Nopea synnytys – Synnytystarinoita
Annan nopea synnytys lähti käyntiin illalla 20.8.2015 klo 22:30 raskausviikolla 40+4. Hän oli nukkunut noin tunnin, kunnes heräsi varovaisiin supistuksiin.
Klo 23 Anna totesi, että supistukset muuttuvat voimakkaammiksi ja uskalsi kertoa myös miehelle, että tänä yönä varmaan synnytetään.
Anna käski valvovan miehen heti nukkumaan, että hän ehtisi hieman levätä, jos synnärille pitäisi lähteä aikaisin aamulla. Anna alkoi puuhata esikoiselle vaippoja valmiiksi ja aamupalaa, kun hän ei kuitenkaan enää pystyisi nukkumaan.
Kello 23:30 hän menin lämpimään suihkuun aina supistusten tullessa, koska se oli auttanut hyvin esikoisenkin synnytyksessä. Suihku toimi tälläkin kertaa.
Kello 0:24 Anna soitti synnärille ja sieltä käskettiin tulla paikalle heti kun esikoiselle saataisiin hoitaja.
Päivystysvuorossa olevalla mummilla oli kuitenkin puhelin kiinni, eikä häneen saatu yhteyttä! Anna soitti toiselle isoäidille, joka lupasi lähteä ajamaan toisesta kaupungista.
Onneksi heti sen jälkeen mummi oli päässyt kotiin ja laittanut puhelimensa lataukseen ja huomannut aiemmin laitetun viestin.
Mummi otti sitten taksin alle ja kauempana asuvalla mummalle soitettiin, ettei tarvitsekaan tulla. Hyvä niin, sillä vauva olisi muutoin syntynyt autoon.
Äkkiä Jorviin – Nopea synnytys kyseessä
Kun mummi tuli, Anna lähti miehensä kanssa ajamaan Jorvin sairaalaan. Heidät kirjattiin sisään kello 1:45 ja supistukset olivat vielä tässä vaiheessa ihan siedettäviä. Anna ajatteli, että he olivat ihan liian aikaisin paikalla.
He siirtyivät tutkimushuoneeseen ja heti sinne päästyä menivät lapsivedet. Kätilö katsoi, että Anna on 4 cm auki.
Heti sen jälkeen alkoivat kaameat supistukset, joita tuli ihan peräjälkeen. Anna muistelee, kuinka kamalaa oli maata selällään käyrillä. Onneksi hän sai aika nopeasti luvan kääntyä kyljelleen ja sitten seisomaan.
Anna pyysi saada epiduraalin, koska sattui niin paljon ja hän ajatteli, että tässä menee vielä tovi.
Esikoisen kanssa hän oli ollut kuitenkin jo 7 cm auki kun he saapuivat sairaalaan.
He kävelivät synnytyssaliin, Anna sai ilokaasua ja mies hieroi alaselkää. Anna olisi mieluummin seissyt, mutta kätilö käski makuulle, jotta epiduraali saataisiin laitettua.
Ensin kätilö laittoi kanyylia käteen, mutta suoni meni rikki. Kun hän alkoi laittaa sitä toiseen käteen, Anna sanoi, että alkoi jo ponnistamaan.
Kätilö totesi, ettei epiduraalia laiteta kun Anna onkin jo 10 cm auki ja vauvan pää jo näkyvissä.
Toinen kätilö tuli paikalle ja tarjosi pudendaalipuudutusta, johon Anna suostui. Puudutus ehdittiin onneksi laittamaan ja sen vaikutuksen luvattiin alkavan nopeasti.
Ponnistusvaihe kirjattiin alkaneeksi klo 2:05. Se tuntui ihan hyvältä. Anna oli kylkiasennossa ja hengitteli ilokaasua.
Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että nyt vauva pitää saada heti ulos ja lähdetään leikkaussaliin. Ilmeisesti vauvan sykkeet olivat menneet liian alas.
Anna alkoi ponnistaa toden teolla ja niin pitkään kuin pystyi. Hän ei ehtinyt odottaa edes supistuksia. Hätäsektiota hän ei missään nimessä halunnut, ellei olisi ollut ihan pakko.
Anna sai vihdoin ponnistettua vauvan ulos klo 2:11.
Vauva syntyi nopeasti sairaalaan tulon jälkeen
Vauva syntyi 26 minuuttia sen jälkeen kun heidät oli kirjattu sairaalaan sisälle. Eipä olisi etukäteen uskonut kuinka nopea synnytys tulisi olemaan!
Onni oli myös myötä sen suhteen, että he saivat lopulta mummin kiinni. Jos he olisivat joutuneet odottamaan kauempana asuvan mumman saapumista, vauva olisi syntynyt autoon.
Anna näki heti, että vauva oli tyttö. Kätilöt alkoivat virkistää vauvaa, koska hän oli liian veltto. Anna ei itse ehtinyt huolestua, koska hän kuuli vauvan kuitenkin itkevän.
Kätilö vei vauvan heti pois saamaan ylipainetta maskilla ja toinen kätilö kertoi, että napanuora oli ollut tiukasti kaulan ympärillä. Sen takia ponnistusvaiheessa oli tullut niin kiire.
Mies pääsi katsomaan vauvaa nopean synnytyksen jälkeen
Mies pääsi katsomaan vauvaa ja näytti Annalle kuvia. Vauva päätettiin viedä osastolle. Menomatkalla Anna sai vauvan noin minuutiksi syliin ja sai myös paperivalokuvan.
Mies lähti saattamaan vauvaa osastolle, jonka jälkeen palasi pian Annan luo.
Hän muistelee, kuinka omituista oli olla synnytyssalissa ilman vauvaa. Synnytys oli mennyt niin nopeasti, ettei sitä oikein edes kunnolla tajunnut, mitä oli tapahtunut.
Tunnin päästä synnytyksestä he saivat syötävää ja Anna pääsi suihkuun. Olo oli fyysisesti oikein hyvä. Lopulta he kävelivät lapsivuodeosastolle, jossa Annalla oli paikka kahden hengen huoneessa.
Mies lähti ajamaan kotiin kello 5 aikaan aamulla. Anna torkkui tunnin, mutta heräsi jo kello 6, eikä saanut enää nukuttua. Ajatukset pyörivät ainoastaan vauvassa, jonka lähellä hän ei saanut olla.
Kello 7 aikaan hoitaja huomasi, että Anna oli hereillä ja lähti viemään häntä osastolle katsomaan vauvaa.
Vasta tässä vaiheessa Anna näki vauvansa kunnolla ja vasta silloin myös itki ensimmäisen kerran. Hän sai ottaa vauvan syliin ja asetti vauvan heti ihokontaktiin rintojen lähelle.
Imetyksestä vauva ei vielä ymmärtänyt yhtään mitään.
Aamukierrolla lääkäri totesi, että vauvan vointi on oikein hyvä ja hänet voidaan viedä lapsivuodeosastolle. Klo 10 aikaan Anna kärräsi onnellisena vauvan huoneeseensa, jossa hän otti vauvan ihan lähelle viereensä sängylle köllimään.
Tätä nykyä vauva on jo 4-vuotias tyttö, jolla on kaikki hyvin!
Jokainen synnytys on ainutlaatuinen kokemus! Synnytyskokemuksista on tärkeää puhua. Omalla tarinallasi voit antaa vertaistukea toiselle, purkaa omia ajatuksiasti tai ihan vain kertoa positiivisen kokemuksesi synnytyksestä. Sylissä -blogista löydät eri ihmisten synnytystarinoita yhteen paikkaan koottuna.
Lue myös aiemmat synnytystarinat:
Raskaushepatoosi mukana raskaudessa
