1950-luku vastaan 2020-luku – oliko äitiys ennen helpompaa?
Tässä 1950-luku vastaan 2020-luku -artikkelissa on käytetty lähteenä Maria Vanha-Similän (2020) Pyykkilaudasta pillereihin – Naisten arki Suomessa 1950-1970-luvuilla, joka on saatu Minerva Kustannus Oy:ltä arvostelukappaleena.
Vuonna 2020 monen pienen lapsen äidin oma äiti on syntynyt 1950-1970-luvuilla. Nämä vuosikymmenet ovat siis monen lukijan isoäidin pikkulapsiaikaa ja -arkea.
Millaista oli äitiys silloin, kun isoäideistämme tuli äitejä? Oliko ennen paremmin kuin nyt?
Jos haluat lukea vielä kaukaisemmista asioista, niin kurkkaa tämä: Elämä keskiajalla ja antiikissa lapsen näkökulmasta
Naisten opiskelu
Turha niitä naisia on kouluttaa.
1950-70-lukujen äidit olivat vähintäänkin käyneet kuusivuotisen kansakoulun. Heidän omassa nuoruudessaan oli vielä melko vahvana ajatus siitä, että naisten tehtävä on hoitaa kotia ja siksi naisten kouluttautuminen on turhaa.
Ylipäätään opiskelu ei ollut kovin yleistä, sillä maa- ja metsätalous sekä teollisuus työllistivät suuren osan ja töihin mentiin nuorena.
Tämän aikakauden naisille oli jo pienestä pitäen opetettu, että lastenhoito, käsityöt ja talousala olivat niitä taitoja, joita vaimot ja äidit tarvitsivat. Lastenhoitotyö oli myös usein tyttöjen ensimmäinen työpaikka.
Jos nainen oli kuitenkin kouluttautunut ammattikoulussa tai yliopistossa, jättäytyi hän todennäköisesti työelämästä pois avioliiton tullessa ajankohtaiseksi.
Esimerkiksi kotiteollisuuskouluissa naiset saivat hyvää oppia perheenemmän työhön.
Miten 2020-luvulla? Enää ei ajatella, että naisen tehtävä on olla kuuliainen vaimo, kodinhoito ja lasten synnyttäminen. Naisilla on vapaus tehdä omia valintoja kouluttautumiseen, työelämään ja perheeseen liittyen. Äitiyden ja uran yhdistäminen on tullut helpommaksi.
1950-luku ja häät
Susiparina oleminen on häpeällistä!
Avioliitto oli elämän tavoite ja yleinen normi 1950-70-lukujen äideille. Avioliitto toi myös taloudellista turvaa naisille. Naimisiin mentiin parikymppisinä ja avioerot olivat harvinaisia. Avoparien määrä 1950- ja 60-lukujen lapsiperheissä oli niin pieni, etteivät ne edes näkyneet tilastoissa.
Avioliittoon astuttiin aiempaa useammin suoraan lapsuudenkodista. Nuoret naiset saattoivat haluta naimisiin paetakseen lapsuudenkodin arkea, jossa kodinhoito oli perheen naispuolisten harteilla.
Tosin avioliitossakin kotityöt jäivät helposti naiselle. Arki oli tasapainoilua kodin, aviomiehen, lasten ja mahdollisen ansiotyön välillä.
Miten 2020-luvulla? Avoliitot eivät ole enää häpeä. Kotityöt kasaantuvat edelleen enemmän naisille kuin miehille. Muutos on kuitenkin ollut suuri viimeisten 70 vuoden aikana.
Enää ei ajatella, että kotityöt eivät kuuluisi miehelle tai että mies voisi hyvää hyvyyttään joskus auttaa äitiä kotitöissä.
Raskaus ja synnytys
10 päivää makoilua synnytyksen jälkeen.
Varsinkin 1950-luku oli aikaa, jolloin raskauteen suhtauduttiin hyvin häveliäästi. Kasvava vatsa pyrittiin kätkemään mahdollisimman pitkään.
Pukeutumissäännökset olivat tiukkoja, eikä kaikilla ollut sopivia raskausajan asuja eri tilanteisiin. Siksi raskaana olevat pysyttelivät paljon kotona, eivätkä osallistuneet seuraelämään entiseen tapaan.
1950-70-lukujen äidit synnyttivät todennäköisesti jo synnytyslaitoksilla. Neuvoja ja tukea lastenhoitoon ja raskausaikaan he saivat neuvolatoiminnasta, jolla on ollut suuri merkitys Suomessa. Myös äitiyspakkausta jaettiin vuodesta 1949 lähtien.
Synnyttäneiden äitien hoito muuttui vuosien varrella. Ohjeiden mukaan synnyttänyt äiti sai nousta istumaan vasta 4-6 päivää synnytyksen jälkeen. Vuoteesta nousu sallittiin 8-10 päivän päästä (1950-luku).
1940-50-lukujen taitteessa vauvaa suositeltiin imetettävän vain viisi kertaa vuorokaudessa enintään 20 minuuttia kerrallaan. Näillä ohjeilla äidin maidontulo loppui usein ennen aikojaan.
Miten 2020-luvulla? 1950-luvun vuodelepo kuulostaa mukavalta, mutta tosiasiassa päivien makoilu voi käydä kivuliaaksi ja veritulppienkin riski on suuri.
Raskautta ei enää tarvitse häpeillä ja vaatteitakin voi käyttää kuten haluaa. Onneksi myös imetyksestä tiedetään nykyään enemmän.
1950-luku ja lastenhoito
Kuukauden synnytysloma, ole hyvä!
1950-luku oli aikaa jolloin äitiylomat olivat lyhyitä, vain kuukauden tai kahden pituisia. Isyyslomat alkoivat vasta vuonna 1978, mutta niiden käyttö oli pitkään todella harvinaista.
Lastenhoito oli pääasiassa äitien tehtävä. Jos äiti oli töissä, hänen piti palata töihin nopeasti synnytyksen jälkeen tai jäädä kotiäidiksi. Maataloissa vauvan saattoi ottaa töihin mukaan, mutta kaupungeissa monissa ammateissa se ei ollut mahdollista.
Isoäidit olivat yleisesti käytetty apu pienten lasten hoidossa. Usein isovanhemmat asuivat lähellä tai jopa samassa pihapiirissä tai taloudessa.
Ylipäätään lastenhoito järjestettiin siten kuten oli mahdollista ja miten parhaaksi nähtiin. Serkkutyttö saattoi tulla lastenhoitajaksi kesän ajaksi, lapset vietiin iäkkään tädin luokse työpäivien ajaksi tai naapurin rouva otti lapsia hoidettavaksi omiensa lisäksi.
Lapset saatettiin myös jättää yksin kotiin keskenään ja isommat lapset katsoivat pienempien perään. Silloin vanhempien piti vain toivoa, että mitään vakavaa ei sattuisi heidän poissa ollessaan.
Kotiapulainen lastenhoitajaksi
Jos perheen taloudellinen tilanne oli hyvä, oli tavallinen vaihtoehto kotiapulaisen palkkaaminen lastenhoitajaksi. Apulainen yleensä asui perheen kanssa samassa asunnossa.
Kotiapulaisen työ oli tavallinen ensimmäinen työpaikka maalta kaupunkiin muuttaneelle nuorelle naiselle.
Isoilla tehtailla oli paljon naisia töissä, ja niissä saattoi olla omia seimiosastoja työntekijöiden lapsille. Myös yleiset lastentarhat yleistyivät 50-60-luvuilla, mutta niillä oli hieman kyseenalainen maine.
Lastentarhapaikkoja ei myöskään ollut saatavilla läheskään kaikille. Ihanteena pidettiin lapsia kotona hoitavaa äitiä.
Miten 2020-luvulla? Äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat pidentyneet huimasti. Myös isillä on enemmän vapaita, joskin niiden käyttöasteessa on vielä nostamisen varaa.
Hallituksen viesti on, että äidit pitäisi saada nopeasti työelämään. Toisaalta myös kotiäitiyttä arvostetaan.
Äideillä on mahdollisuus valita. Seimiosastojen, lastentarhojen ja päiväkotien sijasta puhutaan nykyään varhaiskasvatuksesta. Hoitopaikkoja on kaikille lapsille saatavilla ja ne eivät ole enää pelkkiä säilytyspaikkoja.
Lapsille ruokaa
Makaronivelliä, nam!
Viimeiset elintarvikkeet vapautettiin säännöstelystä vuonna 1954 ja ruovalio alkoi muutenkin monipuolistua. Uusia elintarvikkeita tuli markkinoille.
Esimerkiksi makaroneja mainostettiin vuonna 1953: ”Makaronit ovat hyviä ja ravitsevia – ja parhaista vehnäjauhoista valmistettuja”. Väitettä perusteltiin sillä, että ”kilo makaroneja vastaa kaloriarvoltaan viittä perunakiloa”.
Makaronivelli oli yleinen koko kansan arkiruoka ja sitä tarjottiin paljon myös kouluissa. Se valmistettiin kiehuttamalla makaroneja ja suolaa maidossa 30-40 minuutin ajan.
70-luvulla kaupoista alkoi saada valmista jauhelihaa. Siitä työssäkäyvänkin äidin oli nopea valmistaa makaronilaatikkoa tai lihapullia. Paljon syötiin myös perunaa, kalaa, kastiketta, puuroa ja velliä.
Myös valmisruokia oli saatavilla, vaikka valikoima olikin nykypäivään verrattuna naurettavan suppea. Hernekeittoa sai purkissa vuodesta 1952 lähtien ja valmismaksalaatikkoa vuodesta 1957.
Puolivalmisteiden tai valmisruokien käyttö pysyi kuitenkin pitkään häpeällisenä asiana.
Vallalla oli ajatus siitä, että naisen kuuluu valmistaa ruoka alusta alkaen itse. Kotirouvat alkoivat kuitenkin hyödyntää valmisruokia erityisesti pyykki- ja suursiivouspäivinä tai silloin kun aikaa oli mennyt lastenvaatteita ommellessa.
Vauvoille oli saatavilla 60-luvun alkupuolella muutamia erilaisia valmissoseita. Piltti-soseita oli kahdeksaa eri makua, esimerkiksi maksaa ja vihanneksia soseena. Vauvoille annettiin marja-, hedelmä- ja juuresmehuja kahden kuukauden ikäisestä lähtien. Rintamaidon korvikkeena käytettiin lehmänmaitoa. Korviketta alkoi saada vuodesta 1956 lähtien.
Miten 2020-luvulla? Isot automarketit pursuvat tuhansia erilaisia ruokia ja aineksia. Vauvoille on saatavilla satoja vaihtoehtoja soseista sormiruokaan. Myös korvikkeita löytyy useita erilaisia.
Valmisruokia pidetään edelleen hieman häpeällisenä asiana, joskin syy on vuosien varrella muuttunut.
Ei haittaa, vaikka ruoanlaitosta oikaisee, mutta lapsille olisi hyvä tarjota puhdasta ja terveellistä ruokaa. Valmisruoat eivät aina täytä näitä kriteerejä ja suolaakin niissä on runsaasti.
Kotitöiden määrä on vähentynyt ja helpottunut ja lastenvaatteetkin saa ostettua kaupasta. Ellei sitten tykkää harrastuksen vuoksi ommella lapsille ja itselleen.
Oliko ennen kaikki paremmin?
Tästä yhteenvedosta voidaan todeta, että 2020-luvulla asiat ovat monessa mielessä paremmin kuin 1950-1970-luvuilla. Oletko samaa vai eri mieltä?
Lue myös nämä:
Sisäleikkipuistojen vanhemmat – mihin kategoriaan sinä kuulut?
Lasten turvaistuin – opas turvalaitteen ostajalle
Someturva – Ratkaisu nettikiusaamiseen ja seksuaaliseen häirintään?
