Positiivinen kasvatus opettaa ajattelemaan
Tässä Positiivinen kasvatus -artikkelissa on käytetty lähteenä PS-kustannukselta arvostelukappaleena saatu kirjaa Tiia Trogen: Positiivinen kasvatus (2020)
Positiivinen kasvatus on uudenlainen tapa ajatella ja hahmottaa lasten kasvatusta. Kasvatuksesta on vuosien varrella ajateltu hyvinkin monin eri tavoin ja monet vanhanaikaiset kasvatusmetodit, kuten lyöminen ja nöyryyttäminen, saavat meidät suorastaan kauhistuksen partaalle.
Silti moni vanhempi ajattelee, että lasten käskeminen, kiristäminen, lahjominen ja pakottaminen ovat hyviä kasvatustapoja. Ajatellaan että lapsen on tärkeää oppia tottelemaan. Kun lapsi tottelee, kaikki on hyvin ja jos ei tottele, hänet pitää saada melkein keinolla millä hyvänsä tottelemaan. Yleinen uskomus on, että totteleva lapsi tulee pärjäämään elämässä.
Positiivinen kasvatus -kirjassaan Tiia Trogen kyseenalaistaa nämä käsitykset. Pelkästään tottelemisella ei elämässä pötkitä pitkälle, vaan tarvitaan ennemminkin ajattelun taitoja. Hänen mukaansa lapsi oppii elämän tarvittavat taidot läsnäolon, keskustelun, kuuntelun ja empatian kautta.
Yleisiä ennakkoluuloja positiivisesta kasvatuksesta
”Lapset tarvitsevat rajoja!”
Postiviinen kasvatus ei tarkoita rajattomuuta. Hyvät rajat luovat turvaa ja välittämisen tunnetta.
”Ei lasten kanssa voi loputtomiin keskustella ja neuvotella. Selkeät käskyt toimivat paljon tehokkaammin!”
Näinhän asia on, että lyhyellä tähtäimellä lapsen käytöstä saa muutettua tehokkaasti niin sanotuilla kovilla keinoilla. Pitkällä aikavälillä kasvattamisesta tulee kuitenkin helpompaa, kun lapsi oppii tottelemisen sijaan ajattelemaan. Ajattelun taitojen merkitystä ja tärkeyttä tuskin kukaan kiistää. Samalla säästyy aikaa ja hermoja, kun lapsen kanssa ei tarvitse käydä valtataisteluja.
”Ei lapsi voi saada päättää kaikesta, sillä aikuinen tietää paremmin ja on lapsesta vastuussa.”
Positiivisessa kasvatuksessa ei ole kyse siitä, että lapsi saisi aina päättää ja että lapsen ei tarvitsisi oppia ottamaan toisia huomioon. Positiivisessa kasvatuksessa kuitenkin korostetaan sitä, että myös lapsella on oikeus mielipiteensä kertomiseen, kuulluksi tulemiseen ja tunteiden ilmaisuun. Nämä asiat eivät sulje pois sitä, että lopulta aikuinen tekee aina päätöksen ja on vastuussa tilanteesta. Aikuisjohtoisuus tuo lapselle turvaa.
”On tärkeää pystyä säilyttämään auktoriteetti lapseen.”
Monesti lapsen tottelemaan saaminen nähdään osoituksena vahvasta auktoriteetista. Todellisuudessa auktoriteetti perustuu yhteyteen ja kunnioitukseen. Voit miettiä asiaa omalta kannaltasi. Minkälaista pomoa sinä arvostat? Syntyykö johtajan auktoriteetti käskyttämisestä ja kiristämisestä vai jostain ihan muusta?
”Ainainen positiivisuus ei ole todellista elämää. Kaikki lapset kiukuttelevat ja uhmaavat joskus.”
Positiivisessa kasvatuksessa otetaan huomioon myös vaikeat tunteet ja ymmärretään, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Tunteet on sallittuja niin lapselle kuin aikuiselle, myös ne hankalat. Tunteita on tärkeä oppia tunnistamaan ja käsittelemään. Positiivinen kasvatus antaa myös työkaluja hankalien tilanteiden kohtaamiseen.
”Eikös tämä ole ihan sama kuin lempeä kasvatus?”
Tärkein ero on siinä, että lempeä kasvatus perustuu humanistiseen psykologiaan kun taas positiivisen kasvatuksen taustalla on positiivinen psykologia. Yhtymäkohtia näistä kahdesta löytyy muun muassa tavassa kohdata lapsi ja hoitaa konfliktitilanteet. Molemmat menetelmät myös pohjautuvat rakkauteen. Positiivisessa kasvatuksessa otetaan huomioon myös muun muassa lapsen oma itsetuntemus, luonteenvahvuudet, optimismi ja toipumiskyky sekä ohjataan kohti kasvun asennetta ja tavoitteiden asettamista. Taustalla on vahvasti aivotiede ja aivotaidot.
Lue lisää:
Tunnekirja lapsille – opeta lapselle tunteiden käsittelyä kirjojen avulla
Tunteiden hallinta on tärkeä taito
Lasten aggressiokasvatus – kiukku on ihmisen perustunne
Tutustu vahvuuskortteihin
Positiivisen kasvattajan pilarit
Tiia Trogen määrittelee positiiviselle kasvatukselle viisi peruspilaria, jotka esittelesen seuraavassa. Näiden pilareiden päälle on hyvä rakentaa muita elämäntaitoja, kuten tunne- ja vuorovaikutustaidot, yhteiskunnan sääntöjen tunteminen, sosiaaliset taidot, minäpystyvyys ja itsetunto.
- Yhteys. Ilman yhteyttä ei voi opettaa mitään. Yhteys on primitiivinen perustarve, joka luo pohjan monelle tärkeälle asialle ja mahdollistaa lapsen hyvän kehityksen. Yhteys luodaan läsnäololla, turvallisuudentunteella, nähdyksi tulemisen tunteella, tarpeisiin vastaamisella, aktiivisella kuuntelemisella, kunnioittamisella ja hyväksynnällä. Yhteys ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan lapsen kanssa kontaktissa. Yhteyden kuuluukin katketa ajoittain, mutta tärkeää on yhteyden palauttaminen tarpeen mukaan.
- Kunnioitus. Aikuinen kunnioittaa lasta ja lapsi kunnioittaa aikuista. Kunnioituksen malli lähtee kuitenkin aikuiselta. Kunnioitusta vahvistaa aikuisen antama hyvä malli, lapsen kuunteleminen, lasten valintojen kunnioittaminen ja rehellisyys.
- Ennakointi. Ennakointi liittyy konfliktitilanteisiin: miten niitä voidaan ennaltaehkäistä ja miten niiden kanssa kannattaisi toimia. Tarkoitus ei ole siivota kaikkia ikäviä asioita lapsen elämästä, vaan ennakoinnin tavoitteena on vähentää konflikteja ja päästä niistä sujuvasti yli.
- Empaattinen johtajuus. Empaattisen johtajuuden tuntomerkkeja ovat toiminnan pitkäjänteisyys, kuunteleminen, kunnioitus, lapsen tarpeiden ymmärtäminen sekä lapsen toiveiden ja näkökulman ymmärtäminen. Sympatia tarkoittaa toisen tunteisiin eläytymistä, empatia taas toisen tunteiden ymmärtämistä ja hyväksymistä.
- Positiiviset rajat. Lapsen hyvinvointi ja turvallinen kehitys vaatii rajoja. Rajojen noudattamisessa hyödynnetään lapsen sisäistä motivaatiota. Rajat pitää voida osata perustella ja ne tulee myös selittää lapselle. Isomman lapsen kanssa rajoista voi myös keskustella ja neuvotella. Jokaisessa perheessä voidaan luoda omanlaiset rajat, jotka sopivat juuri kyseisen perheen tapoihin ja arvoihin. Rajat myös muuttuvat lapsen kasvaessa. Samat rajat eivät sovi 1-vuotiaalle ja 15-vuotiaalle.
Tässä artikkelissa saatoin esitellä ainoastaan pintaraapaisun positiivisesta kasvatuksesta. Tavoitteeni oli kumota yleisimmät ennakkoluulot aiheesta ja sammuttaa mahdollinen aiheeseen liittyvä vastareaktio. Lasten kasvatuskysymykset herättävät aina tunteita, ja ei ole helppoa ottaa vastaan tietoa, joka on ristiriidassa omien aiempien käsitysten ja uskomusten kanssa.
Me, jotka olemme tänä päivänä vanhempia, emme todennäköisesti ole saaneet positiivista kasvatusta 80-90-luvuilla. Monet psykologit ja psykoterapeutit ovat todenneet, että monella aikuisella on uupumusta, tyytymättömyyttä ja muita ongelmia juuri sen takia, että omassa kasvatuksessa ei ole saanut tässä ajassa tarvittavia taitoja. Työelämässä ei enää tarvita niinkään tottelemisen taitoa, vaan itseohjautuvuus, itsetuntemus, tunnetaidot ja luovuus parantavat työn imua ja vahvistavat hyvinvointia työssä.
Tiia Trogen kertoo, että yksi hänen suurimmista oivalluksista on ollut, että hän ei voi kasvattaa lapsiaan samalla tavalla kuin miten häntä itseään on kasvatettu.
”Meidän sukupolvemme joutuu tekemään paljon työtä itsensä ja oman henkisen kasvun eteen, jotta jaksavat ja voivat hyvin alati muuttuvassa ympäristössä. Siksi kirjassani on myös paljon kasvattajan omasta kasvusta ja sen tärkeydestä”, Trogen sanoo.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan tarkemmin aiheeseen Tiia Trogenin Positiivinen kasvatus -kirjasta.
Tutustu myös Tiian positiivisen kasvatuksen nettisivuihin
Lue lisää:
Kukkakaalikeitto – sekä muut viikon helpot reseptit
Virrat – matkavinkit Virroille
Vaatteet päiväkotiin – muistilista tarvittavista hankinnoista
