Tarvitseeko lapsen tietää veloista?
Vieraskirjoitus kaupallisessa yhteistyössä Fiksukuluttaja.fi
Tässä artikkelissa pohdin sitä, miten puhua lapsen kanssa veloista ja velan ottamisesta.
Mietin myös sitä, onko lapsen tarpeellista tietää oman perheensä talous- ja velkatilanteesta.
Pitääkö lapselle puhua lainoista?
On tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapselle rahasta ja rahan käyttämisestä.
Viikkoraha on monessa perheessä käytetty tapa opettaa lapselle rahan arvoa, ja säästöpossulla on perinteisesti rohkaistu lasta säästämään.
Yhtä tärkeää on opettaa lapselle, mitä tarkoittaa velan ottaminen.
Talouskasvatuksessa voi toki ottaa huomioon lapsen iän.
Esimerkiksi kolmevuotiaalta ei voi odottaa, että tämä ymmärtäisi, miten korko muodostuu, tai mitä eroa on joustoluotolla ja luottokortilla.
Lapsen kanssa veloista puhuminen ei tarkoita sitä, että lasta opetettaisiin jo pienestä pitäen elämään velaksi.
Tarkoitus on nimenomaan päinvastainen.
Mitä paremmin lapsi on perillä lainamarkkinoiden toiminnasta, sitä todennäköisemmin hän välttyy ylivelkaantumiselta.
Kyselytutkimuksissa on havaittu, että ylivelkaantumisen taustalla ovat usein puutteelliset taloustaidot ja vähäinen tietämys raha-asioista. Vastaajat vetoavat siihen, ettei lapsuudenkodissa tiedetty tai osattu neuvoa.
Varmasti osittain näiden ilmiöiden myöstä monien luotonantajien tietojen mukaan useiden lainojen yhdistäminen uudella lainalla on yleisin – jopa autolainaa yleisempi – käyttötarkoitus vakuudettomalle lainalle.
Jotta tähän tilanteeseen ei jouduttaisi, tarvitaan talouskasvatusta. Talouskasvatus valmentaa siis lasta hoitamaan sitten aikanaan omaa talouttaan.
Samalla hän saa valmiuksia aikanaan mahdollisesti tulevan perintöomaisuuden hoitamiseen.
Joskus kuolinpesässä on pelkkää velkaa. Talouden perusperiaatteet tunteva henkilö tietää silloinkin, miten toimia.
Mitä opettaa lapselle lainan ottamisesta?
Aivan pienelle lapselle ei välttämättä tarvitse kertoa lainasta muuta kuin se, että laina on rahaa, mikä ei oikeasti ole sinun. Siksi se pitää maksaa pian takaisin.
Tunnet itse parhaiten lapsesi kehitysvaiheet osaten arvioida, missä vaiheessa on aika kertoa lapselle eri lainatyypeistä tai siitä, mitä lainan korko tarkoittaa.
Huolehdithan kuitenkin siitä, että lapsi osaa tulkita lainojen tunnuslukuja viimeistään omaan kotiin muuttaessaan.
Alla käyn läpi muutamat lainatyypit, joista lapsen on hyvä tietää ainakin jotain jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Opintolaina
Opintolaina on valtion takaamaa, erittäin halpakorkoista lainaa. Sen turvin opiskelija voi keskittyä opiskelemiseen.
Opintolainaa aletaan maksaa takaisin vasta valmistumisen jälkeen. Määräajassa valmistuva saa opintolainahyvityksen, eli Kela maksaa osan opintolainasta.
ASP-laina
Ensiasuntoa varten säästämiseen tarkoitetun ASP-tilin voi avata jo 15-vuotiaana. Lapsi voi siirtää tilille itse esimerkiksi kesätöissä ansaitsemiaan rahoja.
ASP-lainan voi saada, kunhan on säästänyt tilille 10 % asunnon myyntihinnasta. Muita vakuuksia ei yleensä tarvita, koska lainalle saa ilmaisen valtiontakauksen, eikä ensiasunnon ostajan tarvitse maksaa varainsiirtoveroakaan.
ASP-laina on parempi kuin tavallinen asuntolaina, sillä ASP-säästöille saa hyvän talletuskoron, ja ASP-lainaan kuuluu myös valtion korkotuki. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio maksaa osan asuntolainan koroista, jos ne nousevat yli tietyn rajan.
Todennäköisesti 15-vuotiaasta oman asunnon ostaminen tuntuu todella kaukaiselta, mutta aika menee nopeasti.
Säästämisen aloittaminen tänään on palvelus tulevaisuuden itselle.
En ole koskaan kuullut kenenkään harmittelevan sitä, että aloitti säästämisen liian aikaisin.
Luottokortti
Pankki voi tarjota luottokorttia jo 18-vuotiaalle opiskelijalle, jonka tulot koostuvat opintotuesta. Osa pankeista edellyttää tiettyä opintopistemäärää, kun taas osalle kortin tarjoamiseen riittää pelkkä opiskelupaikka.
Oikein käytettynä luottokortti on kätevä maksuväline.
Läheskään kaikki nuoret eivät kuitenkaan tiedä, miten luottokortti toimii.
Tiedän, että osa kuulee luoton takaisinmaksuvaatimuksesta vasta ihmetellessään pankin asiakaspalvelulle saamaansa luottokorttilaskua.
Monet ymmärtävät kyllä sen, ettei kyseessä ole mikään lahjakortti, mutta luoton sivukulut tulevat silti yllätyksenä.
Onko lapsen tiedettävä perheen veloista?
Tilastokeskuksen keväällä 2022 julkaiseman artikkelin perusteella lapsiperheillä on muita enemmän velkoja.
Velat voivat aiheuttaa stressiä ja pienenkin lapsen tunnistettavissa olevaa mielipahaa.
Pikkulapselle on tällaisissa tilanteissa hyvä kertoa ainakin se, ettei aikuisella ole paha mieli mistään, mitä lapsi on tehnyt.
Esimerkiksi teini-ikäiselle voi nähdäkseni jo kertoa, että perheellä on velkoja.
Vaarana on tietenkin se, että lapsi alkaa kantaa huolta perheen talousasioista, mutta näin on jo saattanut käydä.
Lapset huomaavat asioita, vaikkeivät aina ymmärrä täysin, mistä on kyse.
Voi olla, että rauhallinen keskustelu lainoista, rahoista ja rahojen riittävyydestä on parempi kuin salailu ja tekosyiden keksiminen sille, miksi jotain kivaa ei nyt voida hankkia.
Yhteenveto
Lainoista opettaminen ei tarkoita käskyä olla ottamatta lainaa sitten aikuisena.
Vain harva selviää elämästään ottamatta koskaan yhtään lainaa. Siksi lapselle on parempi opettaa se, milloin lainaa kannattaa ottaa ja milloin ei.
Pikkulapsen ei tarvitse tietää veloista kuin se, mitä kyseinen sana tarkoittaa. Teinin kanssa voi puhua raha-asioista enemmänkin, jotta hänellä olisi muutaman vuoden päästä hyvät valmiudet hoitaa omaa talouttaan.
Itse pelkäsin lainan ottamista 23-vuotiaaksi asti. Koen, että olisin hyötynyt siitä, jos olisin tiennyt ASP-korkotukilainasta ja opintolainan hyvistä puolista jo aiemmin.
Lue myös Veloista eroon
Lue myös Lapsiperheen raha-asiat
