Lempeä vanhemmuus – kasvatusta ilman pelkoa ja häpeää

Lempeä vanhemmuus on tunnistettu uudeksi, viime vuosina suosiotaan kasvattaneena kasvatuksen muotona. Arjessa lempeä vanhemmuus tarkoittaa usein armoa ja ymmärrystä – ei pelkästään lasta, vaan myös itseä kohtaan. Se on tapa kasvattaa, jossa lapsen tunteet, tarpeet ja kehitysvaiheet otetaan huomioon, mutta samalla pidetään kiinni rajoista ja rakenteista. Tutkimukset osoittavat, että lempeä vanhemmuus on kasvattajille tärkeä ja laajasti omaksuttu tapa kohdata lapsi. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen tai helppo tie. Olemme kirjoittaneet aiemmin myös monista muista kasvatustyyleistä:

• Positiivinen kasvatus opettaa ajattelemaan
• Helikopterivanhemmuus yleistyy – se ei ole hyvä juttu!
• Fafo tarkoittaa ”Fuck Around and Find Out” ja sitä voi olla myös vanhemmuus
• Sukupuolineutraali kasvatus – Palatako 1920-luvun malliin?

Mitä lempeä vanhemmuus tarkoittaa?

Lempeä vanhemmuus (gentle parenting) on lähestymistapa, joka korostaa kolmea ydinarvoa:

• Vanhemman oma tunteiden säätely. Vanhempi pyrkii rauhallisuuteen haastavissakin tilanteissa ja välttää rangaistuksia, huutamista ja fyysistä kuria.
• Lapsen tunteiden ymmärtäminen. Lapsen tunneilmaisuun vastataan empaattisesti. Lasta autetaan tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan.
• Lämpö ja läheisyys. Vanhempi osoittaa rakkautta ja hyväksyntää sekä sanoin että teoin, kuten halaamalla ja lempeällä kosketuksella.

Tutkimuksen mukaan lähes 60 % lempeiksi vanhemmiksi identifioituneista korosti ennen kaikkea omaa tunnesäätelyään kasvatuksen lähtökohtana. Noin 40 % painotti lapsen tunteiden tukemista ja kolmasosa mainitsi fyysisen tai emotionaalisen hellyyden kasvatuksen tärkeänä osana. Eräs vanhempi kuvasi lempeän kasvatuksen näin:

Se tarkoittaa rauhallista lähestymistapaa. En käytä huutamista tai rangaistuksia. Haluan, että lapseni tuntee olonsa turvalliseksi ja oppii ymmärtämään omia tunteitaan.

Miten lempeä vanhemmuus eroaa muista kasvatusnäkemyksistä?

Perinteisessä kasvatustutkimuksessa kasvatustyylejä on luokiteltu usein neljään päätyyppiin: autoritaarinen, salliva, autoritatiivinen ja välinpitämätön. Näistä autoritatiivinen (lämpö + rajat) on yleisesti yhdistetty parhaisiin lapsivaikutuksiin. Lempeä vanhemmuus muistuttaa autoritatiivista kasvatusta. Se yhdistää hellyyttä ja rajoja mutta eroaa siinä, että se usein hylkää perinteisen kurin ja rangaistuksen ajatukset kokonaan. Lempeät vanhemmat pyrkivät rakentamaan yhteistyötä lapsen kanssa, eivät pakottamaan häntä tottelemaan auktoriteettia. Moni tutkimukseen osallistunut vanhempi sanoi tietoisesti ”kasvattavansa eri tavalla kuin omat vanhempansa”. Tämä sukupolvien välinen muutos näkyi erityisesti siinä, että vanhemmat kuvasivat itseään muun muassa lämpimämmiksi, tietoisemmiksi ja vähemmän reaktiivisiksi kuin heidän omat vanhempansa olivat olleet.

Miten vanhemmat reagoivat lapsen “huonoon käytökseen”?

Tutkimuksessa vanhemmat kuvasivat tilanteita, joissa lapsi käyttäytyi haastavasti. Lapsi esimerkiksi sai raivokohtauksen, riiteli sisaruksen kanssa tai rikkoi sääntöjä. Lempeän vanhemmuuden ideologia näkyi moninaisissa reaktioissa, kuten:

• Rauhallisuus ja läsnäolo. Vanhempi istuu lapsen tasolle, sanoittaa tunteita ja tarjoaa halauksen.
• Rationaalinen keskustelu. Vanhempi selittää, miksi tietty käytös ei ole sopivaa ja tarjoaa vaihtoehtoja.
• Rajojen asettaminen ilman rankaisua. Vanhempi voi päättää lopettaa kylpyhetken tai ottaa lelun pois, mutta ei käytä nöyryyttävää kuria.

Lempeä vanhemmuus ei näyttäytynyt yhtenäisenä mallina, vaan vanhemmat sovelsivat sitä eri tavoin. Noin 40 % käytti enemmän lapsikeskeisiä keinoja (esim. tunteiden validointi), 37 % enemmän vanhempilähtöisiä (esim. sääntöjen selittäminen ja seurausten asettaminen) ja loput yhdistelivät molempia.

Onko lempeä vanhemmuus raskasta?

Vaikka lempeä vanhemmuus voi tukea lapsen hyvinvointia, se ei ole aina helppo tie vanhemmalle itselleen. Yli kolmannes vanhemmista ilmaisi epävarmuutta omasta vanhemmuudestaan. Jotkut kokivat uupumusta, toiset taas paineita olla jatkuvasti rauhallinen ja lempeä, vaikka oma jaksaminen oli koetuksella. Esimerkiksi eräs vanhempi kuvasi:

Yritän pysyä rauhallisena… mutta kyllä minullakin tulee joskus rajat vastaan.

Tutkimus osoitti myös, että itseään paljon arvostelevilla vanhemmilla oli heikompi kokemus vanhemmuuden onnistumisesta. Lempeys, joka kohdistuu lapseen, ei aina ulotu vanhempaan itseensä. Juuri siksi moni kaipaa lisää vertaistukea ja realistista keskustelua siitä, että täydellistä vanhemmuutta ei ole. Lue lisää: Lasten kasvatus – voiko siinä onnistua?

Miksi lempeä kasvatustyyli kiinnostaa juuri nyt?

Lempeä vanhemmuus on noussut näkyväksi ilmiöksi erityisesti sosiaalisen median kautta. Pandemian jälkeinen aika, kiireettömämmät hetket kotona ja vanhemmuuteen kohdistuvat kasvavat odotukset ovat saaneet monet etsimään toisenlaista tapaa olla vanhempi. Se, mikä tekee lempeästä vanhemmuudesta poikkeuksellista, on sen kokonaisvaltainen pyrkimys ymmärrykseen ja inhimillisyyteen – myös virheiden hetkellä. Lempeä vanhemmuus ei pyri kontrolloimaan lasta, vaan ohjaamaan häntä yhteydessä, jossa molempien tunteet ovat sallittuja. Lue lisää: Leikin merkitys lapselle – Tapa olla, oppia ja kasvaa Mikä on sopiva kotiintuloaika 13-vuotiaalle ja muille teini-ikäisille? Mitä tehdä lasten kanssa? – Perheen yhteisiä harrastuksia

Lapsiarkea Media

Lapsiarkea Mediassa meillä on useita sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.

Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.