Helppo synnytys – Jennyn synnytyskertomus
Tämän Helppo synnytys -artikkelin on kirjoittanut Jenny Lappeteläinen.
Tässä tulee oma, neljännen lapseni rennosti ja lempeästi sujunut synnytystarina kahdeksan päivän takaa. Teksti on pitkähkö, joten lukijana kannattaa istua mukavasti.
30.10.2020: ei tietoakaan synnytyksestä
Kolme päivää yli lasketun ajan. Ei mitään selkeitä viitteitä että odotus ikinä loppuisi. Avauduin asiasta miehelle, voisi kai sanoa, että tuli täydellinen melt down. Siitä ois voinu päätellä jotain olevan tulossa.
Mies lohdutti ja kertoi pelailevansa vähän myöhempään, oli varma että tulee seuraavana päivänä lähtö ja halusi vähän ”tankata” peliä kun vielä kun ehtisi. Niinpä varmaan, mikä lähtö?
31.10.2020: ensimmäiset supistukset
Yö ja vuorokausi juuri vaihtui kun aloin tuntea supistuksia. Tulivat ja menivät miten sattuu ja kestotkin kaikkea 20 s ja 50 s välillä. Koko yön heräilin aina välillä kovempaan puristukseen ja aamulla heräsin herätyskelloon, jonka olin laittanut varalta, jotta varmasti heräisin laittamaan isommat lapset kouluun.
Herätin miehen töihin iltavuoroon klo 10. Mies empi ja kysyi varmaan sata kertaa onko ok lähteä. Tiesin että homma kyllä on päällä, mutta uumoilin että saadaan odotella aikamme ja näinhän siinä kävi. Mies turhautui töissä, minä kotona ja lapset ja puoli valtakuntaa äitejä ympäri maan kuopuksen ja tulevan vauvan mammaryhmistä kitkuttelivat jännittyneinä milloin alkaa tapahtua kunnolla.
Isommat päätin laittaa koulun jälkeen siskolle yökylään, kuopus jäisi kotiin ja joku tulisi univahdiksi jos tarve oikeasti tulisi. Mies tuli töistä ennen kahdeksaa illalla kaupan kautta, ei malttanut olla vuorossa loppuun asti. Isommat lapset lähti hoitoon hetken päästä.
Sitten alkoikin taas tapahtua vähän enemmän. Supistelut palaili takaisin parin tunnin tauon jälkeen. Hieman rauhallisempi meininki kotona varmasti auttoi, uskalsi supistukset tulla apajille takaisin piilostaan.
Yhdeksän aikaan ilmoitin miehelle, että haluan suihkuun. Tuntui siltä, että kaikki keskivartalon lihakset olisi kestojännityksessä, kuuma suihku auttaisi varmasti rentoutumaan. Kuuma suihku auttoikin tosi hyvin, kireys alaselästä ja jaloista katosi ja supistuksiin alkoi tulla potkua, vaikka en jaksanut suihkussa kauaa ollakaan.
Klo 21:30: synnytys alkaa
Mies lähti laittamaan kuopusta yöunille yläkertaan. Epäilin etten pystyisi sitä hommaa tekemään, ainakaan paikallani ja kuopus tuskin nukahtaisi ikinä, jos hippaloisin huoneessa supistusten kanssa.
Lisäksi uumoilin, että hetkellinen yksinolo boostaisi supistuksia lisää ja olin oikeassa. Viimein supistuksiin tuli säännöllinen rytmi ja kesto sekä tuntuma parani. Supistukset tuli 10 min väleillä kestäen 50 s ja tästä katsottiin synnytys alkaneeksi
Klo 22:15: lähtö sairaalaan
Mies oli saanut pojan nukkumaan ja tuli kiireesti alas katsomaan miten mulla sujuu. Istuminen ei tuntunut hyvältä, eikä liioin polvillaan olo, joten jumppapallo oli sohvalla ja nojailin siihen joka supistuksella seisaallani. Alkoi uuvuttaa.
Söin ja join sekä nappasin magnesiumin, päätin kokeilla jos voisin pötköttää sängyssä hetken edes. Olo oli väsynyt pitkästä päivästä ja katkonaisesta yöstä. Supistukset alkoi kovenemaan nopeasti makuulla, tihentyen pian 5 min väleihin.
Seurailin tunnin verran taas, mutta en jaksanut enää kellotella, tiesin, että kohta pitäisi alkaa miettiä lähtöä Espoon sairaalalle, vähintään näytille. Pieni epäusko nosti päätään, ehkä etten pettyisi jos todella tilanne olisi vasta alussa ja päästäisi kotiin vielä.
Samaan aikaan jokin kuitenkin kuiskaili korvaan, että ”kyllä sä muistat tän, ei sulle enään paluulippua anneta”. Laitoin toiselle siskolle viestiä klo.00.05. Hän saapui 00.30 aikoihin ja soitin siitä sitten Espoon sairaalalle 00.34. Kätilö sanoi kyseltyään taustaa ja tilannetta ”hei kuule, kyllä mä luotan että tiiät kun pitää tulla, tervetuloa.”
Pakkasimme kassit mukaan ja lähdimme ajamaan. Teillä ei paljoa muita ollut, taivas oli kirkas ja kumpikaan meistä ei puhunut mitään, jännitti, nyt se oli oikeasti loppusuora ja vauva olisi pian täällä.
Matkan aikana ei tainnut tulla ainuttakaan selkeää supistusta. Ajattelin että ”kiva jos tää tyssäs tähän”. Samalla kuitenkin muistin, että siirtymät paikasta toiseen rauhoittaa usein supistukset hetkeksi, ”näin kävi viimeksikin” -mietin.
Klo 01:18: käyrillä
Espoon sairaalaan meidät kirjattiin 01.18. Odottelimme noin 10 minuuttia, että meitä hoitava kätilö tuli hakemaan tutkimushuoneeseen.
Klo 01.38 oli kurkattu tilanne ja makasin käyrillä ja supistukset alkoi taas kovina, auki olin 4-5 cm ilman supistusta, enemmän sen kanssa, voin sanoa, että tuli huokaistua helpotuksesta aika isosti tästä tiedonjyvästä. Tiesin edellisistä kolmesta synnytyksestä, että jos vauva pääsee etenemään normaalisti, pitäisi meillä olla käärö sylissä noin kahden tunnin sisällä.
Käyrää otettiin ehkä 30 minuttia. Sitten siirryttiin saliin. Uudet salit oli kyllä tosi pieniä, mutta eipä siellä toisaalta kärrynpyöriä ainakaan yleensä tehdä. Kylppäri tosin oli kivan tilava, mutta tiesin jo tässä kohti että vesi ei nyt enää toimisikaan, vaikka odotuksen aikana mietinkin vesisynnytystä yhtenä mahdollisuutena.
Kätilö kyseli tässä kohti toiveita, puudutteista ja ponnistusasennoista. Sanoin että ”ei puudutteita, ilokaasusta en perusta, mutta jumppapallon haluan ja kyljelläni en ponnista, vauva ei sillä liiku.”. Kätilö haki jumppapallon ja laittoi sykeanturin nakuttamaan, kun olin käynyt istumaan pallon päälle.
Kätilö heitti vielä kehut ilmoille rauhallisuudesta ja pyysi painamaan kelloa jos jotain tulisi. Kello oli tällöin noin 02.30 kun jäätiin miehen kanssa kahden. Pallo oli taas tosi hyvä apu supistusten kanssa, pystyi pitämään kropan rentona paremmin nojailemalla sänkyyn ja lantiota pyöritellen.
Klo 03:05: kätilö paikalle
Supistukset alkoi tulla oudosti ja alkoi tuntua ihan sietämätöntä painetta. Ponkaisin seisomaan ja paine vaan pysyi. Mieskin valpastui kun huomasi, että nyt tapahtuu jotain selkeästi ja tuli silittämään, että saisin keskityttyä taas hengityksen rytmiin.
Piippasin kätilön paikalle. Hän tuli nopeasti ja katsoi meikäläisen menoa pari sekuntia ja auttoi pyynnöstä sängylle. Yksi supistus oli otettava kontillaan vastaan sängyn jalkopäädyssä, mutta ei tuntunut taaskaan siltä, että haluaisin kontilleni jäädä. Toinen supistus oli jo alkamassa kun kroppa lähes vaati heittäytyä selälleen. Kätilö nosti päänpuolta nopeasti ja avitti parempaan asentoon.
Tunsin selkeästi jotain olevan tulossa ja kätilö totesi, että kalvorakkohan se ja olet täysin auki, ei aikonut puhkoa kalvoja, koska ajatteli sen pehmentävän vauvan tuloa. Kätilö sanoi laittelevansa systeemejä valmiiksi ja että voisin olla ja tehdä omien fiilisten mukaan miten haluan, ponnistella tai mitä ikinä.
Klo 03:15: vauva syntyy
Tuntui että kalvorakko puskee itsellään ulos, mutta supistusta ei vielä tuntunut, ainoastaan alaspäin laskeutuva vauva ja se hassu kalvorakon aiheuttama kevyt kiristys. Höpötin tässä kohti ruoasta, että ”kohta mulla on taas vatsassa tilaa syödä, mutta ei aikaa syödä, harmi.”
Supistus vyöryi päälle hitaasti, jalat sain pitää rennosti sivuilla ”lötköttäen” ja kohtu työnsi ensimmäisen kerran itsekseen ja kiristys lisääntyi. Oli ihanaa ettei kukaan ollut venyttämässä jalkoja mihinkään suuntaan, vaan sain ihan oikeasti pitää jalat vaan rentona pedillä juuri kuten halusin. Taas odoteltiin uutta aaltoa.
Klo 03:22 tunsin supistuksen jälleen olevan tuloillaan. Kätilö pyysi miestä painamaan pian kutsunappia, jotta saisi toisen kätilön mukaan. Vaan supistuspa alkoi ja päälle vyöryi se ah niin kuuluisa kokovartalooksennus-fiilis.
Tunsin kuinka kalvot poksahti ja vedet losahti, vauvan pää liikahti alas ja samassa tuli refleksinä työntö jolla vauva syntyi klo 03.23. Kätilö ehti juuri saada kädet alle ja naurahti ”jahas sinä sieltä tulit, tervetuloa” ja me miehen kanssa tuijotettiin toisiamme, silmät selällään, että siis mitä, vauva nyt siis syntyi, tosta noin vaan?!
Jälkifiilikset
Eli vedet meni 03.23 ja vauva syntyi 03.23, uskomatonta. Tuntui, että itse ei tarvinnut tehdä mitään, mikä oli uusi kokemus vaikka neljättä kertaa asialla olinkin, kaikki vaan tapahtui. Helppo synnytys kaiken kaikkiaan. Itselle tavanomainen ponnistusvaiheen ”ei vehje, nyt me perutaan koko homma” kiristyskipukin jäi välistä. Homma oli ohi ennen kuin ehti edes sattua.
Vauva huusi ärhäkästi. Apukätilö saapui huoneeseen 03.24 ja naurahti että ”aijaaha, olin liian hidas vai?”. Kätilö ilmoitti että se tuli mitä luvattiin, kipakka 10 pisteen tyttö nostettiin mahan päälle. Voi ihme, ei oikein vieläkään tajunnut, että vauva syntyi jo.
Istukka syntyi 03.34 ja synnytyksen kestoksi saatiin 6 h 4 min. Kätilö ei arvannut heittää ponnistusvaiheeksi mitään konkreettista aikaa, laittoi 5min, kun varsinaisesti sitä ei ohjattu aloittamaan missään kohti.
Eli kestot 1. vaihe 5 h 48 min 2. vaihe 5 min ja 3. vaihe 11 min.
Olin varma että noin nopea ulosrykäisy olisi kolhinut paikat, mutta kätilö kurkkasi ja totesi ettei mitään näy missään. Tuumasi että se kalvojen säästäminen varmasti auttoi.
Helppo synnytys
Hullun hieno ja helppo synnytys. Annoin pisteiksi täyden kympin. Kätilökin oli aivan loistava. Ihanasti sain tehdä juuri miten haluan ja ei tehnyt muuta kuin kirjaili tietoja ja otti vauvan vastaan. Jaksoi myös ihmetellä miehen kanssa kuinka hiljaa ja rentoutuneena olin, ainoat äänet joita kuului, olivat kuulemma syvähengityksen aikaiset puhaltelut ja se hetki kun kroppa työnsi vauvan ulos, olin huokaissut ulospuhalluksen aikana ”haaa”.
Vauva pääsi pian rinnalle ja yhtään empimättä nappasi kiinni ja aloitti imemään, niin kuin olisi ollut vanha tekijä. Kätilö poistui ja me jäätiin ihmettelemään kulunutta vuorokautta. Ja tietysti sitä pientä ahnasta palkintoa paitani alla.
Siinä hän oli, 2990 g ja 51 cm py 35 cm. Kipakka pieni neiti, joka syntyi marraskuun ensimmäisenä yönä, myrskyisän tuulen laulaessa tervetulolauluaan ikkunan takana. Helppo synnytys jätti hyvät muistot.
Aktiivinen synnytys ry on valtakunnallinen verkosto, joka edistää perhelähtöistä synnytyskulttuuria. Yhdistys tarjoaa monipuolista tietoa liittyen odotukseen ja synnytykseen ja tukee yksilöä löytämään oman tapansa olla raskaana. Jokaisella tulee olla vapaus valita missä, miten ja kenen kanssa synnyttää. Yhteiskunnallisella tasolla yhdistyksen tavoitteena on varmistaa, että yksilön valintoja ja päätöksiä kunnioitetaan äitiyshuollossa, ja aito mahdollisuus valintaan säilyy. Jokainen on itse oman hyvinvointinsa paras asiantuntija.
Lue lisää:
Nopea synnytys – Synnytystarinoita
Imukuppisynnytys – yleinen apu synnytyksissä
Synnytyskertomus – Nopea käynnistetty luomusynnytys
