Lasten eläinkirja – eläinaiheiset uutuuskirjat esittelyssä!
Tässä Lasten eläinkirja -artikkelissa on esitelty kirjoja, jotka on saatu arvostelukappaleina Lasten Keskukselta, Art Houselta, Innolta, Minervalta ja Mäkelältä.
Lasten eläinkirja sopii erityisesti niille lapsille, jotka ovat kiinnostuneita eläimistä. Ja kukapa lapsi ei olisi? Eläinkirjoja on monenlaisia. Joissakin kerrotaan erityisesti eläinten elintavoissa ja joissakin suloiset eläinhahmot opettavat tärkeitä elämän ja ajattelun taitoja. Esittemme seuraavassa muutamia uusimpia lasten eläinkirjoja!
Mira Mallius: Meri-karhun suuri suku (2020), Into
Meri-karhu katselee vielä hetken jäälautoilla leikkiviä karhuja. Sitten hän rullaa romppeensa, nappaa nyssäkkänsä ja jatkaa matkaansa.
Kuinka monia karhulajeja sitä löytyykään ympäri maailmaa? Karhujen suvusta löytyy monenkokoista ja -väristä karvatassua. Asuinolosuhteet, elintavat ja ruokamieltymykset vaihtelevat. Isopanda syö vain bambua, jääkarhu on taitava uimari ja kodiakinkarhu on valtavan suuri.
Eri karhulajeihin tutustutaan perhettään etsivän Meri-karhun matkassa Meri-karhun suuri suku -kirjassa. Meri on yksinäinen, mutta onneksi löytää ystävänsä Frank Flamingon kanssa perheen ja kodin. Jokainen uusi karhututtavuus kertoo elämästään runomuodossa, mikä tuo hauskalla tavalla kirjan lukemiseen rytmiä ja vaihtelua. Lisäksi kirjan kuvitus on aivan ihastuttava!
Sophie Corrigan: Iljettävät eläimet (2020), Lasten Keskus
En ole karmiva. Olen UPEA! Katso vaikka silkkisen pehmeää höydenpeitettäni!
Iljettävät eläimet -kirjassa on hauska idea. Kirjassa esitellään 38 erilaista eläintä, kuten kotohiiri, kettu, rupikonna, meduusa ja lokki. Ensimmäisellä aukeamalla esitellään eläimen huonoja puolia ja eläimiin liittyviä ennakkoluuloja. Kun kääntää sivua, eläin näyttäytyy ihan toisenlaisessa valossa. Eläimet saavat puheenvuoron ja pääsevät kertomaan huikeista taidoistaan ja tärkeästä roolistaan monimuotoisessa maailmassa.
Korppikotka esitellään ensi rumana klanipäänä, joka väijyy taivaalla viimeisiään vetelevää uhria. Toisaalta kauneus on katsojan silmissä ja korppikotka huolehtii ympäristöstä hävittämällä jätettä. Ampiaisen voi nähdä ärsyttävänä surisijana, joka pistää vihaisesti. Kuitenkin ampiainen pistää vain hädän hetkellä ja sillä on tärkeä tehtävä kasvien pölyttäjänä ja tuholaisten syöjinä.
Kirjan sivut ovat todella värikkäitä ja niissä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tekstit on palasteltu kivasti puhekupliin ja tietolaatikoihin. Vaikka tekstiä ja tietoa on paljon, ei kirja ole kuitenkaan raskas luettava.
Anna Claybourne & Stef Murphy: Eläinten jännä maailma (2020), Into
Eläimelle voi olla elintärkeää, ettei saalis tai saalistaja haista sitä tai että se pääsee eroon loisista, kuten luteista. Vaan miten ne puhdistautuvat ilman kylpyhuonetta, saippuaa tai sampoota?
Eläinten jännässä maailmassa kerrotaan kuinka kaikki eläimet tekevät elämässään samankaltaisia asioita kuten ruoan hankkimista, vaarojen välttelyä, turvassa ja terveenä pysyttelyä, lisääntymistä ja kommunikoimista. Eläimillä voi olla myös erilaisia tunteita, kuten iloa tai surua. Ne leikkivät, hankkivat ystäviä, muistavat, oppivat ja ratkaisevat ongelmia. Ne saattavat myös puhdistautua, rakentaa työkaluja, petkuttaa, tehdä yhteistyötä ja riidellä. Ihan siis samoja asioita kuin ihmisetkin, ja eläimiä me ihmisetkin olemme.
Lasten eläinkirja kertoo eläimistä hieman erilaisesta, mutta erittäin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Lapsia myös kannustetaan kirjassa havainnoimaan itse eläinten käyttäytymistä kotona, puistossa, puutarhassa, kadulla, rannalla, metsässä ja eläintarhassa. Hyvä on kuitenkin muistaa olla varovainen, pitää eläimiin etäisyyttä ja olla pelästyttämättä niitä.
Kirjasta löytyy paljon uutta tietoa myös aikuisille. Myös lapset tykkäsivät kuunnella eksoottisten ja erikoisten eläinten mielenkiintoisista elintavoista. Aika söpöä, että pingviinit laskevat huvikseen jääliukumäkeä ja todella kummallista, että ampujakala saalistaa hyönteisiä sylkemällä. Kirjan värikkäät kuvat konkretisoivat miellyttävällä tavalla kirjassa olevia tietoja.
Hannu Laakso: Me Kettuset (2020), Into
Varhain eräänä aamuna äiti saapui kotiin oltuaan pitkään saalistusretkellään. Kuten tavallisestikin rankan saalistuksen jälkeen, hän kävi hetkeksi lepäämään auringon lämpöön.
Me Kettuset -kirjassa parasta on upeat Hannu Laakson upeat luontokuvat, joissa kettujen ilmeikkyys pääsee oikeuksiinsa. Kettuja nähdään rauhallisina, villeinä, pelokkaina, vihaisina, tyytyväisinä, leikkisinä, uteliaina ja erilaisissa ympäristöissä, jopa liukumäessä!
Kirjan tarina alkaa keväästä, jolloin pienet ketunpoikaset syntyvät. Perheen elämää seurataan, osittain inhimillistäen mutta kuitenkin faktatietoon pohjautuen. Kirjan lopussa on saapunut syksy ja pennut aloittelevat omaa elämäänsä ja varautuvat talven tuloon.
Kirja opettaa lapsille perustietoa ketuista mutta auttaa myös hahmottamaan laajemmin elämän kiertokulkua. Joku syö ja joku tulee syödyksi. Samalla tuodaan esille esimerkiksi sitä, miten harmillista on, kun luonnosta löytyy muoviroskaa ja miten se voi aiheuttaa vaaratilanteita eläimille.
Hannu Laakso: Me Karhuset (2021), Into
Eräänä päivänä tarkkakuuloinen pikkuveljeni havaitsi ääniä suon toisella laidalla. Siellä nuori karhu kiipesi oksattoman männyn runkoa pitkin latvaa kohti. Katsoimme kiipeilyä ihmeissämme.
Me Kettuset sai jatkoa Me Karhusten muodossa! Hannu Laakson luontokuvat kuvittavat faktapohjaista tarinaa vilkkaasta ja uteliaasta karhunpennusta. Tarinan edetessä oppii muun muassa karhujen perhemallista, talviunesta, ruokavaliosta, kiipeilytaidosta sekä karhuihin liitetyistä uskomuksista ja myyteistä.
Aura Koivisto & Anu Vansa: Kadonneet eläimet (2020), Minerva
Nyt sarvikuonoemo kumartuu poikasensa puoleen ja koskettaa sitä hellästi kuonollaan. Poikanen on kiiruhtanut emonsa vatsan alle turvaan ja kurkistaa sieltä varovasti.
Kadonneet eläimet vie aikamatkalle kauas menneisyyden Eurooppaan. Tämä lasten eläinkirja lähtee liikkeelle 56 miljoonan vuoden takaa eli kauan ennen kuin ihmisiä oli olemassa. Muinaiset otukset olivat kummallisia ja osa niistä näyttää siltä kuin ne olisi koottu useista eri eläimistä. Kirjasssa esitellään muun muassa kärsäpomppija, alkuvalas, käpälähepo, koirakarhu ja villihevonen.
Kirjan sydän on tarina, joka kuvailee kutakin aikakautta, elinympäristöä, ilmastoa, eläimiä ja niiden elintapoja. Melkein joka sivulla on myös punaisella tekstillä faktamuotoista lisätietoa. Kokonaisuuden täydentä Anu Vanaksen kauniit ja tarkat kuvat.
Kirjassa on kokonaista 15 lukua, joissa jokaisessa esitellään yksi muinainen eläin. Sivuja on yhteensä 89 ja luettavaa on paljon. Kirjaa ei ole tarkoitus lukea kerralla kokonaan, vaan sitä voi lukea kappale kerrallaan alusta loppuun tai kunkin kappaleen voi lukea myös omana erillisenä tarinana.
Omalle 5-vuotiaalleni kirjassa oli ehkä vähän liikaakin tietoa. Ekaluokkalaiseni sitä vastoin oli kiinnostuneempi ja hän tutki mielellään kuvia ja kuunteli tietoja eläimistä. Itse suosittelisin kirjaa erityisesti alakouluikäisille lapsille. Toisaalta luin kirjaa itsekin mielenkiinnolla ja siinä oli minulle paljon uutta tietoa.
Raili Mikkanen & Sirkku Linnea: Vihreäsilmäinen lohikäärme (2020), Minerva
Sinä tiedät ne jutut nyt paljon paremmin kuin minä, joten kerro, mistä kaikesta tee Uutun kanssa oikein juttelitte. Lohikäärmejutut!!! Niiden on oltava hurjan hauskoja ja jänniä!
Vihreäsilmäinen lohikäärme kertoo lohikäärmeestä nimeltä Uutu. Uutu on pieni lohikäärme, melkein vauva vielä, ja hän opettelee kaikenlaisia lohikäärmeiden taitoja, kuten lentämistä ja tulen syöksemistä. Uttu harjoittelee myös silmän iskemistä. Lopulta hän onnistuu, mutta pitkät ripset jäivätkin solmuun ja silmä ei enää aukea.
Uutua tulee auttamaan lapsi, jota puhutellaan yksikön toisessa persoonassa. Lasta pelottaa ensin, mutta lopulta hän saa autettua Uutua kampaamalla ripset suoriksi takuista.
Tätä kirjaa olemme lukeneet 4-vuotiaani kanssa monen monta kertaa. Lapsesta hauskimmalta tuntui juurikin se, että tavallaan juuri hän seikkailee kirjassa mukana. Mielikuvitusta ruokkii myös se, että kaikkea ei kerrota. Lapsi pääsee siis itse kuvittelemaan, millaisia lohikäärmejuttuja he keskenään juttelevat Uutun kanssa.
Tracey Cordery & Tony Neal: Mahdotonta – vain jos luulet niin! (2020), Mäkelä
”Mahdotonta”, hän huokaisi. ”En voi lähteä. Olen pahoillani.” ”Se on mahdotonta vain jos luulet niin”, Rapu vastasi. ”Yritetään edes!”
Mahdotonta – vain jos luulet niin -kirjassa esiintyy possu, kirahvi, ankka, pupu, sammakko, apina, tiikeri, gorilla, krokotiili, flamingo, kilpikonna ja monta muuta. Päähenkilöinä seikkailevat koira ja rapu.
Puuttumatta sen tarkemmin kirjan juoneen, kirjan ideana on opettaa, että monet mahdottomalta tuntuvat asiat eivät ole aina niin mahdottomia, kuin mitä ne ensi silmäykseltä vaikuttavat. Moneen asiaan on löydettävissä ratkaisu, kunhan vain miettii, yrittää ja on sinnikäs ja kekseliäs.
Kirjan opetukset liittyvät myös unelmien toteuttamiseen. Joskus unelmien ja haaveiden toteuttaminen vaatii rohkeutta luopua vanhasta, tutusta ja turvallisesta. Aikuisille tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uutta työpaikkaa tai alanvaihtoa, lapselle ehkä uuden harrastuksen aloittamista tai uusien kavereiden hankkimista.
J.S. Meresmaa & Julia Savtchenko: Minä, kissa (2020), Art House
Tätä et ehkä usko, sillä olenhan vain kulkukissa Pariisista, mutta olen käynyt avauudessa ennen ihmistä.
Minä, kissa on ollut meillä ahkerassa luvussa erityisesti 4-vuotiaan kissafanin, mutta myös 6-vuotiaan esikoisen kanssa. Kirjassa on lyhyitä tarinoita historiallisista kissoista, jotka ovat vaikuttaneet esimerkiksi politiikassa, tieteessä tai kirjallisuuden parissa. Joukossa on myös sometähtiä ja maailmanennätysten rikkojia.
Lasteni lempitarina kertoo Uppoamattomasta Samista, joka selvisi sotien aikoina kolmesta sotalaivan uppoamisesta hengissä. Neljättä kertaa ei tullut, sillä kolmannen haaksirikon jälkeen Sam muutti Belfastiin merimieskotiin eikä astunut enää jalallaan laivalle.
Tarinat kissoista ovat itsessään mielenkiintoisia, mutta samalla niistä oppii myös palasia historiasta. Tarinoiden kautta voi tutustua muun muassa kirjailija Charles Dickensiin, avaruuslentoihin, 800-luvun luostarielämään ja fyysikko Erwin Schrödingeriin.
ov
Sophie Schoenwald & Günther Jakobs: Eläintarhan hampaidenpesupäivä (2019) ja Eläintarhan naamiaiset (2020), Art House
Näky ei tullut Sepeteukselle ja johtajalle varsinaisesti yllätyksenä. Apinakalliolla oli käynnissä villit juhlat. Ritarit ja cowboyt huojuivat musiikin tahdissa, noidat lentelivät ilman halki ja vampyyrit kinusivat yksisarvisia tanssimaan.
Eläintarhan hampaidenpesupäivässä ja Eläintarhan naamiaisissa päähenkilöinä seikkailevat eläintarhan johtaja Alfred Tuima ja eläintarhan asukkina viihtyvä Sepeteus Piparminttu Siili. Alfred on määrätietoinen ja aikaansaava johtaja, joka on valinnut luottoystäväkseen ja apurikseen neuvokkaan, joskin hieman ujon ja aran Sepeteuksen.
Lasten suosikiksi näistä kahdesta kirjasta on noussut hampaidenpesupäivä. Tarinaa olen saanut lukea välillä ihan kyllästymiseen saakka. Kirjassa mainitaan, että tarina kannustaa lapsia hampaidenpesuun. Itse näen kirjan suurimman annin kuitenkin olevan erilaisuuden hyväksymisessä, rohkeudessa ja yhteistyössä. Hampaita on ”suuria ja pieniä, pitkiä ja lyhyitä, tylppiä ja teräviä, myrkyllisiä ja vaarattomia”.
Oma suosikkini on kuitenkin naamiaiset, jossa eläintarhan eläimet viettävät naamiaisia ja pukeutuvat ristiin toisiksi eläimiksi. Valloittavinta on mielestäni muodonmuutoksista syntyvät sanaleikit: liikeri, lehmikuono, tapuudeli, yksisikanen, tuhatkobranen, lerhonen, seepris, sihtaja, norahvi, flamihepo, kimafantti, leigusti, laispardi ja pingvikaija. Näille sanoille ja hullunkurisille otuksille on saatu nauraa monet kerrat.
Eläimiä ja luontoaiheita löytyy myös lasten luontokirjoista. Lasten luontokirja -artikkelissa esittelemme lasten luontoaiheisia kirjoja.
Onko sinulla mielessä jokin muu hyvä lasten eläinkirja? Vinkkaa siitä meille kommenttiboksiin tai anna@lapsennimi.com.
Lue lisää:
Kanakeitto ja muut viikon Ruuhkisreseptit
Positiivinen kasvatus opettaa ajattelemaan
Raskaus ja liikunta – 10 vinkkiä raskausajan liikuntaan
