äitiyden haasteet

Äitiyden haasteet ovat moninaisia – vertaistukea uutuusromaaneista

Äitiyden haasteet ovat moninaisia – vertaistukea uutuusromaaneista

Tässä Äitiyden haasteet ovat moninaisia -artikkelissa on esitelty kirjoja, jotka on saatu arvostelukappaleena Atenalta, Gummerukselta, Tammelta, WSOY:ltä ja Teokselta.

Lapsen kehitykseen liittyy paljon ristiriitoja ja epätoivon hetkiä. Miksi vauva vain itkee? Miksi taaperolle ei koskaan sovi yhtään mikään? Miksi teini ei puhu ja paiskoo ovia? Jokainen vanhempi kokee tällaisiä tunnelmia tavalla toisella ainakin ajoittain. Onneksi ikävät vaiheet tuppaavat menemään kuitenkin ohi ja valtaosa lapsen kanssa elämisessä on ihanaa ja rakkaudentäyteistä.

Äitiyden haasteet voivat kuitenkin olla moninaisia. Tässä artikkelissa esittelemme viisi uutuusromaania, jotka tavalla tai toisella käsittelevät näitä haasteita ja ongelmia. Miltä tuntuu kun lapsi viiltelee tai kärsii mielenterveysongelmia? Millaista on peruskoulun erityisluokan arki ja miten käy, jos äiti uupuu ja sairastuu?

Lue myös: Vanhemmuuden haasteet someaikana – arvovalintoja ja täydellisen äidin kuvia

Soili Pohjalainen: Ihon alla (2022), Atena

ihon alla soili pohjalainen

– Mä oon tehnyt syviä viiltoja. Tosi syviä. Mä soitin ambulanssin. Äiti anteeks, Aino sanoo puhelimeen.

Soili Pohjalaisen Ihon alla perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Romaani kertoo kahden vanhemman perheestä, jossa Aino-tyttö purkaa pahaa oloaan ja ahdistustaan viiltelyyn. Tunnelma vaihtelevat epätoivosta toivoon, itkusta mustaan huumoriin ja muisteluihin Ainon pikkulapsiajoista.

Seuraavana päivänä tunnen olevani vahva. Miten vahva minä olenkaan. Moni äiti ei kestäisi tällaista. Mieleen tulee monta, jotka eivät kestäisi. Sitten alan epäillä. Mikseivät ne muutkin kestäisi? Mikä saatanan erikoisuus minä kuvittelen olevani?

Pohjalainen kirjoittaa monipuolisesti perheen äidin tunteista ja päässä risteilevistä ajatuksista. Ajatukset ovat välillä sellaisia, että minäkertoja itsekin kauhistuu niitä. Julmatkin ajatukset tuntuvat kuitenkin niin inhimillisiltä, että voisin kuvitella kirjan toimivan erinomaisesti vertaistukena samanlaisessa tilanteessa eläville.

Nuorisopsykiatrian poliklinikan hoitaja sanoi puhelimessa, että luultavasti tämä on vain yksi takapakki toipumisessa, sellaisia tulee. Eikä nuorisopolin lääkäri nähnyt tarvetta nostaa lääkitystä takaisin entiselle tasolle. Jatketaan vanhalla suunnitelmalla, hoitaja sanoi.

Romaanissa uppoudutaan myös suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Se tuntuu monimutkaiselta ja erilaisia hoito- ja viranomaistahoja tuntuu olevan runsaasti. Monesti nousee esiin se, että henkilökunta jatkuvasti vaihtuu, ja aina joutuu kertomaan tilanteesta alusta alkaen.

Ihon alla on toipumistarina. Siksi romaanissa mennään takapakkien kautta valoa kohti. Toivoa on.

Venla Kuoppamäki: ”Sun poika kävi täällä” (2022), Teos

sun poika kävi täällä venla kuoppamäki

Olin tavannut lastensuojelutyöntekijän kerran elokuussa ja tallentanut silloin puhelinnumeron. Lähinnä muodon vuoksi, jos tulisi tarvetta. En oikeasti uskonut tarvitsevani sitä ja oli täysin vakuuttunut, että pärjäisimme ilman mitään laitoksia.

Venla Kuoppamäki kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan, kuinka hänen 17-vuotias poikansa sairastuu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Psykoosit ja maniajaksot toistuvat säännöllisesti aina kesän jälkeen, ja erilaiset laitos- ja kotihoitojaksot vuorottelevat keskenään. Välillä menee hyvin ja välillä erittäin huonosti.

Koska Oskarilla ei ollut jälkihuoltoa, niin lastensuojelun hanskat tippuivat tasan sillä hetkellä, kun Oskari täyttäis 18 vuotta eli 4.11.2014.

Järkytys oli valtava, kun hoitaja kertoi, että Oskari oli kieltänyt tiedonannon, joten valitettavasti hoitaja ei voisi kommentoida mitään Oskarin vointiin liittyvää. Oskari oli täysi-ikäinen ja näin ollen päätti itse, saiko häntä koskevia tietoja luovuttaa vai ei.

Kirjassa päästään tarkastelemaan myös sitä, kuinka lapsen täysi-ikäistyminen vaikuttaa hoitaviin ja tukeviin tahoihin. Lastensuojelusta hypätään aikuispuolelle, jossa aletaan pohtia itsenäistymistä, päihteettömyyttä, lääkitystä ja kuntoutumista. Ammattikouluakin olisi hyvä päästä jatkamaan.

Lounaan jälkeen aloin yhtäkkiä itkeä. Itku ryöppysi jostain syvältä sisältäni ja se vain jatkui ja jatkui.

Kirjaa lukiessa mietin monta kertaa, miten äiti saattaakaan jaksaa ja kestää kaiken sen huolen, järjestelyn, auttamisen ja epätietoisuuden. Jossain vaiheessa itse kunkin rajat tulevat vastaan. Romaanin minäkertoja löytää FinFamin vertaistukiryhmään, joka auttaa häntä käsittelemään asiaan liittyviä tunteita ja ajatuksia. Tärkeäksi avuksi sekä äidille että Oskarille oli myös Duodecimin julkaisema opas kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Oskarin tarina ei valitettavasti pääty onnellisesti. Ehkä juuri siksi näkisin, että erityisesti alan ammattilaisten ja erityisesti poliitikkojen tulisi lukea tämä romaani. Se avaa silmät sille, miten paljon voimavaroja vaatii saada apua mielenterveysongelmiin, ja miten paljon empaattinen suhtautuminen auttaa myös sairastuneiden omaisia.

Elina Airio: Metsässä juoksee nainen (2022), Gummerus

metsässä juoksee nainen

Minä olen tosiaan perhevalmentajan OLENNAISET – OSA OLENNAISTA -nimisessä yrityksessä, josta sinulle on ostopalveluna myönnetty vanhemmuusvalmennuksen jakso.

Elina Airion esikoisromaani Metsässä juoksee nainen kuvaa ensinnäkin pienten lasten äidin mielenterveyden romahtamista ja toisaalta sitä, miten sosiaalialan jatkuva puhe tuottavuudesta ja tehokkuudesta voi pahimmillaan johtaa. Romaanissa perhevalmentaja tulee monisteineen perheeseen, jossa äiti viettää päivät vauvan kanssa. Esikoinen on tukitoimena päiväkodissa ja aviomies tekee pitkiä päiviä töissä.

Muistan, kuinka esihenkilöstö totesi, että saamme keskittyä vain valmennustyöskentelyyn eikä muu kuulu meille. He eivät tiedä naisten elämiin menemisestä mitään.

Mediassa on puhuttu paljon siitä, kuinka sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen ammattilaiset uupuvat, ovat alipalkattuja ja ennen kaikkea työolosuhteet voivat olla sellaisia, ettei tärkeää ja vastuullista työtä kykene tekemään tarpeeksi huolellisesti ja empaattisesti. Romaanin perhevalmentaja tuskailee jatkuvasti sitä, miten olisi pysyttävä asiakaskäynneillä aikataulussa ja näytettävä monisteita, joiden sanoman takana hän ei pysty vilpittömästi seisomaan.

Hän kiskoi väkisin veitsen avulla leluponeilta päät irti ja veti sormissaan niiden tynnyrimäisten vartaloiden sisältä karheaa, takkuista jäkälää ja kaikkien pehmolelujen karvaiset kehot hän pisti rikki.

Perheenäidin mielenterveyden horjumista kuvataan taidokkaasti tavalla, joka saa myös lukijan hämmenyksen valtaan. Huoneiston ovat vallanneet kasvit, jotka voihkivat, hivuttautuvat, kurkottelevat, mätästelevät, lipovat ja rehevöivät. Tunnelma on kostea, nahkea, hikinen ja likainen, kun kasvit pikkuhiljaa valtaavat yhä enemmän tilaa ja sotkevat metsää ympärilleen.

Tämä psykologinen romaani on kokonaisuudessaan hyvin erikoinen ja hämmennyksen valtaan jättävä. Lukemista helpottaa, jos samalla ajattelee romaanin olevan nimenomaan sosiaalialan dystopia.

Hanna Arvela: Ihmeperhe (2022), Tammi

hanna arvela ihmeperhe äitiyden haasteet

– Miksei tätä muka voisi tapahtua Suomessa? Siksikö kun täällä on puhdas luonto ja tuhansia järviä? Savonlinnan oopperajuhlat? Sinunkin reaktosi on täydellinen esimerkki siitä mikä tässä maassa on kaikkein eniten pielessä: aukoton usko omaan erinomaisuuteen! Epäkohdat pääsevät yllättämään vain, jos ne on alun perin lakaistu maton alle.

Hanna Arvela ammentaa kokemuksiaan erityisluokkien sijaisopettajana romaanissaan Ihmeperhe, joka on hulvaton yhdistelmä tragikomiikkaa, mustaa huumoria ja tiukkaa yhteiskunnallista sanomaa. Kun on kyllin taitava, on mahdollista käsitellä huumorin keinoin jopa sellaisia rankkoja aiheita kuin lasten oppimisvaikeudet ja eriarvoistuminen, heitteillejätöt, väkivalta ja rasismi. Arvela onnistuu tässä tehtävässä mainiosti. Lukijaa naurattaa, mutta samalla kasvoille läväytetään totuus siitä, kuinka erilaisissa maailmoissa me täällä Suomen rajojen sisällä elämme.

Erityisluokaksi porukan tunnisti vähäisen oppilasmäärän lisäksi avustajasta, muutamista kuulosuojaimista ja stressipallosta. Vain yhdestä, sillä loput kuusi olivat menneet rikki. Turhautuneet aistimushakuiset lapset osasivat halutessaan kaivella esille läpinäkyvän löllösisuksen.

Ihmeperhe seuraa erään 4–5F-erityisluokan koulutaivalta. Uusi opettaja on päättänyt kestää kokonaisen lukukauden, tuli mikä tuli. Luokan todellinen tukipilari on alipalkattu ja ylityöllistetty osa-aikainen ja määräaikainen avustaja, jota jopa oppilaat arvostavat. Koululaisten arki on sekavaa, väkivaltaista ja ennalta-arvaamatonta. Opettaja luovii jatkuvien lastensuojeluilmoitusten, oppimistavoitteiden ja väkivallanuhan välimaastossa yrittäen samalla saada lapsille edes jonkinlaisia perusoikeuksia.

Suosittelen romaanin lukemista kaikille heille, jotka haluavat kurkistaa moninaistuvaan koulumaailmaan ja eriarvoistavan asuntopolitiikan seurauksiin sekä samalla saada aimo annoksen naurua päiviinsä.

Maria Mustranta: Äidin tehtävä (2022), WSOY

äidin tehtävä maria mustranta

Yritin saada Pyryn ymmärtämään, etteivät opettajat yleensä olleet kovin kiinnostuneita siitä, kenestä ongelmat alkoivat, vaan siitä, kenen kädessä ase viimeisenä savusi. Itkevä osapuoli tulkittiin aina suuremmaksi uhriksi ja syylliseksi se, joka oli lyönyt kovemmin.

Maria Mustrannan psykologinen trilleriromaani Äidin tehtävä kertoo äitien välisestä ystävyydestä ja heidän poikiensa ongelmista sopeutua koulumaailman käyttäytymisnormeihin. Pojat ovat monella tapaa erilaisia kuin toiset lapset, ja äidit saavat lukea Wilma-viestejä ja käydä koululla palavereissa. Samalla romaani kyseenalaistaa ja tuo uusia näkökulmia lasten kasvatusmenetelmiin, kuriin ja rajojen asettamiseen. Äitiyden haasteet liittyvät siis tässä romaanissa erityisesti tasapainoiluun normien ja oman lapsen erityisyyden välillä.

Se oli laiska ja silti täysi päivä, niin onnellinen, että se melkein sattui. Pojat uivat ja kaivoivat hiekkaan monimutkaisia onkaloita. Vielä vuosia myöhemmin, usein istuessani hiekkarannalla, muistin tuon päivän valkoiset pyyhkeet ja kädenlämpöisen veden, miten ojentauduin välillä ottamaan Perrier-pullon kylmälaukusta ja miten selasin uneliaana Mirellan saksalaisia ja portugalilaisia juorulehtiä, joista ymmärsin tuskin sanaakaan.

Kirjan minäkertoja on Laura, joka on Helsinkiin opintojensa perässä muuttanut yksinhuoltaja. Hänen poikansa ystävystyy varakkaan ja vaikutusvaltaisen perheen pojan kanssa. Äidit ystävystyvät keskenään, mutta tarinan edetessä paljastuu, että molemmilla on omat salaisuutensa. Tapahtumat seuraavat toisiaan, ja äidit joutuvat miettimään sitä, mitä kaikkea he ovat valmiita tekemään lastensa hyväksi.

Romaani voi synkästä aiheestaan huolimatta toimia paradoksaalisesti mieltä virkistävältä. Tätä lukiessa oma lapsiarki alkaa luultavasti tuntua helpolta sekä ihanan tylsältä ja tasaiselta.

Äitiyden haasteet – lisää luettavaa

  • Ahokumpu, A-L. 2021. Kolme rukousta äidille. Gummerus.
  • Gornick, V. 2021. Toisissamme kiinni. Gummerus.
  • Isoaro A. E. 2019. Tämänilmaiset. Aviador.
  • Karhunen, A. 2021. Jos. Kosmos.
  • Ratinen, S. 2021. Hyvä tarjous. Otava.
  • Tikkanen, M. 1978. Vuosisadan rakkaustarina. Tammi.

Lue lisää:

Lastenkirjoja ystävyydestä – kirjavinkit ystävyysteemaan

Kirjallisuuskasvatus edistää hyvinvointia ja oppimista – vinkit vanhemmille

Kirjavinkit alakoululaisille – innostavaa, mielenkiintoista ja helppoa luettavaa lapsille!

 

Lapsiarkea Media

Lapsiarkea Mediassa meillä on useita sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.

Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.

Kommentoi alle oma mielipiteesi

Tilaa uutiskirje

Liity tästä suositun uutiskirjeemme saajaksi ja saat rahanarvoisia vinkkejä vauva-arkeen.

Takaisin ylös