Helene Auramo on äiti ja yrittäjä, vaikka aluksi ajatteli ettei voisi olla molempia
25-vuotiaana päätin alkaa yrittäjäksi. Silloin ajattelin, että en voisi koskaan saada lapsia, sillä perhe ja yrittäjyys eivät päässäni mahtuneet samaan yhtälöön. Joko menestyksekäs yrittäjän ura tai lapset.
Elin lama-ajan yrittäjäperheessä, eikä se ollut helppoa. Olin päättänyt, etten ikinä ala yrittäjäksi, sillä pelkäsin, millaista elämäni voisi olla.
Toisin kävi. Jossain kohtaa en vain voinut enää taistella sisäistä yrittäjääni vastaan. Ja päätin lähteä yrittäjäksi. Silloin koin myös vahvasti, että samalla tein päätöksen siitä, ettei minulle voisi tulla lapsia. Koin etten voisi viedä ketään muuta mukanani yrittäjämaailmaan, vähiten vastuullani olevaa lasta.
Jälkikäteen tuntuu kamalalta, että ajatukseni olivat noinkin synkät. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, kertoisin tuolle nuorelle naiselle, että kaikki järjestyy todella hyvin. Vaikka olen luonteeltani optimisti, lama-aika jätti yrittäjyydestä syvät arvet, enkä halunnut muille samanlaista kokemusta.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun tapasin puolisoni Pasin. Tänä päivänä olen 36-vuotias, minulla on kaksi ihanaa lasta, aviomies – ja olen edelleen yrittäjä!
Yhdessä kohti yhteisiä unelmia
Miten pääsin tähän pisteeseen?
Pasi muutti suhtautumiseni yrittäjyyden ja perheen yhdistämiseen. Hänelle se oli maailman luonnollisin asia, mikä auttoi meitä luomaan yhteisen unelman perheen, uran ja yrittämisen yhdistämisestä yhdessä.
Tärkeintä onnistumisessa on ollut puoliso, joka tukee yrittäjyyttä ja ymmärtää, mitä se parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. Me olemme molemmat joustaneet vuorovedoin niin kotona kuin töissä.
Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, mieheni oli kotona 9 kuukautta, minä vain kolme. Perustamani yritys oli niin varhaisessa vaiheessa, että mikään muu tapa ei ollut mahdollinen. Jos olisin ollut vuoden pois, en usko, että yritys olisi siinä vaiheessa selvinnyt ilman omaa aktiivista työpanostani.
Helene Auramo pystyi sittenkin yhdistämään äitiyden ja yrittäjyyden
Joku voisi ajatella, että kuka tekee lapsia tuollaisessa tilanteessa. Kuten jokainen lapsia saanut tietää, kaikkea ei voi suunnitella päivän tarkkuudella, eikä toisaalta muuta elämää laittaa pauselle mahdollisen raskauden takia.
Mieheni pärjäsi kotona paremmin kuin hyvin ja nautti ajasta paljon. Tyttärestäni tuli isänsä kanssa erityisen läheinen. Suurin häviäjä tilanteessa oli varmaankin minä, joka ei siinä hetkessä pystynyt viettämään niin paljon aikaa pienen vauvan kanssa.
Vanhempainvapaa jaettiin puoliksi
Kun poikamme syntyi, jaoimme vanhempainvapaan reilusti kahtia. Olin kotona puoli vuotta ja mieheni toisen puoli vuotta. Silloin yritykseni oli jo parinkymmenen hengen kokoinen, joten se pärjäsi paremmin.
Tasa-arvon kannalla myös lapsenhoidossa
Kuulen aina välillä kauhistuneita kommentteja omista valinnoistani. Itse uskon, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla hyviä ja oikeita hoitajia myös pienelle vauvalle. Uskon tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.
Ulkomailla muutaman kuukauden jälkeen töihin palaaminen on enemmän normi kuin poikkeus. En toivo sellaista mallia Suomeen, sillä olen vanhempainvapaistamme onnellinen ja arvostan niitä valtavasti.
Perhevapaauudistuksen osalta olen kuitenkin sitä mieltä, että sen tulee olla mahdollisimman joustava. Näin jokainen perhe voi löytää oman mallinsa luovimalla, eikä pakotettuja malleja noudattamalla.
Meidän mallimme ei ole mikään täydellinen ratkaisu, mutta se oli meille sopiva.
Arjen jumppaa
Työelämän ja lapsiperhearjen yhdistäminen onkin sitten oma juttunsa. Työn ja arjen paineiden keskellä painiminen vaatii jaksamista, avun pyytämistä, priorisointia ja relaamista.
Tärkeintä on määritellä omat arvot, jotka toimivat oman elämän ankkurina. Kun ne ovat tiedossa ja aidosti sisäistetty, on niiden äärelle helppo palata haastavissa tilanteissa. Omat arvoni ovat vapaus, reiluus, oikeudenmukaisuus ja ilo.
Arvot antavat suunnan myös omille prioriteeteille. Mikä on tärkeintä tekemistä, mitä tulee saada aikaiseksi ja mikä on vaan nice to do? Kaikkea ei tarvitse tehdä, 80 prosenttia riittää useimmiten, joskus vähemmänkin. Tämä koskee niin töitä kuin arjen hoitamista. Täydellisyys rasittaa, eikä palvele ketään.
Rentoutuminen ja omien asioiden tekeminen ovat tärkeitä arjen ristipaineissa. On ihan ok maata sohvalla ja katsoa telkkaria. Välillä mieltä on kiva aktivoida myös muilla tavoin. Itselleni parhaiten toimivat luovat projektit, joihin voi osallistaa myös lapsia. Onnellinen vanhempi on paras vanhempi. Siksi myös omia unelmia pitää ruokkia.
Kaikilla on omat tavat elää ja selviytyä arjessa. Itselleni vapaus ja joustavuus ovat tärkeää. Uskomatonta kyllä, olemme yhdessä puolisoni kanssa saaneet arkeemme juuri sen vapauden ja joustavuuden yrittäjäperheessä, jota en koskaan uskonut 25-vuotiaana saavuttavani.
Lue Helene Auramon tarina esimerkiksi Anni Erkon kirjoittamasta “Uravanhemman selviytymisoppaasta”
Kirjoittaja Helene Auramo, 36-vuotias kahden lapsen äiti, yrittäjä ja yksi Slushin ja Liike Nytin perustajista.
Lue myös Elämä ei lopu lapsiarkeen.
Lue myös Zinzino kokemuksia liiketoiminnasta kolmen lapsen äidiltä.
