Autolla Italiaan viikossa – Via Balitica here we come!

En oikein muista miksi päädyimme ajamaan Italian Toscanaan Tallinnan kautta. Meillä oli ajatuksissa myös mennä Ruotsin kautta, mutta jostain syystä päädyimme Via Balticaan. Päätimme päräyttää autolla Italiaan viikossa. Nyt, kun tätä postausta kirjoittelen täältä Toscanan auringon alta ja muistelen tulomatkaa, olen enemmän kuin tyytyväinen reittivalintaan.

Mukana matkalla on kaksi teiniä ja yksi 1-vuotias taapero, joten olimme varautuneet suuriinkin haasteisiin. Pakkasimme auton huolellisesti ja hommasimme mukaan tarvittavia asioita pitkin kevättä. Matka sujuikin aivan loistavasti, eivätkä mitkään mustat uhkakuvat toteutuneet. Alla kerron mitä me otimme huomioon ja mitkä osoittautuivat meille tärkeiksi asioiksi viikon mittaisella ajomatkalla.

Autolla Italiaan; Mitä me otimme huomioon ja mikä osoittautui tärkeäksi matkalla

Meille oli tärkeintä, ettei ajoista tule kenellekään raskasta, joten panostimme sujuvuuteen. Teimme reitin niin, että pisimmät ajot sijoittuivat ensimmäisiin kolmeen päivään. Ajattelimme, että silloin kaikki ovat virkeimmillään ja autossa istuminen ei vielä puuduta niin paljoa kuin viikon loppupäässä. Tämä osoittautui loistavaksi suunnitelmaksi! Taaperolle hommasimme mukaan tabletin, josta lastenlaulut pelastivat muutaman ikävystyttävän hetken. Olimme myös pakanneet mukaan paljon naposteltavaa, kuten rusinoita ja naksuja, jotka viihdyttivät myös pisimmillä pätkillä. Eväiden ja etenkin veden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, koska nälkäisenä mikään ei vaan suju ja syntyy turhia konflikteja. Meillä tämäkin toimi ja vältyimme yhteenotoilta. Otimme jo kotoa vesipulloja mukaan ja pärjäsimmekin niillä miltei Itävaltaan saakka. Sekin nimittäin helpottaa, ettei vettä tarvitse koko aikaa ostella ja etsiä kauppoja – varsinkin taaperon kanssa. Kannattaa myös tarkistaa, missä maissa vettä voi juoda hanasta.  Ainakin Saksa, Itävalta ja Sveitsi omaavat puhtaan hanaveden. Me pelasimme mennessä varman päälle emmekä juoneet kuin pullotettua vettä. Yksi tärkeä asia oli, että ajoitimme ajot aina heti aamupäivään, jolloin auto starttasi heti aamupalan jälkeen. Taapero nukkuikin päikkärit jo alkumatkasta, niin pääsimme aina aika pitkälle ennen pakollisia jalottelutaukoja. Varasimme myös kaikki yöpymispaikat ennakkoon, joka sekin osoittautui loistoratkaisuksi, mutta niistä kerron enemmän alempana. Tälläinen matka vaatii kyllä hyvää asennetta, hermoja sekä organiosintikykyä, jotta reissu sujuu jouhevasti. Joka aamu pakkasimme tavarat huoneesta ja auton, aina vaan uudelleen. Lopuksi se sujui jo rutiininomaisesti. Kaikille oli melkolailla oma paikkansa. Meillä oli viikon tavarat pakattu pieniin matkalaukkuihin, jotka oli helppo nostaa aina huoneeseen tai asuntoon. Kuitenkin siinä oli taapero kainalossa omat haasteensa, joten jos jossain hermoja koeteltiin, niin siirtymätilanteissa.

Autolla Italiaan; Näin meidän matkamme eteni

Helsinki-Tallinna

Valitsimme lautan, joka lähti jo kello 7.30 ja otimme siihen aamupalat koko porukalle. Olimme siis Tallinnassa jo ennen kello 9.30. Laivamatkaa varjosti kova merenkäynti ja tästä johtuen todella moni laivalla voi huonosti. Vanhin tyttäremme istuikin vessassa puolet matkasta. Infosta sai inkivääritabletteja, jotka maksoivat 50 senttiä kappale. Se auttoi vähän, mutta lopullinen pelastus tuli vasta lautan saapuessa Tallinnaan. Täytyy myöntää, että itselläkin oli vessanpönttöön kurkistaminen lähellä. Ainut, joka ei voinut lainkaan huonosti, oli 1-vuotias, joka taapersi menemään kovasta merenkäynnistä huolimatta. Onneksi matka kesti vain pari tuntia.

Riika

Latvian Riika näyttäytyi meille tällä kertaa sateisena ja viileänä. Menimme kuitenkin bussilla keskustaan, koska pysäkki oli hotellin vieressä. Kävimme kahvilla ja kaakaolla Riian tuomiokirkon vieressä. Kiertelimme sen verran, mitä sade antoi myöden. Lopulta alkoi sataa oikein olan takaa ja päätimme lennossa ottaa taksin takaisin hotellille. Se säästi hermoja, eikä ollut kovin kalliskaan. Olisi ollut ihanaa kävellä joenpiennarta pitkin, mutta se ei nyt oikein ollut mahdollista. Itse hotelli oli vähän ankea ja huone minimalistisesti sisustettu, mutta hintansa väärti. Aamupala oli vain ”light breakfast”, kuten hotellivirkailija asian ilmaisi. Se sisälsi mehun, kuuman juoman ja leivän. Heitimme kamat autoon ja jatkoimme matkaa. Riiasta jäi silti hyvät fiilikset. Taas. Päräytimme Liettuan läpi Puolan puolelle muutamalla pysähdyksellä. Teiden varsilla on ihania ravintoloita ja kuppiloita, joihin voi pysähtyä syömään tai jaloittelemaan. Kannattaa tosin olla tarkkana, koska niitä pelmahtelee esiin aika yllättäen.

Bialystok

Toni jännitti  eniten Puolassa ajamista, mutta se ei kuitenkaan ollut yhtään niin karmivaa kuin oli peloteltu. Tietöitäkään ei reitillemme osunut ja matkanteko oli hyvistä teistä johtuen erittäinkin jouhevaa. Bialystok on todellakin vierailun arvoinen paikka. Meille sattui sateisen Riian jälkeen mitä aurinkoisin ilta ja koska oli lauantai, oli Branickien Palatsin alueella konsertti ja ihmisiä paljon liikenteessä myös keskustan kävelykadulla. Keskusta on pienehkö ja sen keskellä on 1200-luvun tori. Bialystok sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa Koillis-Puolassa. Kävelykadulla on ravintoloita ja jäätelöbaareja, eikä hinta päätä huimaa. Tunnelma oli hyvinkin keskieurooppalainen. Oli myös ihanaa, kun pystyi antamaan Freyan itse kävellä, sillä liikennettä ei juurikaan ollut. Pyrimme siihen, että iltapäivät ja illat oli liikkumista, ihan meidän kaikkien tähden. Olimme vuokranneet asunnon noin puolitoista kilometriä keskustasta, joten sen jaksoi hyvin kävellä. Asunto oli meille oikein passeli, vaikkakin hissittömyys hieman toi lisävaivaa kamojen raahailuun. Asunto oli nimittäin kolmannessa kerroksessa. Saatiin hyvät ja rauhalliset unet. Aamulla syötiin vähän aamupalaa ja keitettiin kahvit. Näin iso porukka saa yllättävän paljon kamoja levitettyä yhden illan aikana, joten joka aamu oli vähän kuin uudet pakkailut. Sen jälkeen matka jatkui kohti Krakovaa.

Krakova

Saavuimme Krakovan helteeseen iltapäivällä. Saimme auton tienvarteen kapeilla kujilla niin, että kävelymatkaa asunnolle jäi melko vähän. Päätimme ottaa mukaan vain välttämättömimmät tavarat ja hakea myöhemmin lisää. Asuntomme sijaitsi vanhan juutalaisgheton muurien sisäpuolella. Gheton pääportti oli sijainnut meidän kadulla, niin kuin Judenrat-rakennuskin. Ghetosta muistutti rappeutuneet rakennukset ja pienet muistolaatat siellä täällä. 15 000 juutalaista ahdettiin 320 asuinrakennukseen joissa oli 3167 huonetta. Oli sanomattakin selvää, että kaikille ei huoneita riittänyt.  Kävelimme Schindlerin tehtaille, joille ei ollut kuin kilometrin matka. Harmiksi lippuja ei saatu enää sille päivälle. Illallistimme tehtaan vieressä olevassa ravintolassa. Matkaväsymys alkoi näkyä taaperossa, joten söimme Tonin kanssa vuorotellen, toisen työntäen Freyaa tehtaan tietä edestakaisin tai antaen kipittää autossa istumisen jäljiltä. Toni tosin oli käynyt omalla työntövuorollaan aivan Schindlerin tehtaan vieressä sijainneen nykytaiteen museon aulassa ja kirjakaupassa. Itse mietin sitä juutalaisten määrää, mikä lähellä olevalla asemalla oli juniin lastattu. Asunto oli ihan mukava yhden yön yöpymiseen ja lähellä kaikkea. Meiltä jäi ajanpuuteen vuoksi paljon näkemättä seuraavaan kertaan. Seuraavana päivänä kävelimme sillan yli Juutalaiskortteliin ja söimme siellä aamiaisen. Nautimme kiireettömästä aamusta ja aurinkoisesta Krakovasta, ennen kuin suuntasimme Auschwitzin kautta Tsekin Ostravaan. Auschwitzista teenkin ihan oman postauksen myöhemmin.

Ostrava

Ostravasta päälimmäisenä jäi mieleen rauha. Kun kävelimme joenvartta pitkin keskustaan, saimme nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Se tulikin todella tarpeeseen kiivaan Krakovan ja ahdistavan Auschwitzin jälkeen. Kuljimme hitaasti kohti keskustaa kauniissa kesäillassa. Kävimme syömässä torin laidalla koko perhe 35 eurolla. Kaupasta haimme aamupalahommia ja sielläkään ei hinta päätä huimannut. Freya nautti erityisesti suuresta rauhallisesta toriaukesta, missä hän sai tepsutella menemään mielin määrin. Olimme Ostravassa huoneistohotellissa ja huoneisto oli todella siisti. Siellä oleva kylpyamme sai suuren suosion yli tuhannen ajokilometrin jälkeen. Aamulla siivosimme nopeasti Tonin kanssa auton, kun tytöt paimensivat pienintä tyttöä. Niin me taas pakattiin ja matka jatkui kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tsekeissä oli vain tämä yksi pysähdys, mutta se jäi mieleen lempeänä ja mukavana.

Wien

Majoituimme suurehkossa hotellissa noin 4 kilometrin päässä keskustasta, mutta pääsimme keskustaan bussilla. Olimme liikenteessä niin myöhään, että syömisen jälkeen isommat tytöt kävivät nopeasti taidenäyttelyssä Albertinassa juuri ennen kuin se meni kiinni ja me jäimme Tonin ja Freyan kanssa käyskentelemään sen edustalle. Siitä olikin mahtavat näköalat kaupungin ylle. Ilma oli kuuma ja päätimme jäätelöiden jälkeen ottaa bussin ja painua hotellille. Aamulla meille tulikin äkkilähtö, kun hotellissamme paukkuivat palohälytykset päälle! Onneksi kyseessä oli vain ilmeisesti keittiöstä savun laukaisema hälytys. Saatiin muuten todella nopeasti kaikki kamat kasaan! Siitäpä sitten matka taas jatkuikin kohti eteläisempää Itävaltaa.

Sankt Andrä

Tämä oli ihana yllätys. Kylä oli kuin kirjasta ja maisemat myös. Saavuimme kylään jo päivällä ja meille jäi aikaa käydä piknikillä leikkipuistossa. Asunto oli aivan ihana ja sieltä pääsi kätevästi kiertämään pikkukylää kävellenkin. Teimme iltakävelyn upeissa maisemissa ja vietimmekin sillä muutaman tunnin. Illalla soittelimme Suomeen videopuhelut isovanhemmille, kun oli kerrankin aikaa. Matkaväsymyskin vähän tasaantui rauhallisissa maisemissa. Yöunien jälkeen jäljellä olikin enää menomatkan viimeinen välietappi, Italian San Martino di Lupari lähellä Venetsiaa.

San Martino di Lupari

Vihdoinkin Italiassa. Jylhien vuorten keskellä rajan ylitys ei juurikaan tuntunut, mutta mitä pidemmälle ajettiin sitä enemmän maisema muuttui. Pysähdyimme rannoilla Bibionessa  ja nautimme muutaman tunnin letkeästä rantatunnelmasta.

Viimeinen etappi San Martino di Lupari ei saanut meiltä kuitenkaan suurtakaan suosiota. Olimme vuokranneet asunnon airbnb:n kautta, niin kuin olimme tehneet aiemminkin. Asunnon omistaja otti meidät vastaan ja jäi hengailemaan asuntoon, joka tuntui meistä hieman hämmentävältä. Satoi vettä kaatamalla, eikä ulos lähteminen näin ollen tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta, joten pysyttelimme huoneissamme. Sillä aikaa asunnon omistaja oli kuitenkin ilmeisesti lähtenyt, sillä emme nähneet häntä enää. Illalla kävimme kaupassa kun sade vähän taukosi. Hämmennystä herättäneestä asuntoepisodista johtuen yö oli kuitenkin levoton. Miltei yhtä levoton kuin Krakovan ghetossa. Päätimme, että jatkamme matkaamme kohti Toscanassa odottanutta määränpäätä heti herättyämme. Niinpä auton moottori käynnistyikin seuraavana aamuna jo ennen kello kahdeksaa.

Porciano-Lamporecchio (Casa Vacanze La Baghera)

Täällä asuimme kaksi ja puoli viikkoa Toscanan auringon alla. Siitä teen ihan oman postauksen myöhemmin.

Kilometrejä menomatkalla kertyi plakkariin 2804 km.  Muutama peninkulma tuli siis taivallettua ja viikossa käytiin läpi 7 maata. Meidän perhe suosittelee matkaa autolla Italiaan lämpimästi. Lue myös:Hotel Sveitsi -kokemuksia

Usein kysytyt kysymykset – Autolla Italiaan lasten kanssa

Kannattaako Italiaan ajaa autolla lasten kanssa?

Kyllä, jos arvostaa joustavuutta ja pysähdyksiä matkan varrella.

Kuinka pitkä matka Suomesta on?

Useita ajopäiviä – jaa matka etappeihin ja yöpymisiin.

Mitä reitin varrella voi nähdä?

Saksan ja Itävallan kohteita sekä upeita Alppimaisemia.

Mitä kannattaa huomioida?

Tietullit, vinjetit ja riittävät tauot lasten kanssa.

Lue lisää: Eurooppa lasten kanssa – kaikki oppaamme ja kokemuksemme yhdessä paikassa.

Jenni Skyttä-Forssell

Kirjoittaja on kolmen tytön äiti ja Lapsiarkea Median sisällöntuottaja sekä bloggaaja.

Aikaan sidotut -blogi käsittelee arjen asioita pohtivalla ja herkällä otteella.
Jennille tärkeitä asioita ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi arjessa sekä itsensä huomioon ottaminen kiireen keskellä.
Ruuhkavuosien reseptit (Ruuhkikset) taas tarjoaa reseptejä ja vinkkejä kiireisen arjen keskelle.

Haluatko jakaa oman hyvän fiiliksesi avaimet?

Ota yhteyttä: jenni@lapsiarkea.fi