Mielenterveysongelmat perheessä – Jasminin tarina
Mielenterveysongelmat perheessä on vaiettu asia. Vanhempien mielenterveysongelmista pitäisi puhua paljon enemmän. Vanhempi voi olla muutaman mielenterveysongelman kanssa yhtä hyvä kuin ilman niitä.
Ihmisiä me vanhemmat vain olemme. Jokaisella on omat henkilökohtaiset ongelmansa, ja niin saakin olla. Varsinkin mielenterveysasioista puhuttaessa apu on tärkeää ja sitä on tärkeää pyytää heti tarvittaessa. On useita ongelmia jotka vaikeuttavat jo monien ihmisten perusarjesta suoriutumista. Se ei tarkoita, etteikö voisi pärjätä arjessa pienen tuen ja avun kera, ja samalla olla hyvä äiti tai isä lapselleen.
Hymyilevät kasvot… Niiden alle kätkeytyy monia epäonnistumisia, pelkoa, ahdistusta, traumoja ja menetyksiä. Ehkä monet ovat nähneet minut hymyilevänä ja iloisena persoonana, mutta se hymy kätkee alleen kaiken sen, mistä ei tule arkipäiväisissä asioissa puhuttua.
Ahdistuneisuushäiriö ja masennus sekä traumaperäinen stressihäiriö diagnooseina vaikuttavat elämääni ja vanhemmuuteeni paljon. En halua omaksua itseeni pelkkiä noita diagnooseja, olen tietenkin paljon muutakin. Ne eivät tee kenestäkään ihmisestä alempiarvoista tai huonompaa. Diagnoosini eivät kerro loppujen lopuksi mitään, mutta kuitenkin yllättävän paljon.
Minulla on usein pelko , että olenkohan tarpeeksi hyvä äiti ja mitä muut minusta ajattelevat sen suhteen. Usein ajattelen, että yritänköhän nyt tarpeeksi ja mietin, onkohan lapseni onnellinen. Uskon, tai no tiedän olevani paras äiti lapselleni, mutta epäonnistumisen pelko on kovin suuri. Se juontuu menetyksistä, traumoistani ja epäonnistumisista toisensa perään.
Pelkään epäonnistuvani vanhempana, mutta nyt kun miettii, mitä se edes tarkoittaa? Miten määritellään vanhempana epäonnistunut henkilö?
Traumaattinen lapsuus
Minun lapsuuttani varjosti jatkuva pelko, päihteet ja henkinen sekä fyysinen väkivalta. Oli päivittäisiä tilanteita, joista en ymmärtänyt mitään, mutta silti koin ne uhkaavina. Syystäkin. Uskottelin aluksi itselleni, että kukaan ei kuitenkaan usko, jos kertoisin mitä meillä kotona tapahtuu.
Kun kasvoin isommaksi, minulle sanottiin sitä samaa mitä olin ajatellutkin: kukaan ei tule uskomaan minua jos kerron. Jälkeenpäin toivon, että olisin avannut suuni ajoissa jo pienenä, kun aloin huomata ja tajuta ne huonot asiat meidän perheessämme. Mielenterveysongelmat perheessä olivat minulle arkipäivää.
Toisaalta kaikki menneessä koettu ja nähty, antaa minulle niin paljon voimavaroja, erilaisia näkökulmia sekä selkeän näkemyksen siitä, millainen vanhempi itse haluan olla.
Aikaisemmin puhuin vanhempana epäonnistumisesta. En koe, että omat vanhempani ovat epäonnistuneet, vaikka kaikkea on sattunut ja tapahtunut. He yrittivät useita kertoja, ja lopulta onnistuivat. He ovat kulkeneet rankan matkan, taistelleet ja päässeet takaisin elämääni. Voisin sanoa olevani ylpeä heistä nyt.
Olen käynyt terapiassa useita vuosia, käsitellyt asioita ja koittanut ymmärtää. Vasta viimeisen vuoden aikana, kun olen itse ollut vanhempana tytölleni, olen osannut käsitellä asioita kunnolla ja enemmän. En tiedä voiko mitään koskaan käsitellä täysin loppuun.
Ymmärrän, miksi tietyt asiat tapahtuivat ja menivät niin kuin menivät. Ymmärrän, miksi en voinut asua enää kotona ja sen, miksi jouduin sijaisperheeseen ja sieltä edelleen lastensuojelulaitokseen.
Osaan antaa anteeksi, enkä ole enää vihainen tai katkera tapahtuneista. Matka vanhemmuuteeni on ollut raskas, pitkä ja kivinen tie.
Tulevaisuudensuunnitelmia
Nyt käytän kokemuksiani. Jatkan syksyllä opintojani unelma-ammattiin, jossa saan auttaa ja ohjata nuoria. Kenties samankaltaisissa elämäntilanteissa, mitä minulla on ollut. Ennen kaikkea kokemuksistani tiedän myös, miten haluan kasvattaa lastani.
Miksikö kirjoitin tämän? Halusin avata mielenterveysongelmien puolia, ajatuksiani ja niiden hyödyntämistä voimavaroina äitiyteen liittyen ja niin sanotusti antaa kasvot ongelmille.
Haluan antaa tekstillä voimaa ja jaksamista niille, joilla ei ole kotona hyvä olla tai kamppailevat muuten rankkojen asioiden äärellä. Haluan kertoa, kuinka kaikesta ja ihan mistä tahansa voi selvitä. Täytyy avata suu, vaikka se todella vaikeaa onkin ja pyytää apua. Kun sen olet tehnyt, matka jatkuu ja vain ylöspäin.
Jos asia onkin niin, että läheisesi tarvitsee apua, voit yrittää auttaa häntä. Siitäkin huolimatta, vaikka hän ei apua pyytäisi.
Jollain pienellä tavalla voit auttaa, sillä sekin voi mullistaa hänen koko sen hetkisen maailmansa. Tässä en puhu pelkästään perheongelmista, vaan ylipäätään kaikesta mitä kullakin voi olla meneillään.
Tarjoa vaikka yösijaa ystävälle, jos tilanne on sellainen. Ehdota, että sinä soittaisit tai hankkisit vaikeuksissa olevalle henkilölle apua, jos hänen kynnyksensä avun hankkimiseen on korkea, eikä hän ehkä uskalla tehdä sitä itse. Ennen kaikkea, tsemppiä nyt ihan jokaiselle, sinä olet arvokas ja selviät tässä elämässä mistä vain!
Seuraa Jasminia Instassa!
Lue lisää:
Raskauden eteneminen – ensimmäinen, toinen ja viimeinen kolmannes
Lapsen masennus – alidiagnosoitu, alihoidettu ja kuolemanvaarallinen
Masennus raskausaikana on yhä yleisempää – muista, että et ole yksin!
