äitiys ei ole kilpailu

Äitiys ei ole kilpailu – suoritatko elämää muille?

Äitiys ei ole kilpailu

Pistänpä minäkin oman lusikkani tähän lähiaikoina velloneeseen äitiyden kilpavarusteluun. Nimittäin äitiys ei ole kilpailu. Tämä on aihe johon ei ole oikeita vastauksia, on vain kasa erilaisia mielipiteitä ja tässä tulee yksi.

Olen seurannut surullisena kuinka Rita Niemi luopui imetysvaikuttajan tittelistään Imetyksen tuki ry:ssä, koska hän oli siinä mielestäni erityisen vaikuttava. Oli aivan mahtavaa seurata aitoa äitiyttä ja aitoa imetystä.

Rita puhui rehellisesti äitiyden eteen tuomista haasteista sekä avioliitossa että vanhemmuudessa yleensä. Miksi niistä ei saisi puhua?

Mikä äitiydessä on niin erikoista, ettei negatiivisia asioita saisi tuoda ilman leimaamista? On eri asia kokea elämä lapsen kanssa niin vaativaksi, ettei siitä selviydy ollenkaan kuin se, että kertoo niistä pienistä ja ei niin mukavista asioista.

Luulisi, että muut äidit tukisivat. Mutta ei, he nostavat omat sanalliset keppinsä ja antavat mennä. Huitovat ja huutavat. Ikään kuin äitiydessä ei kaikki tunteet olisi sallittuja. Ihan hullua. Niinhän me kaikki haluamme opettaa omille lapsillemme, että kaikille tunteille on oma paikkansa.

Mikä vaikeus meillä on sitten itsellämme kohdata tunteita ja puhua niistä, ilman pelkoa että se tekisi meistä millään lailla huonoja vanhempia?

kuva3jenni sf

Äitiys ei ole kipailu- aina ei tarvitse pärjätä

Oma väsymys ja turhautuminen on helppo kaataa sellaisen niskaan, joka tuntuu pärjäävän ja vielä kertoo niistä huonoista öistä sekä muista negatiivisista vaikutuksista arkeen. Pärjää vaikka on väsynyt, huolehtii kaiken päälle vielä omasta itsestään.

Se ei käy. Äitinä ei kuulu huolehtia itsestään vaan oma aika on otettava keskellä yötä, vaikka se verottaisi omasta jaksamisesta, eikä anna sitä lisää niin kuin olisi tarkoitus.

Miksi äidin aika on niin kiellettyä? Siihen on mielestäni helppo vastata. Me äidit itse teemme siitä kiellettyä. Vaikkakin se olisi mahdollista, niin surullisen usein sitä ei vain silti oteta, koska äidin kuuluukin olla väsynyt. Ei kuulu.

Äidit vain usein ovat väsyneitä, ihan niin kuin isätkin pätkäöiden täyttäminen vuosien keskellä. Silloin kannattaa miettiä, mitkä ovat niitä asioita joilla omaa mieltä saa piristettyä ja arjesta muutakin kuin selviytymistä. Olkaa rohkeita elämään omannäköistä elämää, ei naapurin elämää, eikä edes samanlaista, kuin ystävillä vaan ihan vaan teidän arkea.

Jos siihen ei kuulu muskarit ja jääkiekot, siihen ei tarvitse kuulua. Elämään ei tarvitse ahtaa mitään, mikä ei oikeasti kuulu siihen. Kuormittava arki on tuttua kaikille pienten lasten vanhemmille, ainakin hetkittäin. Silloin olisikin hyvä tehdä arjen inventaario ja pudottaa painavia asioita pois.

Ei huudella somessa kuormittuneena niille, jotka ovat niin tehneet. Vanhemmuus on tasapainoilua, niin kuin koko elämä. On tärkeää yrittää huolehtia kaikista puolista ja opettaa myös lapset tekemään niin.  

Ulkopuolelta tuleva paine lisää vanhemmuuden suorittamista ja siitä on vaikea olla välittämättä. Itseäni on auttanut ajatus siitä, että kaikki muutos lähtee sisältäpäin.

“Elämä on valintoja” on klisee, mutta niin kuin kliseet usein ovat, se on täyttä totta.

Tukiverkot ovat tärkeitä, mutta vanhemmat myös keskenään voivat luovia ajan niin, että kumpikin saa siinä akkunsa jollain lailla ladattua.

Tämä tietenkin vaatii kummankin vanhemman sitoutumista arkeen, mikä ei aina toteudu. Yksinhuoltajille hatunnosto siitä, että pärjätään kun on pakko.  Välillä on.

Mikäänhän ei ole mustavalkoista, eikä tässä olekaan tarkoituksena syyllistää ketään.

älä suorita

Äitiyden roolimalli

Lähinnä itseäni mietityttää äitiys roolimallina lapsille. Jos se on täynnä uhrauksia ja oman elämänsä hyllylle laittamista, niin minkälainen viesti se on lapselle?

Se, että elää omaa elämäänsä ei ole pois äitiydestä, päinvastoin. Se, ettei äitiyttä suorita aamusta aamuun ei todellakaan ole muuta, kun enemmän vettä tyhjään lasiin.

Äitiys ei ole kilpailu. Kukaan ei voi olla paras toiselle. Jos omilta lapsilta kysytään, hyvin usein oma äiti on paras ja niin sen kuuluu olla.

Kukaan lapsi ei aikuisena syytä äitiään siitä, ettei hän kyennyt imettämään kahta vuotta, mutta siitä ettei hän näyttänyt kuinka eletään ja rakastetaan itseä, saattaa olla toinen juttu.

Lue myös:

Elämä ei lopu lapsiarkeen

Masennus raskausaikana on yhä yleisempää

Imetyksen tuki ry

Jenni Skyttä-Forssell

Kirjoittaja on kolmen tytön äiti ja Lapsiarkea Median sisällöntuottaja sekä bloggaaja.

Aikaan sidotut -blogi käsittelee arjen asioita pohtivalla ja herkällä otteella.
Jennille tärkeitä asioita ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi arjessa sekä itsensä huomioon ottaminen kiireen keskellä.
Ruuhkavuosien reseptit (Ruuhkikset) taas tarjoaa reseptejä ja vinkkejä kiireisen arjen keskelle.

Haluatko jakaa oman hyvän fiiliksesi avaimet?

Ota yhteyttä: jenni@lapsiarkea.fi

Kommentoi alle oma mielipiteesi

Tilaa uutiskirje

Liity tästä suositun uutiskirjeemme saajaksi ja saat rahanarvoisia vinkkejä vauva-arkeen.

Takaisin ylös