Perhesuunnittelu nyt ja ennen
Perhesuunnittelu tarkoittaa sitä, että lasten lukumäärään ja syntymäajankohtiin pyritään vaikuttamaan jollakin tavalla. Nykypäivänä yhä useammat raskaudet ovat suunniteltuja ja päätökset raskaudesta ja sen ajankohdista ovat tietoisia valintoja.
Suomessa perhesuunnittelun mahdollisuus kuuluu jokaiselle. Seksuaalioikeudet perustuvat IPPF:n ja WAS:in julistuksiin. Niiden mukaan jokaisella on oikeus päättää itse lasten hankinnasta, lapsiluvusta ja lasten ajoituksesta.
Näin ei ole aina ollut. Kokosimme katsauksen perhesuunnittelun historiaan. Näin maailma on muuttunut!
Perhesuunnittelu primitiivisissä yhteiskunnissa
Raskaaksitulon fysiologiaa ei tunnettu yhteiskunnissa, joissa ei vielä ollut kirjallista ehkäisytietoperinnettä. Ehkäisynä saatettiin käyttää maagisia rituaaleja ja yrttijuomia. Raskaudesta ja lapsesta eroon pääsemiseksi käytettiin aborttia ja lapsen heitteillejättöä.
Pitkää imetystä ja kastrointia antiikin ajalla
Antiikin ajalla äidit pitkittivät seuraavan raskauden alkamista imettämällä pitkään. Egyptiläisissä haaremeissa naisia on myös kastroitu. Muinaisten heprealaisten tiedetään käyttäneen keskeytettyä yhdynstää, emättimeen työnnettyjä sieniä ja juurista tehtyjä juomia. Abortteja tehtiin paloittelemalla sikiö kohdussa.
Ehkäisymenetelmät pannassa varhaiskristillisellä ajalla
Ehkäisyä alettiin pitää merkkinä syntisestä himosta, sillä yhdyntöjen katsottiin kuuluvan ainoastaan avioliittoon ja lapsentekotarkoitukseen. Seksuaalinen nautinto oli syntiä. Kirkkoisät ohjeistivat kansalaisia hankkimaan yhden tai kaksi lasta ja sen jälkeen pidättäytyä loppuelämän ajaksi seksistä.
Kaiken lisäksi perhesuunnittelu naisten vastuulla. Nainen oli syypää synnillisiin tekoihin ja avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin. Ehkäisyvälineet liitettiin prostituutioon, perversioihin ja haureuteen.
Keskiajalla ei ehkäisystä tietoakaan
Tutkijoiden mukaan syntyvyydensäännöstely oli keskiajalla vähäistä, eikä suurella osalla ihmisistä ollut ehkäisymenetelmistä tietoakaan. Tai jos ehkäisyä yritettiin käyttää, oli menetelmänä maagiset amuletit ja talismaanit, astrologia sekä yrtit.
Kondomit käyttöön 1500-1700-luvuilla
Ehkäisyvälineet, lähinnä kondomit, alkoivat kaupallistua varhaisella uudella ajalla 1500-1700-luvuilla. Yleisin ehkäisykeino oli edelleen pidättäytyminen sekä lapsivälien pidentäminen pitkillä imetyksillä.
Yleisessä tiedossa olivat yrtit, joilla saattoi tehdä abortin tai ehkäistä raskauksia. Keinot olivat hyvin tiedossa myös lääkäreillä, jotka saattoivat auttaa naisia asiassa. Rohdot ja suun kautta otettavat ehkäisykeinot katosivat lääketieteellisestä kirjallisuudesta 1800-luvulla, kun paavi vuonna 1869 katsoi sikiöllä olevan sielun jo hedelmöittymisestä alkaen.
Perhesuunnittelu 1800-luvulla
1800-luvun Suomessa lapsia syntyi paljon. Kirkolla oli kielteinen kanta ehkäisyyn, ja siksi se koettiin synniksi. Seksi kuului kiinteästi avioliittoon ja siksi avioitumisiän nouseminen vaikutti lasten määrään. Kun nainen meni naimisiin 23-vuotiaana eikä 15-vuotiaana, hän ei ehtinyt saada niin paljon lapsia hedelmällisenä aikanaan.
Pidättäytyminen oli suosituin ja varma ehkäisykeino. Lisäksi keskeytetty yhdyntä oli tunnettu menetelmä ainakin 1800-luvun loppupuolella. Myös varmat päivät tiedettiin, mutta kaikilla ei ollut niiden ajankohdasta oikeaa käsitystä.
Vuosisadan loppupuolella kondomin käyttö yleistyi etenkin miesten esiaviollisissa ja avioliiton ulkopuolisissa suhteissa. Samoin naisilla oli joskus käytössä pessaarin esiasteita ja ehkäisysieniä. Lisäksi käytössä oli suun kautta otettavat juomat, jotka ehkäisivät raskauksia tai keskeyttivät niitä.
Kondomien pesua vuosina 1910-1964
Edelleen tärkein ja moraalisesti hyväksyttävin ehkäisykeino oli pidättäytyminen. Lisäksi käytössä oli vanha tuttu varmojen päivien ja keskeytetyn yhdynnän hyödyntäminen. Näiden menetelmien käyttö saavutti yhä useamman kansalaisen oppaiden ja lääkäreiden neuvojen kautta.
Myös kondomien käyttö yleistyi. Vuonna 1911 kondomia kutsuttiin ” miestovereille tarkoitetuksi mekaaniseksi suojelimeksi”. Näitä suojelimia ohjeistettiin pesemään, kuivaamaan ja käyttämään uudelleen ja uudelleen.
Lääkärien mielestä yksi parhaista ”suojelukeinosta” oli kohtusuojus. Suojus asetettiin emättimeen, jolloin se peitti kohdun pään, jolloin ”siittosolut” eivät päässeet kohdunkanavaan. Suojusta saattoi käyttää jatkuvasti ja vain kuukautisten aikaan se otettiin pois. Sama väline saattoi kestää käytössä vuosikausia.
Raskaaksituloa on yritetty estää myös käyttämällä yhdynnän jälkeistä huuhtelua. Käytetyillä aineilla tosin oli terveydellisiä haittavaikutuksia, eivätkä niiden ehkäisytehotkaan olleet kovin hyvät. Aineissa saattoi olla esimerkiksi etikkaa, sitruunaa, salisyyliä, booria ja maitohappoa.
Vuodesta 1965 eteenpäin
Tällä aikakaudella käänteentekevää ehkäisyn historiassa oli erityisesti ehkäisypillerin ja kierukan kehittäminen. Nykypäivänä molemmat ehkäisymenetelmät ovat suositeltuja parisuhteessa. Satunnaisissa suhteissa suositellaan kondomia, sillä vain se suojaa raskauden lisäksi myös sukupuolitaudeilta.
Muita uusia ehkäisymenetelmiä ovat muun muassa ehkäisykapseli, ehkäisyvaahto, pessaari ja emätinrengas. Myös sterilointia ja aborttia käytetään.
Lue lisää:
Parhaat säästövinkit – 10 erilaista tapaa karsia ruokamenoja
Lukemaan innostaminen – Mikä neuvoksi kun lapsi ei halua lukea?
Raskaus ja liikunta – 10 vinkkiä raskausajan liikuntaan
