Synnytystarinoita – Toisen lapsen synnytys

Meidän rakas pieni poikamme syntyi syyskuun alussa raskausviikolla 40+3. Toisen lapsen synnytys jännitti etukäteen enemmän kuin esikoisen kohdalla, sillä tiesin suunnilleen mitä on luvassa, mutta kuitenkin edellisestä synnytyskokemuksesta oli jo yli yhdeksän vuotta aikaa. Toki myös jokainen synnytys on erilainen, joten ensimmäisen kokemuksen varaan niin sanotusti ei voinut laskea. Kuitenkin esikoisen synnytyksestä oli jäänyt pari vaihetta kummittelemaan mieleen ei hyvällä tavalla, ja ne olivat epiduraalin laitto sekä ponnistusvaihe. Näitä jännitin erityisen paljon kuopuksen synnytyksen lähestyessä.

Synnytyssali ja hetki epiduraalin laitoin jälkeen

Ensimmäinen sairaalakäynti

Vauvan laskettu aika oli 5.9., mutta tuona päivänä ei ollut merkkiäkään, että synnytys olisi lähestymässä. Lauantai-iltana 7.9. hieman yhdeksän jälkeen aloin tuntemaan supistuksia, joita tuli parin tunnin ajan ja sitten ne loppuivat. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin noin kolmen aikaan siihen, että supistukset alkoivat uudelleen ja niitä tuli noin 5-10 minuutin välein. Hieman neljän jälkeen aamuyöllä soitin Jorvin sairaalaan. Esikoisen synnytys kesti vain vajaa 8 tuntia, joten odotin, että toisen lapsen synnytys olisi vielä nopeampi. Tämän vuoksi halusin myös lähteä sairaalaan mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kuuden aikaan aamulla lähdimme ajamaan kohti Jorvia, jonne matkaa meiltä on noin 35 minuuttia. Kun saavuimme synnärille, tehtiin sisätutkimus – 3cm auki. Olin käyrillä 8:30 asti, jonka jälkeen meille sanottiin, että voisimme mennä kävelemään ja vaikka aamupalalle. Lähdimme sitten pariksi tunniksi pyörimään pitkin Jorvin käytäviä sekä syömään aamupalaa. Menimme takaisin käyrille kello 10:30 ja uuden sisätutkimuksen tuloksena oli, että olin auki noin 3-4cm. Odotimme vielä kello 12:00 asti, jolloin tehtiin kolmas sisätutkimus ja tilanne oli sama – 3-4cm auki.

Käyrillä odottaen synnytyksen edistystä Kätilö ehdotti, että lähtisimme kotiin vielä lepäämään ja odottamaan supistusten voimistumista. Olo oli todella turhautunut, sillä olin toiveikas, ettei synnäriltä lähdettäisi enää ilman vauvaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, että menimme vielä kotiin ja saimme levättyä ennen seuraavaa yötä ja sen koitosta. Kotiin päästyä supistukset harveni ja niitä tuli enää 10-30 minuutin välein. Koska edellinen yö oli tullut nukuttua aika huonosti, menimme molemmat miehen kanssa lepäämään päiväunille.

Synnytyksen aktiivinen vaihe

En muista mihin aikaan heräsin päiväunilta, mutta herätessä supistukset tekivät voimakkaan paluun ja kello 16:30 jouduin jo ottamaan niihin kipulääkkeenä Panadolin. Tämän jälkeen tilanne etenikin aika nopeasti. Supistukset voimistuvat kokoajan ja kello 18:00 lähdimme takaisin Jorviin. Ajoitus oli täydellinen, sillä koko automatkan kipeitä supistuksia tuli säännöllisesti 5 minuutin välein.

Menimme taas käyrille ja sisätutkimuksessa todettiin, että olin 5cm auki. Minulta otettiin verikokeet ja laitettiin kanyyli. Kanyylin laitto oli hieman haastavaa jostain syystä ja kätilö pyysi toisen kätilön laittamaan sen. Sitä kokeiltiin pariin eri kohtaan ja loppujen lopuksi toisen käden ranne sekä toisen käden käsivarsi olivat mustelmilla vielä pitkään tämän jälkeen. Kun verikokeista oli saatu tulokset voitiin vihdoin antaa epiduraali kello 20:15. Muuta kivunlievitystä tähän asti ei ollut, eikä kotona ottamasta Panadolistakaan ollut apua. Henkilökunta Jorvissa oli aivan ihana ja kun kerroin etukäteen pelosta liittyen epiduraalin laittoon, he ottivat sen huomioon todella hyvin – kertoen kokoajan mitä tapahtuu ja olemalla tukena ja läsnä. Epiduraali vei pois kaiken supistuskivun ja olo oli tämän jälkeen jopa aika hyvä. Seuraavaksi oli tarkoitus odotella synnytyksen luonnollista etenemistä. Tarkkoja kellonaikoja tästä kohtaa en muista, mutta muistan sanoneeni miehelle, että tuntuu kun lapsivedet poksahtaisi minä hetkenä hyvänsä. Soitin kelloa ja kätilön paikalle. Kerroin hänelle saman ja välittömästi tämän jälkeen menivät lapsivedet. Jälleen odotettiin luonnollista etenemistä. Kätilö pyysi soittamaan kelloa heti jos jotain tulee. Hän kerkesi poistumaan huoneesta kunnes tunsin valtavaa painetta ja ponnistustarvetta ja jouduin soittamaan hänet välittömästi takaisin. Vauva oli jo aivan tuloillaan ja aina supistuksen tullen sain alkaa ponnistamaan. 7 minuutin ponnistuksen jälkeen poika syntyi kello 22:17. Vauva oli syntyessään 3320g ja 51cm. Vauva syntyi avotarjonnassa eli kasvot ylöspäin.

Vastasyntynyt Ponnistusvaihe oli tässäkin synnytyksessä todella kivulias, mutta onneksi nopea, eikä tällä kertaa tullut muutamaa pientä ruhjetta kummempaa. Noin 00:30 pääsimme perhehuoneeseen. Tutustuimme uuteen pieneen ihmeeseen ja lepäsimme. Sairaalasta kotiuduimme kahden yön jälkeen ja pääsimme aloittamaan ihanan, uudenlaisen arjen. Lue muita synnytystarinoita Jokainen synnytys on ainutlaatuinen kokemus! Synnytyskokemuksista on tärkeää puhua. Omalla tarinallasi voit antaa vertaistukea toiselle, purkaa omia ajatuksiasi tai ihan vain kertoa positiivisen kokemuksesi synnytyksestä. Sylissä -blogista löydät eri ihmisten synnytystarinoita yhteen paikkaan koottuna.

Janina Huovari

Kirjoittaja on 33-vuotias siuntiolainen, 2015 syntyneen tytön ja 2024 syntyneen pojan äiti.

Lastenvaatteet ja sisustaminen kuuluvat Janinan suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin. Tapahtumista ja juhlien järjestämisestä innostunut äiti kuuntelee mielellään erilaisia tarinoita elämästä, nauttii uusista kokemuksista sekä tutustuu innostaviin ihmisiin.

Ota yhteyttä: janina@lapsennimi.com