Omaehtoinen leikki on vapaaehtoista ja hauskaa
Omaehtoinen leikki eli vapaa leikki on vapaaehtoista, joustavaa ja hauskaa. Se sisältää aktiivista osallistumista ja sillä ei ole ulkoisia tavoitteita. Siinä lapset saavat itse toteuttaa omia tavoitteitaan ja se on tilanne, jonka lapset suunnittelevat itse.
Helsingin Sanomien mielipidepalstalla alkoi keskustelu aikuisten leikkipuistokäyttäytymisestä. Nimetön kirjoittaja (HS 8.6.) puhui siitä, kuinka aikuiset juttelevat keskenään tai katsovat kännyköitään eivätkä huolehdi lapsistaan. Erityisopettaja Anu Kyyhkynen osallistui keskusteluun (HS 10.6.) kirjoittamalla siitä, kuinka vanhempien kannattaisi aktiivisesti osallistua lastensa leikkeihin.
Katso videolta vinkkejä metsän hyödyntämiseen omaehtoisessa leikissä!
Kirjoittajien voidaan tulkita olla huolissaan siitä, että pienet lapset voivat joutua vaaratilanteisiin, jos vanhemmat eivät huolehdi heistä. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä, että varsinkin pienet lapset vaativat jatkuvaa silmälläpitoa. Pienet lapset tarvitsevat aikuisten ohjausta myös siinä, miten toiset ihmiset huomioidaan. Pieni lapsi esimerkiksi kiilaa jonossa ja ottaa lelun toisen kädestä, jos aikuinen ei ole tilanteessa ohjaamassa.
”Ilmeisesti vanhemmat kuvittelevat, että lapsi nauttii vapaudesta leikkiä yksin ja samalla aikuiset saavat seurustelu- ja hengähdystauon some-hetkestä puhumattakaan”, kirjoittaa Kyyhkynen. Olen itse juurikin tällainen vanhempi, joka antaa lastensa leikkiä vapaasti leikkipuistossa. Menen mukaan vain pyydettäessä tai jos leikit eivät jostain syystä meinaa sujua.
Koska Kyyhkynen selvin sanoin tuomitsee toimintani lasten kanssa leikkipuistossa, päätin ottaa asiasta tarkemmin selvää.
Aikuisen rooli lasten omaehtoisissa leikeissä
Leikkiminen on tärkeää lapsen kehitykselle. Leikki kehittää muun muassa luovutta, ongelmanratkaisukykyä ja erilaisia sosio-emotionaalisia, fyysisiä ja kognitiivisia taitoja. Leikin avulla lapset käsittelevät saamaansa tietoa maailmasta ja kytkevät niitä yhteen. Leikin voidaan siis ajatella olevan tärkeä tapa lapselle hahmottaa maailmaa.
Kyyhkynen viittaa kirjoituksessaan kehityspsykologi Lev Vygotskyyn, joka koki leikin olevan otollinen mahdollisuus sosiaalisesti avustetulle oppimiselle. Teoriassa lähikehityksen vyöhykkeestä lapsi pystyy taitavamman henkilön avustuksella tekemään jotain sellaista, mitä ei vielä osaa tehdä itse mutta jonka hän myöhemmin tämän ohjauksen ja oppimisen seurauksena osaa.
Yleisesti ajatellaan, että omaehtoisessa leikissä aikuinen puuttuu leikkiin mahdollisimman vähän. Lapsen leikkimisen vapaus ja omaehtoisuus ei kuitenkaan edellytä automaattisesti aikuisen jäämistä leikin ulkopuolelle. Aikuinen voi omalla panoksellaan kehittää lapsen leikkiä. Aikuisen tuki leikissä edistää oppimista ja keskittymistä oleellisiin asioihin. Aikuisen aito ja eläytyä osallistuminen rikastuttaa leikkiä ja tukee lasta kehittämään leikkejä eteenpäin.
Aikuisen rooli lapsen leikissä on sitä merkittävämpi, mitä pienempi lapsi on kyseessä. Aikuisen fyysinen läsnäolo vaikuttaa positiivisesti etenkin alle 3-vuotiaiden lasten leikkiin sitoutumiseen. Aikuinen voi opettaa lapselle sellaisia leikkitaitoja, joita lapsi ei yksin tai ikätovereidensa kanssa voi itse oppia. Aikuisen sitoutuminen mahdollistaa myös leikin pitkäkestoisuuden.
Aikuisen läsnäolo leikissä voi myös aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia. Jos aikuinen ohjaa liikaa leikkiä, voi se rajoittaa lapsen osallistumista. Aikuisen ei tulisi asettaa leikille tarpeettomia sääntöjä tai rajoittaa lapsen osallistumista. Jos aikuinen ratkaisee leikkiin liittyvät asiat lapsen puolesta, leikin henkilökohtainen merkitys voi jäädä lapselle syntymättä.
Omaehtoinen leikki perustuu ideoihin oikeasta elämästä
Jotta leikki voi alkaa, lapsi tarvitsee siihen jonkin idean. Aikuinen voi auttaa leikki-idean löytämisessä, mutta niitä lapsi poimii myös itse kaikkialta ympäristöstään. Leikin lähtökohtana voi olla vaikka kauppareissu, kavereiden kanssa käydyt keskustelut tai lastenkirjat. Myös jännittävät paikat ja uudet tiedot voivat toimia leikin ideoina.
Leikkiympäristöt ovat myös omiaan leikki-ideoiden luomiseen. Ympäristö voi olla koti, piha, metsä tai vaikka ranta. Idea voi syntyä materiaaleista (esim. hiekka, kävyt, kepit) tai leluista. Virikkeeksi ei tarvita äärikokemuksia, vaan yleensä pienet ja yksinkertaiset hetket voivat olla lapsille valtavan antoisia, riittoisia ja merkityksellisiä.
Leikin omaehtoisuus ei kärsi, jos aikuinen ehdottaa leikkiä tai ohjaa lasta tietynlaisten leikkien pariin. Tärkeää on kuitenkin lapsen valinnanvapaus: lapsi saa valita leikin ja sen, miten leikki kehittyy ja etenee.
Mitä jäi mieleen omaehtoisesta leikistä?
Aiheeseen perehtyminen toi minulle uutta näkemystä asiaan ja tiedän mitä on omaehtoinen leikki. Ymmärrän nyt sen, mitä Kyyhkynen halusi tuoda mielipidekirjoituksessaan esille. Luultavasti Kyyhynen myös ajatteli kirjoituksessaan lähinnä pieniä lapsia, ehkä alle kolmevuotiaita.
Kyyhkynen kirjoittaa myös siitä, kuinka vanhemmat eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi ja että kuinka tärkeää ja hienoa on tehdä lapsensa kanssa hiekkakakkuja. Tämä yhdessä tekeminen syventää aikuisen ja lapsen suhdetta. Jäin pohtimaan sitä, että onko tosiaan sellaisia vanhempia, jotka eivät koskaan ole tehneet lapsensa kanssa hiekkakakkuja? Onhan se omastakin mielestäni mukavaa muutaman kerran, mutta että pitäisikö sitä olla tekemässä jatkuvasti ja tuntikausia?
Aihetta kannattanee tarkastella hieman laajemmasta näkökulmasta. Lapsen kanssa yhdessäoloa voi toteuttaa monella eri tavalla. Ei kaikkien tarvitse olla niitä leikkijöitä tai hassuttelijoita. Mielekkäintä on se, että vanhempi todella nauttii lapsensa kanssa yhdessäolosta eikä vain velvollisuudentunnosta.
Eri ikäisten lasten kanssa voi esimerkiksi:
- Askarrella, maalata, piirtää
- Lukea kirjoja
- Kokata ruokaa ja leipoa
- Käydä retkellä esimerkiksi rannalla tai metsässä
- Tutustua kulttuuriin esimerkiksi tapahtumissa, museoissa ja näyttelyissä
- Leikkiä Legoilla, nukeilla tai muilla leluilla
- Pelata lautapelejä
- Hassutella, halailla, painia ja temppuilla
Tässä oli vain muutama esimerkki. Itse olen tykännyt leipoa lasten kanssa ja käydä uusissa paikoissa ja luontokohteissa. Miehelleni luontevampaa on hassuttelu ja riehumisleikit.
Huomioon on syytä ottaa myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Meistä vanhemmista jokainen tarvitsee joskus hengähdyshetkiä ja aikaa tehdä rauhassa omia juttujaan. Näin ollen voimme jatkossakin hyvällä omalla tunnolla antaa lasten leikkiä myös itsekseen.
Tosiasia on kuitenkin se, että vanhemmuus on jatkuvaa keskeytymistä. Yhtäkkiä leikki ei sujukaan, tulee riitaa, lapsi meinaa karata puistosta, ottaa lelun toisen kädestä tai jotain muuta vastaavaa. Siksi vastuussa olevan aikuisen täytyy olla jatkuvasti valppaana. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän silmälläpitoa vaatii.
Kannustan kaikkia vanhempia ottamaan rennosti aina kun lapsi viihtyy leikeissään. Jos tekee mieli osallistua, tee se. Jos haluat juoda kupin kahvia, lukea lehteä, somettaa tai jutella kaverin kanssa, tee niin.
Lähteet:
Hakkarainen, P. & Brėdikytė, M. 2013. Kehittävän leikkipedagogiikan perusteet. Kogni Oy
Hännikäinen, M. & Rasku-Puttonen, H. 2001. Piaget’n ja Vygotskin merkitys varhaiskasvatuksessa. Teoksessa K. Karila, J. Kinos & J. Virtanen (toim.) Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. PS-kustannus, 158–183.
Lehtinen, E & Koivula, M. 2017. Leikki yhdistää lapsia ja aikuisia. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Vastapaino, 177–191.
Roos, P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Tampereen yliopisto
Vehkalahti, R. & Urho, T. 2013. Leikki on totta. Näkökulmia vapaan leikin tukemiseen. Lasten Keskus.
Lue lisää:
Silja Serenade kokemuksia 2021
Yhdysnimet ovat kahden etunimen liitto
Tasa-arvoinen vanhemmuus voi toteutua monella eri tavalla
