Lapsen oppiminen ei vaadi pakottamista
”Anna lapsen pukea itse, ei hän muuten opi!” ”Jos nyt et vaadi lasta siivoamaan, ei hän isonakaan siivoa.” ”Kyllä tuon ikäisen pitää osata jo itse syödä!” Lapsen oppiminen kirvoittaa monenlaisia kommentteja, niin ääneen lausuttuna kuin vanhempien päiden sisällä.
Luin hiljattain somekeskestelua, jossa äiti kysyi, että mitä tehdä kun 3-vuotias ei suostu keräämään huoneensa lattialta muutamaa lelua laatikkoon. Itse olin sitä mieltä, että turha tehdä asiasta taistelua, mutta suuri osa kehotti äitiä uhkaamalla, kiristämällä tai pakottamalla varmistaa, että lapsi siivoaa kuten äiti päättää.
Moni piti asiaa erityisen tärkeänä siksi, että jos lapsi ei nyt opi siivoamaan, niin ei hän siivoa myöhemminkään. Itselleni tuli mieleen sadan vuoden takaiset lastenhoito-oppaat, joissa kehoitettiin olla vastaamatta vauvan itkuun, koska jos vauvan omaa tahtoa ei heti alkuunsa tukahduta, tulee lapsesta isompana aivan sietämätön ja hankala.
Lue lisää: Lasten kasvatus – voiko siinä onnistua?
Jo 1-vuotias osaa laittaa tavaran lattialta laatikkoon. Kyse ei nyt siis ollut siivoamisen opettamisesta vaan tahtojen taistosta ja periaatteesta. Ilmeisesti ajatuksena oli se, että jos lapsen omaa tahtoa ei nyt nujerreta, hän ei tottele aikuista jatkossakaan. Ajatellaan, että 3-vuotiaan tahto on helpommin nujerrettavissa kuin 13-vuotiaan.
Onko tosiaan niin tärkeää, että lapsi tottelee? Onko totteleminen tärkeä taito myös nuoruudessa, aikuisuudessa ja työelämässä? Onko tärkeää, että lapsesta tulee teini, joka tottelee kaiken mitä hänelle sanotaan? Olisiko kuitenkin tärkeämpää opettaa ajattelun taitoja?
Lue lisää: Positiivinen kasvatus opettaa ajattelemaan
Tilanteessa olisi syytä pysähtyä pohtimaan sitä, miksi lelujen laittaminen laatikkoon juuri sillä hetkellä oli niin tärkeää. Oliko lapselle perusteltu tämä lelujen laatikkoon laittamisen tärkeys tai oliko asia lopultakaan niin tärkeä? Haluatko itse totella sellaisia käskyjä, joita ei ole millään tavalla perusteltu ja joiden syytä et ymmärrä?
Jos autat, lapsi ei opi
Lapsella on oikeus yrittää ja harjoitella. Aina ei pidä mennä huseeraamaan väliin, vaan antaa lapsen itse kokeilla. Syödessä voi tulla sotkua, mutta lapselle voi laittaa ruokalapun. Kiivetessä voi tipahtaa, mutta aikuinen voi olla vieressä varmistamassa. Yrittämisen ja harjoittelun pitäisi kuitenkin olla pienelle lapselle omaehtoista toimintaa.
Lapsi oppii, vaikka häntä autetaan silloin, kun hän sitä toivoo ja silloin kun se on mahdollista. Jos 3-vuotias haluaa huomiota ja läheisyyttä pukemistilanteessa, ei se tarkoita sitä, etteikö hän osaisi pukea tai että hän haluaisi apua vielä kouluikäisenäkin. Useamman lapsen kanssa olisi toki kätevää, jos ainakin osa pukisi itsenäisesti. Mutta milloin pikkulapsiarki olisi helppoa ja vaivatonta? Ja onko ainainen tappelu, vaatiminen ja kinaaminen yhtään sen helpompaa?
Lusikan käyttäminen on lapselle hyvää hienomotorista harjoitusta. Jos lapsi ei kuitenkaan halua syödä itse ja on mieluummin syömättä, jos häntä ei syötetä, niin kannattaako siitä tehdä taistelua? Hienomotorisia taitoja lapsi harjoittelee myös jokapäiväisissä leikeissään, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Lapsiarjesta ei tarvitse väkisin tehdä ikävää
Valitse taistelusi! Tämä on mielestäni todella hyvä neuvo lasten kanssa. On tiettyjä asioita, joissa ei voi antaa periksi. Esimerkiksi lasten ruutuaikaa ja herkkujen syömistä on syytä rajoittaa, koska nämä vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.
Palataanpa tämän tekstin alussa mainitsemaani tilanteeseen.
Vaihtoehto 1. Äiti päättää, että tätä taistelua hän ei häviä. Lapsen on laitettava ne kymmenen lelua laatikkoon. Lapsi ei halua. Äiti käskee siivota ensin maanittelevalla, sitten epätoivoisella ja lopulta vihaisella äänellä. Äiti uhkaa, että jos lapsi ei heti siivoa, on turha luulla, että hän saa illalla katsoa Pikku Kakkosta. Lopulta lapsi taipuu ja laittaa lelut laatikkoon. Molemmat ovat vähän huonolla tuulella, mutta halit ja leikit auttavat unohtamaan mielipahan.
Mitä lapsi oppii? Jos tottelee, äiti tulee hyvälle mielelle.
Vaihtoehto 2. Äiti pyytää lasta laittamaan lelut laatikkoon. Lapsi ei halua. Äiti perustelee, miksi toivoisi lelujen nyt laitettavan laatikkoon (esim. että pääsee imuroimaan) ja kysyy, miksi lapsi ei halua niitä laittaa. Lapsi kertoo syyn ja se voi olla esimerkiksi se, ettei häntä huvita tai että hän haluaa vielä leikkiä. Äiti ja lapsi pohtivat yhdessä, miten asiassa kannattaisi toimia. Vaihtoehtoja on monia. Lapsi voi vaikka valita osan leluista, laittaa osan laatikkoon ja mennä sängylle leikkimään imuroinnin ajaksi. Tai lapsi haluaa tehdä jotakin muuta ja äidillä menee 20 sekuntia, kun hän laittaa lelut laatikkoon ja pääsee aloittamaan imuroinnin.
Mitä lapsi oppii? Asioista voi keskustella ja asioihin voi kysyä perusteluja.
Kumman vaihtoehdon sinä valitsisit? Miten lapsen oppiminen olisi mielekkäämpää?
Lue lisää:
Vaunujen lisävarusteet esittelyssä – lämpöpussit, hoitolaukut ja muut
Hostelli on hyvä vaihtoehto matkaileville lapsiperheille
Eläinten viikko – opeta lapsi kunnioittamaan eläimiä
