Hyperemeesi vie raskaana olevan voimat
Hyperemeesi tarkoittaa raskausaikana esiintyvää voimakasta pahoinvointia, joka useimmiten vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesipotilaan vakava pahoinvointi voi johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, ruokatorven haavaumiin ja mahahaavoihin. Oksentelua saattaa olla useita kymmeniä kertoja päivässä ja pahoinvointia saattaa kestää koko raskauden.
Hyperemeesipotilaan pahoinvointi ja oksentelu voi olla niin voimakasta, että odottajan paino tippuu yli 5%. Hyperemeesi voi estää riittävän ravinnon saannin ja aiheuttaa hoitamattomana kuivumista.
”Oksentelua saattaa olla useita kymmeniä kertoja päivässä ja pahoinvointia saattaa kestää koko raskauden.”
Hyperemeesi kokemuksia
Laura on 5- ja 2,5-vuotiaden tyttöjen äiti, joka on kärsinyt hyperemeesistä molemmissa raskauksissa. Kummankin raskauden kohdalla pahoinvointi alkoi jo ennen raskaustestin plussaa. Vaikka hyperemeesi on jättänyt ikävät muistot, Laura kokee aiheesta avoimesti puhumisen tärkeänä.
Erityisesti esikoista odottaessa Lauran pahoinvointia vähäteltiin niin neuvolassa, neuvolalääkärissä kuin päivystyskäynneilläkin. Hänelle kerrottiin, että pahoinvointi on normaalia ja että se kyllä loppuu pian. Häntä muun muassa neuvottiin syömään väkisin, vaikka kaikki tulisikin oksennuksena ulos.
Jo ennen ensimmäistä neuvolaa Lauran paino oli pudonnut 9 kiloa ja hän oli joutunut käymään päivystyksen nesteytyksessä oksentamisen aiheuttamisen kuivumisen sekä pyörtymisten vuoksi.
Vasta kolmannella kolmanneksella kun Laura edelleen oksensi, pyörtyili, hemoglobiini oli pudonnut alle 100 ja ketoaineet virtsassa kasvoivat, alettiin hänen oireitaan ottamaan vakavammin. Kaiken kaikkiaan synnytykseen mennessä Lauran paino oli pudonnut 12 kiloa.
”Kun oksentaa verta ja kurkku on turta, ja vielä yrittää tunkea jääpaloja suuhun, jotta voi nekin oksentaa niin on käsittämätöntä kuulla, ettei yritä tarpeeksi”
Vaikka Lauran fyysinen vointi oli todella huono, hän kokee hyperemeesin aiheuttaman henkisen kuorman pahempana. Vointi äityi niin huonoksi, että oma mies joutui kantamaan hänet suihkutuolille ja pestä hänen hiukset, sillä omat voimat eivät siihen riittäneet. Mies myös siivosi oksennuksia, jotka tulivat fyysisistä ponnisteluista. Nämä tilanteet Laura kokee nöyryyttävinä.
Ilo ja onni tulevasta vauvasta muuttui nopeasti epätoivoksi, katumukseksi ja abortti -ajatuksiksi, jonka jälkeen nopeasti tuli syyllisyyden tunne, että edes ajatteli moisia. Toisen raskauden kohdalla henkinen kuorma oli vielä pahempi, sillä huoli esikoisesta oli suuri. Onneksi läheiset olivat tukena muun muassa kutsuen miestä ja esikoista luokseen syömään, sillä pelkkä ruoan haju sai Lauran voimaan pahoin.
Synnytys esikoisen kohdalla oli onneksi suhteellisen helppo. Synnytys käynnistettiin Lauran voinnin vuoksi laskettua aikaa aikaisemmin. Muistikuvat synnytyksestä kokonaisuudessaan ovat hatarat. Kuitenkin vain viisi tuntia ballongin laitosta esikoistytär oli syntynyt. Laura muistaa, että voimat ponnistamiseen olivat vähissä, mutta pienin pumppauksin ja samalla viimeisiä kertoja oksentaen hän ponnisti vauvan maailmaan. Kotiin päästyä uuden vauva-arjen lisäksi Laura alkoi keräämään voimiaan jälleen kuukausien oksentelujen ja pahoinvoinnin aiheuttaman heikentymisen vuoksi. Ensin kävellen postilaatikolle tien toiselle puolen, jonka jälkeen hän alkoi ottamaan vaunut mukaan ja pikkuhiljaa pidensi matkaa.
Ammattihenkilöiden toiminnassa ja suhtautumisessa olisi Lauran mielestä parannettavaa. Hän huomauttaa, että kun oksentaa verta ja kurkku on turta ja vielä yrittää tunkea jääpaloja suuhun, jotta voi nekin oksentaa niin on käsittämätöntä kuulla, ettei yritä tarpeeksi. Hyperemeesipotilaan kohdalla usein katsotaan liikaa pelkkiä verikoetuloksia, eikä kohdata odottavaa äitiä tarpeeksi hyvin hänen todellisen voinnin mukaan.
Lue myös: Raskauden ensioireet
Lue myös: Raskauspahoinvointi
