hyväksi. Heidän kokemuksensa mukaan hallittu, lapsen ikään sovitettu unikoulu on parantanut koko perheen hyvinvointia muutamassa yössä — myös lapsen, joka vihdoin saa nukkua yhtenäisiä unijaksoja. Kummallakin osapuolella on siis aito huoli lapsen ja perheen parhaasta.
Mitä tutkimus tästä sanoo
Tutkimustieto ei anna yhtä kiistatonta vastausta, ja siksi aiheesta on niin helppo väitellä. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että alle puolivuotias vauva on vielä liian pieni varsinaiseen unikouluun: hänen kykynsä säädellä itseään on vasta kehittymässä, ja nälkä sekä läheisyyden tarve ovat öisin aitoja. Tämän ikäisen kohdalla huomio kannattaa kiinnittää rutiineihin ja päivärytmiin, ei ”kouluttamiseen”.
Vanhempien lasten kohdalla tutkimusnäyttö on ristiriitaisempaa. Osa tutkimuksista ei ole havainnut lempeämmillä menetelmillä pitkäaikaisia haittoja lapsen kehitykseen tai kiintymyssuhteeseen, kun taas toiset varoittavat pitkittyneen, lohduttamattoman itkun stressivaikutuksista.
Juuri tämä epävarmuus tarkoittaa, että perheen oma tilanne, lapsen ikä ja temperamentti sekä vanhempien arvot nousevat ratkaiseviksi.
Vanhempien kokemuksia unikoulusta
Unikoulu jakaa vanhemmat, ja se näkyy myös oikeiden perheiden kokemuksissa – niin puolesta kuin vastaan.
”Kolmannen lapsen kohdalla uskalsin vihdoin kokeilla unikoulua. Kolme yötä oli rankkoja, mutta neljäntenä hän nukkui ensimmäistä kertaa läpi yön. Kadun vain, etten tehnyt sitä aiemmin.” — Sanna, 34 v, kolme lasta (1, 4 ja 6 v)
”Meillä unikoulu ei tuntunut omalta. Rauhoitin poikaa vieressä yhä lyhyemmän aikaa, ja parissa viikossa unet paranivat ilman itkua.” — Milla, 29 v, yksi lapsi (10 kk)
”Aloitin liian aikaisin, neljän kuukauden iässä, ja lopetin heti kun tajusin sen. Puolen vuoden jälkeen tarkistusmenetelmä toimi meille hyvin.” — Anni, 31 v, kaksi lasta (7 kk ja 3 v)
”Isä oli unikoulua vastaan, minä puolesta. Sovimme kokeilevamme yhdessä sovitulla tavalla viikon – ja aloimme molemmat taas nukkua.” — Jenni, 36 v, kaksi lasta (1 ja 5 v)
”Puolentoista vuoden univaje vei minut äärirajoille. Lempeä unikoulu ei ollut helppo, mutta se pelasti jaksamiseni.” — Katri, 33 v, yksi lapsi (18 kk)
Lempeämmät vaihtoehdot ennen järeitä keinoja
Ennen kuin perhe päätyy mihinkään itkua sisältävään menetelmään, kannattaa kokeilla pehmeämpiä keinoja. Säännöllinen iltarutiini, hämärä ja rauhallinen huone, sopiva nukkumaanmenoaika sekä päiväunien tasapaino ratkaisevat yllättävän usein suuren osan ongelmasta.
Myös läsnä oleva nukuttaminen, jossa vanhempi rauhoittaa lasta vähitellen yhä vähemmän, on monelle toimiva kompromissi.
Jos päädyt harkitsemaan varsinaista menetelmää, esimerkiksi tarkistuksiin perustuva malli on huudattamista lempeämpi: vanhempi käy rauhoittamassa lasta säännöllisin, vähitellen pitenevin välein. Kokosimme käytännön vinkit erilliseen juttuun: lue unikoulun ohjeet täältä.
Milloin unikoulua ylipäätään kannattaa harkita
Jos öiden kulku alkaa tuntua kestämättömältä, muutamat suuntaviivat auttavat arvioimaan tilannetta. Useimmat asiantuntijat pitävät noin 6–12 kuukauden ikää aikaisintaan sopivana mahdolliselle unikoululle, ja tällöinkin vain, jos terveydelliset syyt (nälkä, kipu, sairaus) on ensin suljettu pois.
Vauvan oma temperamentti vaikuttaa paljon: toiset lapset rauhoittuvat pienellä tuella nopeasti, toiset tarvitsevat selvästi enemmän läheisyyttä.
Hyvä nyrkkisääntö on edetä portaittain. Aloita rutiineista ja nukkumisympäristöstä, kokeile läsnä olevaa nukuttamista, ja siirry järeämpiin keinoihin vain harkiten ja vasta riittävän vanhan lapsen kanssa.
Jos kokeilu tuntuu pahalta tai ei tuota tulosta parin viikon kuluessa, ei ole mitään syytä jatkaa väkisin – jokainen perhe ja jokainen lapsi on erilainen.
Miten löytää oma linja ilman syyllisyyttä
Ehkä tärkein viesti keskellä tätä kiistaa on tämä: et ole huono vanhempi riippumatta siitä, kummalle puolelle kallistut. Univaje on aitoa, ja niin on myös halu suojella lasta.
Kuuntele lastasi, kuuntele itseäsi, ja tee päätökset oman perheesi tilanteen — ei nettikeskustelun kovaäänisimpien — pohjalta. Jos huoli unesta on suuri, neuvola ja oma terveydenhoitaja ovat aina lähin ja luotettavin tuki.
Entä sinä — kokeilitteko unikoulua, vai löysittekö unen pulmiin muun ratkaisun? Kerro kokemuksesi kommenteissa.
Tämä artikkeli on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen henkilökohtaista arviota. Jos lapsen unesta tai hyvinvoinnista herää huolta, ota yhteyttä neuvolaan.
Seuraa Lapsiarkea
Parhaat nimivinkit ja arjen jutut suoraan feediisi - liity yhteisöömme.
Lapsiarkea Media
Lapsiarkea Mediassa meillä on useita sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.
Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.
Jatka lukemista
