Vauvakirja esiin ja ruksi seinään – Olipas vuosi!

Vauvakirja avattiin ensimäistä kertaa noin vuosi sitten

Ajattelin tehdä postauksen siitä kuinka vauvavuosi sujahti ohitse, niistä mielettömistä hetkistä jotka lipuivat luokse hauraalla lautalla ja pysyivät kohdalla pienen hetken. Juuri sellaisen höyhenen hipaisun hetken, ne tuntuivat vielä pitkään senkin jälkeen kun olivat jo kadonneet pois seuraavan tieltä. Ajattelin hehkuttaa mennyttä vuotta yhtenä suurena seikkailuna, mutta se olisi oikeasti vain lattea versio siitä millaisen sisäisen myrskyn olen läpikäynyt.

Sisimmässäni olen tyytyväinen, että vauvavuosi on elettyä elämää, olen aina ollut enemmän taaperoihminen, jos niin voi sanoa. Ja tottakai niin voi sanoa! Minä olen tälläinen äiti. Ajattelin käsitellä kaikkea sitä ronskilla otteella.Väsymystä, surua, iloa, luopumista, mutta ne eivät olekkaan oleellisia tällä hetkellä, tässä kirjoituksessa. Jätän siis tälläkertaa vauvakirjan laatikkoon. Olen viettänyt hetken aikaa ryhdistäytyen. Tämä tarkoittaa itseni palauttamista takaisin ruotuun omien tarpeiden kuuntelun osalta.

Nyt on aika kuulostella vähän itseään

On melko lailla sääntö kuin poikkeus, että vauvan ja pienen lapsen kanssa omat halut lakaistaan kellariin. Ne pitäisi myös muistaa päästää sieltä takaisin ulos tietynajan päästä. Pikkuhiljaa nimittäin pauke kellarikerroksessa alkaa olla aika sietämätön ja siitäpä ei hyvä sitten seuraa. Olen ollut aika kuormittunut, koska elän aika energiaa syövää aikaa, eikä öisinkään tule ladattua akkuja. Oli pakko tehdä tietoinen valinta, jossa punnitsen todella tarkkaan mitkä asiat ovat prioritettissani tällä hetkellä niitä joihin suuntaan sen vähäisen energian. Sitä ei tarvitse miettiä, koska tiedän sen olevan perhe. Olenkin keskittynyt aikalailla jo hetken aikaa viettämään kiireetöntä aikaa lasten ja miehen kanssa. Olemme mieheni kanssa käyneet pitkillä vaunu lenkeillä ja piipahtaneet leikkipuistoissa, vaikka olisikin se yksi tärkeä juttu jota tehdä. Meillä on hääpäivä vappuaattona ja vietämme sen ihan kaksin, ilman sen suurempia suunnitelmia, eikä missään nimessä aikatauluja. Olen pitkästä aikaa levollinen. Tiedän mitä olen tekemässä ja teen sen mikä tuntuu hyvältä. Saan enemmän aikaan olemalla armollinen itselleni. Pidän itsestäni myös miljoona kertaa enemmän.

Tämänkin postauksen ehdin kirjoittamaan juuri hyvin sillä aikaa kun pistin miehen ja taaperon kauppaan ;D Seuraavaksi meillä paistetaan munkkeja ja mennään saunaan. Kiitos vauvavuosi kun olit. Kuvien taaperon housut saatu yhteistyössä Miizukka kanssa ja ovat mallistosta Soiva siili.

Lue myös: Lapsimessut 2019 kokemuksia

Jenni Skyttä-Forssell

Kirjoittaja on kolmen tytön äiti ja Lapsiarkea Median sisällöntuottaja sekä bloggaaja.

Aikaan sidotut -blogi käsittelee arjen asioita pohtivalla ja herkällä otteella.
Jennille tärkeitä asioita ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi arjessa sekä itsensä huomioon ottaminen kiireen keskellä.
Ruuhkavuosien reseptit (Ruuhkikset) taas tarjoaa reseptejä ja vinkkejä kiireisen arjen keskelle.

Haluatko jakaa oman hyvän fiiliksesi avaimet?

Ota yhteyttä: jenni@lapsiarkea.fi