Hengellinen väkivalta voi vaikuttaa lapsen koko loppuelämään
Hengellinen väkivalta (tai uskonnollinen väkivalta) viittaa tilanteisiin, joissa yksilöitä tai ryhmiä kohdellaan väkivaltaisesti tai syrjivästi uskonnon perusteella. Tällainen väkivalta voi ilmetä monin eri tavoin ja se kattaa laajan kirjon toimintoja ja tekoja. Se voi olla fyysistä, psyykkistä tai emotionaalista väkivaltaa.
Lapsi yleensä ymmärtää kokemansa hengellisen väkivallan vasta paljon tapahtumien jälkeen tai aikuiseksi kasvettuaan. Aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa hengelliselle väkivallalle altistaa voiman ja vallan epäsuhta. Yleensä aikuinen käyttää voimaa ja valtaansa lapsen parhaaksi, mutta ei aina. Väkivallan ja vallan välinen raja voi olla häilyväinen ja vaikeasti määriteltävä. Sen vuoksi väkivallan käyttäjällä ja sen kokijalla saattaa olla hyvinkin erilaiset näkemykset menneisyyden tapahtumista.
Esimerkkejä hengellisestä väkivallasta:
- Uskonnollisiin rituaaleihin pakottaminen.
- Toisten uskontojen tai uskonnollisten vakaumusten pilkkaaminen tai halventaminen.
- Ihmisiä voidaan syrjiä uskonnollisten vakaumustensa vuoksi, esimerkiksi työpaikoilla ja julkisissa tiloissa.
- Henkinen tai emotionaalinen painostus esimerkiksi uskonnon muuttamiseen tai hylkäämiseen.
- Konflikteissa ja sotatilanteissa uskonnollisia vähemmistöjä voidaan kohdella erityisen julmasti tai heitä voidaan tarkoituksellisesti kohdistaa väkivaltaan uskonnollisten syiden takia.
On tärkeää huomata, että hengellinen väkivalta ei rajoitu mihinkään tiettyyn uskontoon tai uskonnolliseen ryhmään. Se voi ilmetä eri muodoissa ja eri uskontojen piirissä. Hengellinen väkivalta on ihmisoikeusongelma.
Hengellinen väkivalta vaikuttaa lapseen monin eri tavoin
Hengellinen välivalta voi aiheuttaa lapselle:
- Trauman, joka voi johtaa ahdistukseen, masennukseen, itseluottamuksen puutteeseen ja pitkäaikaisiin henkisiin ongelmiin.
- Lapsi voi kokea syrjintää ja eristämistä, jos heidän uskonnolliset vakaumuksensa poikkeavat niistä, joita heidän perheensä tai yhteisönsä edustaa. Tämä voi johtaa sosiaaliseen eristykseen ja ystävien menettämiseen.
- Hengellinen väkivalta voi rajoittaa lapsen kognitiivista kehitystä ja kriittistä ajattelua. Heitä voidaan opettaa hyväksymään tietyt uskomukset sokeasti ilman mahdollisuutta kyseenalaistaa niitä.
- Lapsi voi elää jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa, jos hengellinen väkivalta liittyy uhkailuun, rangaistuksiin tai pelotteluihin, kuten pelotteluihin ikuisella kadotuksella tai helvetillä.
- Lapselle voidaan opettaa, että he ovat riippuvaisia uskonnollisesta yhteisöstään tai perheestään, ja tämä voi johtaa kontrolliin ja riippuvuuteen, joka vaikeuttaa itsenäisen ajattelun ja päätöksenteon kehittymistä.
- Lapsen kasvu ja identiteetin kehittyminen voivat olla häiriintyä, jos heitä ohjataan tai pakotetaan seuraamaan tiukkoja uskonnollisia sääntöjä ja käytäntöjä, jotka estävät heitä tutkimasta omia vakaumuksiaan ja arvojaan.
On tärkeää huomata, että väkivalta ei aina ole fyysistä väkivaltaa, vaan se voi olla myös henkistä ja emotionaalista. Tämä tekee siitä monimutkaisen ongelman, koska se voi olla vaikea havaita ja tunnistaa. Lapsen suojelu ja tukeminen hengellisen väkivallan uhreina on tärkeää, ja ammattilaiset, kuten lastensuojelujärjestöt, voivat tarjota apua näissä tilanteissa.
Lue lisää:
Valkoinen valhe on osa vanhemmuutta
Oma aika lapsiperheessä – milloin ja miten?
Strömforsin ruukki on ihastuttava matkailukohde Ruotsinpyhtäällä
Kirjallisuutta: Marianne Suomalainen Lapsi ja hengellinen väkivalta (2022)
