Pahoittelut epäkorrektista otsikoinnista. Harvoin olen tullut samaan aikaan niin vihaiseksi ja surulliseksi kuin tänä aamuna ajaessani moottoritiellä.
Jo kaukaa takaa tullessani huomasin edessä ajavani auton matelevan omalla kaistallaan, hieman kaistaviivojen päälle poiketen. Aika tuttu näky nykyään, eikö vain?
Ohittaessani tämän vanhemman mallisen auton huomasin autoa ajavan vanhemman rouvan pitelevän kännykkäänsä kahdessa kädessä, samalla kun viereisellä etupenkillä istui arviolta noin 4-7-vuotias pieni poika.
Meillä suomalaisilla on bensaa suonissa, ymmärrän. Meillä on paljon patoutunutta vihaa, ahdistuneisuutta ja pahaa oloa, joka puskee ulos niin pyöräillessä kuin autoillessa, ymmärrän. Välillä harmittaa ihan ilman syytäkin, ymmärrän.
Se, että ymmärrän nämä asiat ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hyväksyisin ne. En todellakaan hyväksy niitä. Vielä vähemmän hyväksyn egoistiset multitaskaajat, jotka altistavat muut ihmiset – varsinkin lapset – onnettomuuksille ja vaaratilanteille.
Jos elämäsi on niin kiireinen, että et ehdi pysähtymään kirjoittaessasi tekstiviestiä, hanki joko uusi elämä tai organisoi nykyisesi siten, että ehdit tehdä niin. Hanki kuski, ota lainaa Teslaan tai ulkoista vaativat tehtävät jollekin itseäsi viisaammalle.
Ensi kerralla, kun näen sinun tekstailevan liikkuvassa autossa saattaa hyvin olla, että muutun liikenteen sarjakakkaajaksi, kusipäiseksi sarjaraivoajaksi ja vesikauhuiseksi koiraksi, joka hyökkää kimppuusi. Voi myös olla, että en muutu. Kuten venäläisessä ruletissa, sinulla on 50/50 mahikset. Joka tapauksessa, toivon sinulle nopeaa parantumista, pikaista järkeentuloa ja 7 oikein aivolotossa.
Vi*** mummo nyt kädet rattiin.
