Lapsesta huippu-urheilija?
Huippu-urheilijoiden elämä voi pintapuolisin vaikuttaa katsojalle hohdokkaalta. Urheilija saa tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa ja kaiken kukkuraksi siitä vielä maksetaan parhaimmillaan hyvinkin avokätisiä summia. Pinnan alla asiat voivat kuitenkin olla täysin toisin.
Nykyään itse urheilusuorituksesta saatu palkka ei ole kokonaistulo urheilijalle, vaan sopimukset yleensä sisältävät myös esiintymisiä mainoksissa sekä muissa sponsoreiden tilaisuuksissa.
Huippu-urheilijat voivat kärsiä mielenterveysongelmista, kiusaamisesta ja stressistä. Monet elävät voimakkaan henkisen paineen alla, ja ahdistus, uupumus, masennus sekä unihäiriöt ovat useammalle arkipäivää.
Joka toinen Ylen kyselyyn vastanneista suomalaisista huippu-urheilijoista on jossain vaiheessa harkinnut uransa lopettamista kokemiensa mielenterveysongelmien vuoksi. Näihin ongelmiin ovat johtaneet esimerkiksi menestyspaine, ylikunto, siviilielämän yhdistäminen urheiluun ja epäonnistuminen kilpailussa.
Mutta mitkä ovat näiden raadollisten puolten vastakohdat, joiden vuoksi monet jatkavat rakastamansa lajin parissa? Entä mitä huippu-urheilijaksi pääseminen oikein vaatii?
Työtä lapsesta saakka – kuitenkaan hauskuutta ja järkeä unohtamatta
Huippu-urheilijaksi ei tulla yhdessä yössä – eikä se edes ole kaikkia varten. Monet alansa huiput ovat harrastaneet liikuntaa aivan pienestä pitäen. Luistelu on saattanut onnistua jo ennen kunnon puhumista ja sisäinen vesipeto on vetänyt uimahalleihin päin heti ensimmäisen uintikokemuksen jälkeen.
Monet huippu-urheilijat ovat kertoneet, että he ovat harrastaneet pienenä useampia eri lajeja, eikä kovinkaan moni ollut vielä lapsena valinnut itselleen omaa päälajiaan. Rennommassa harrastamisessa säilyy urheilun hauskuus, mikä on yksi tärkeimmistä seikoista, joka innostaa omien taitojen kehittämiseen lajissa kuin lajissa.
Lapsena aloitettu urheiluharrastus on hyvä tapa ylläpitää hyvää kuntoa ja sitä kautta edistää terveyttä. Tutkimusten mukaan monet huippu-urheilijat ovat liikkuneet jo lapsena todella suuria määriä – noin 20 tuntia viikossa.
Tällöin esimerkiksi tavallisten pihaleikkien avulla fyysinen suorituskyky, kuten kestävyys ja voima ovat kasvaneet automaattisesti. Lisäksi suuri määrä liikuntaa parantaa myös motorisia perustaitoja, mitkä puolestaan antavat loistavan pohjan erilaisille lajiharjoituksille.
Mikäli kuitenkin lapsi tai nuori mielii toden teolla huippu-urheilijaksi, vaatii se 100 % keskittymistä ja antautumista lajille. Tällöin ei enää riitä, että käydään silloin tällöin vain harrastelemassa.
Lapsen ja nuoren kasvatusalustalla on suuri vaikutus menestykseen. Useamman urheilijan vanhemmista vähintään toinen on itsekin entinen huippu- tai kilpaurheilija. Lisäksi perheiden myönteiset arvot urheilua kohtaan ovat olleet merkittävässä osassa, jolloin ne ovat välittyneet myös kasvavalle lapselle. Jos kodissa harrastetaan liikuntaa, on hyvin todennäköistä, että myös lapset liikkuvat enemmän.
Vanhempien rooli on suuri myös siltä osin, että he neuvovat nuoria elämäntaitojen, terveyden, unen ja riittävän levon, ravinnon, psyykkisten taitojen sekä koulunkäynnin ja urheilun tasapainottamisen saralla.
Perheen lisäksi myös valmennuksella on tietysti suuri rooli. On todettu, että intensiivisessä harjoituksessa oleva keskitason urheilija ohittaa muutamassa vuodessa huippulahjakkaan ikätoverinsa, mikäli hänellä ei ole valmennusta. Valmentajana on äärimmäisen tärkeää keskittyä myös positiivisiin puoliin, eikä pelkästään analysoida nuoren virheitä.
Kaiken kaikkiaan huippu-urheilijaksi tuleminen vaatii joidenkin lähteiden mukaan 10 000 tunnin intensiivistä ja määrätietoista harjoittelua. 8–10 tunnin unet sekä riittävä ja monipuolinen ravinto ovat myös avainasemassa.
Päihteiden käyttö, huonot ruokailutottumukset ja epäsäännölliset elämäntavat estävät kunnollisen kehityksen. Moni huippu-urheilijaksi pyrkinyt nuori onkin tämän vuoksi jättänyt esimerkiksi erilaiset kouluaikoihin kuuluvat aktiviteetit tai biletykset väliin, sillä treenit ovat vieneet kaiken keskittymisen ja ajan.
Urheilijoiden kovimmat palkat menevät ulkomaalaisille ammattilaisille
Vaikka suomalaisten ammattiurheilijoiden palkat hipovat kattoa, jäävät ne silti jälkeen globaalin kärjen vauhdista. Forbes julkaisi jälleen vuonna 2020 listan maailman eniten tienaavista urheilijoista.
Listan kärjessä oli Sveitsin tennismestari Roger Federer 106,3 miljoonan dollarin tuloillaan. Cristiano Ronaldo jäi toiseksi reilun miljoonan dollarin erolla (105 miljoonaa) ja kolmanneksi listalla ylsi Lionel Messi 104 miljoonalla.
Sadan kovatuloisimman urheilijan listalla olevat tienasivat yhteensä 3,6 miljardia dollaria. Vajaa kolmannes kokonaistuloista, 1,1 miljardia tuli erilaisista yhteistyösopimuksista, joita myös monet suomalaiset ammattiurheilijat ovat solmineet. Iso osa urheilijoista on Niken tai muiden isojen urheiluvaatemerkin sponsoroimia, mutta uhkapeliyhtiöt ovat myös isossa osassa urheilusponsorointia.
Monet rahapeliyhtiöt sponsoroivat huippu-urheilijoita
Huippu- ja ammattiurheilussa yksi tärkeimmistä asioista on sponsoreiden hankkiminen sekä tilaisuuksien, välineiden ja treenauksen kustantaminen. Hyvien sponsoreiden hankkiminen on tärkeää, jotta urheilijat voivat keskittyä itse harjoitteluun, eikä menestyksen tarvitse olla kiinni esimerkiksi välineiden laadusta.
Sponsorisopimus on urheilijalle äärimmäisen tärkeä, mutta hyödyt liikkuvat molempiin suuntiin. Urheilusponsorointi tarjoaa nimittäin yritykselle hyvän mainontamahdollisuuden. Se on loistava tapa tavoittaa erittäin laaja kohdeyleisö esimerkiksi urheiluradalla, ruudussa, nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.
Ympäri maailmaa erilaiset nettikasinot, uudet pikakasinot ja vedonlyöntiyhtiöt toimivat urheilijoiden sponsoreina. Rahapelaaminen on noussut viime vuosien aikana yhä suuremmaksi globaaliksi toiminnaksi, ja kolikko- sekä pöytäpelien lisäksi yksi keskeinen toiminta-alue on urheiluvedonlyönti. Ihmiset seuraavat mielellään urheilua ja siitä lyödään myös innokkaasti vetoa.
Esimerkiksi Englannin Valioliigan joukkueilla on lähes kaikilla vedonlyöntiyhtiö sponsorina – kulkeehan urheilu ja vedonlyönti käsi kädessä.
Suomessa urheilun sponsorointi on huomattavasti matalammalla tasolla kuin muualla maailmassa. Toki tähän vaikuttaa myös markkinoiden pienuus, mutta myös maamme tiukka lainsäädäntö.
Veikkaus on Suomessa urheilun suurin yksittäinen sponsori – ja samalla myös ainut mahdollinen yhteistyökumppani, sillä Veikkauksella on yksinoikeus rahapelien järjestämiseen Suomessa. Ulkomaiset nettikasinot eivät siis saa Suomen lainsäädännön vuoksi sponsoroida suomalaisia urheilujoukkueita tai urheilijoita Suomessa.
Suomalaiset huippu- ja ammattiurheilijat
Huippu-urheilijat voivat olla periaatteessa joko täysin amatöörejä, puoliammattilaisia tai ammattiurheilijoita. Puoliammattilaisilla on urheilun ohella jokin toinen työ tai esimerkiksi opiskelupaikka, kun taas ammattiurheilija saa toimeentulonsa päätoimisesta urheilemisesta – joko suoraan palkkana tai sponsorisopimusten muodossa.
2010-luvulla ammattiurheilijoiden määrä kasvoi Suomessa noin 32 prosentilla. Tutkimuksen mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 1 380 ammattiurheilijaa. Luvut pohjautuivat Tapaturmavakuutuslaitosten liiton rekisteriin, johon seurat ilmoittivat ihmiset, jotka ansaitsivat vuodessa yli 11 190 euroa urheilemalla.
Lähes jokainen tulorajan ylittänyt urheilija harrasti joko jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa, pesäpalloa tai lentopalloa. Reilusti yli puolet ammattilaisista oli nimenomaan jääkiekkoilijoita.
Suurin osa suomalaisista, jotka pelaavat kansallisella tasolla ”ammatikseen”, ovat kuitenkin varsin pienituloisia. Esimerkiksi jalkapallon Veikkausliigan keskimääräinen kuukausipalkka luontaisetuineen oli vuonna 2011 noin 1 600 euroa. Vain viidennes ansaitsi yli 2 700 euroa kuussa.
Suomen ainoa kansallisen tason ammattilaissarja on jääkiekon Liiga, jossa kaikki pelaajat ovat ammattilaisia. Kaudella 2010–2011 Liigan keskimääräinen kuukausipalkka oli noin 6 800 euroa, mikä kertoo siitä, että Suomessa jääkiekon valta-asema on kiistaton.
Suomalaiset ammattiurheilijat ulkomailla
Eniten tienaavat suomalaiset ammattiurheilijat eivät kuitenkaan kilpaile Suomessa. Ympäri maailmaa on nimittäin monia suomalaisia huippu-urheilijoita, jotka tienaavat moninkertaisia määriä Liigan ja Veikkausliigan pelaajiin nähden.
Ylivoimaisesti suurimmat palkat keräävät formulakuskit, NHL-pelaajat ja NBA:ssa pelaava Lauri Markkanen. Huuhkajien ykkösmaalivahti Lukas Hradecky vetää itselleen kolmen miljoonan euron vuosiansiota, mutta ei siltikään yletä eniten tienaavien suomalaisurheilijoiden listalle.
Suomalaisten listalla ylivoimaisesti korkeimmalla ovat nimenomaan nuoret urheilijat. Heidän palkkansa päihittävät heittämällä esimerkiksi Helsingin pörssin toimitusjohtajien keskipalkan, joka on noin 450 000 euroa.
Vertailun vuoksi alla hieman suomalaisten ammattiurheilijoiden palkkatasoa:
- Valtteri Bottas: peruspalkka kaudella 2021: 11 000 000 euroa ja ura-ansiot sopimuksen päättyessä vuonna 2021 noin 56 000 000 euroa.
- Sebastian Aho: peruspalkka kaudella 2020–2021: 635 000 euroa ja ura-ansiot sopimuksen päättyessä vuonna 2024 noin 40 500 000 euroa.
- Kimi Räikkönen: peruspalkka kaudella 2021: 7 525 000 euroa ja ura-ansiot sopimuksen päättyessä vuonna 2021 noin 318 000 000 euroa.
- Lauri Markkanen: peruspalkka kaudella 2020–2021: 5 700 000 euroa ja ura-ansiot sopimuksen päättyessä vuonna 2021 noin 17 500 000 euroa.
Huippu-urheilu – enemmän hyvää vai pahaa?
Katsojan näkökulmasta huippu-urheilu jakaa paljon mielipiteitä. Toiset rakastavat ja toiset vihaavat sitä. Mutta se on fakta, että huippu-urheilu on osa Suomea ja koko maailmaa.
Itse urheilijoille se on elämää rikastuttava asia. Huippu-urheilu tarjoaa lahjakkaille lapsille ja nuorille mahdollisuuden etsiä omia rajojaan. Huipulle pääseminen edellyttää kuitenkin pelkän lahjakkuuden lisäksi pitkäjänteistä harjoittelua, itsensä likoon laittamista ja monista muista asioista luopumista, minkä vuoksi kaikista ei siihen ole.
Monet huippu-urheilijat ovat täysin omistautuneita lajiinsa, ja monelle oman lajin harrastaminen onkin ollut elämäntapa pienestä lähtien. Huippu-urheilu tarjoaa mahdollisuuden kuulua joukkoon ja saada sitä kautta merkitystä elämään – sekä itse urheilijana että katsojana.
Tietysti suuret palkat ovat monella huippu-urheilijalla motivaationlähteenä, mutta useammat elävät kuitenkin rakkaudesta lajiin. Itsensä ylittäminen ja muiden ihmisten motivoiminen ovat vain muutamia asioita, joiden ansiosta monet huippu-urheilijat jatkavat lajissaan, vaikka matkassa mukana olisikin myös niitä vaikeampia mielenterveydellisiä ongelmia.
Kun monelta huippu-urheilijalta kysyy, onko kaikki se panostaminen, stressi, loukkaantumiset ja muut ongelmat olleet sen arvoista, on vastaus monella hyvin selkeä: on, ehdottomasti.
