Synnytystarinoita – Raskaushepatoosi mukana raskaudessa
Jennin, 28, raskausaikana hänellä oli raskaushepatoosi. Raskaushepatoosi on yleensä loppuraskauden aikana puhkeava maksan toiminnan häiriö, jossa raskauhormonit aiheuttavat maksan ylikuormitusta. Häiriö ilmenee kutinana kämmenissä tai jalkapohjissa ja pahenee yleensä öisin. Jennin molemmissa raskauksissa raskaushepatoosin oireet alkoivat kun käynnissä oli raskausviikko 35. Raskaushepatoosin seurantaan kuului verikokeet kerran viikossa yöpaaston jälkeen, sydänkäyrät kerran viikossa ja ultra kerran kahdessa viikossa.
Jenni otettiin sisään Naistenklinikan osastolle vauvan vähäisten liikkeiden vuoksi kun käynnissä oli raskausviikko 39+0. Vauvan vointia seurattiin sydänkäyrien kautta ja synnytyksen käynnistyspäätös tehtiin seuraavana iltana sairaalalle saapumisesta, rv 39+1. Raskaushepatoosista johtuen raskaus ei saa mennä yliaikaiseksi ja synnytys olisi käynnistettävä viimeistään laskettuna aikana.
Synnytyksen käynnistys ballongilla
Synnytys käynnistettiin ballongilla. Tällöin kohdunkaulankanavaan asetetaan katetri, jonka päässä on pieni pallo, eli ballonki, jota täytetään steriilillä suolavesiliuoksella. Pallon aiheuttama paine avaa kohdun suuta ja valmistaa kehoa synnytykseen. Jennin synnytyksen käynnistykseen valittiin ballonki juuri siksi, että keho lähtisi valmistumaan synnytykseen luonnollisemmin.
45 minuuttia ballongin asennuksesta Jennin kivut olivat jo todella voimakkaat. Kun ballonki tuli ulos kivut helpottivat ja Jenni sai nukuttua yön yli. Seuraavana päivänä synnytystä edistettiin käynnistävällä lääkkeellä, jota annettiin 1/4 pillerin verran. Koko päivän ajan Jennillä oli pieniä ja kipakoita supistuksia, jotka eivät kuitenkaan voimistuneet entisestään. Toinen yö meni jälleen rauhassa nukkuen.
Vauvan syntymä ja äidin vaarallinen verenmenetys
Seuraavana aamuna, rv 39+3 Jennin lapsivedet menivät täysin spontaanisti ja vain 15 minuuttia myöhemmin synnytys oli jo täysin käynnissä. Jenni pääsi suoraan synnytyssaliin, jossa hän koitti suihkun apua kivunlievitykseen. Hän kokeili myös ilokaasua, josta ei kuitenkaan ollut apua. Synnytys oli edennyt niin pitkälle, että Jenni sai epiduraalin kivunlievitykseksi. Seurasi viisi tuntia odottelua ja aika kului nukkuen, jumppapallolla istuskellen ja ympäriinsä kävellen. Vihdoin vauva oli laskeutunut ja oli aika alkaa ponnistamaan.
”Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja vauva syntyi 7.11. klo 20:03 imukuppi avustuksella.Vauva oli 51 cm pitkä ja painoi 3996g.”
Jenni ehti olla vauvan kanssa vain hyvin pienen hetken, kunnes vauva otettiin häneltä pois. Jenni siirrettiin paareille ja vietiin kiireesti leikkaussaliin ommeltavaksi. Hän oli revennyt pahasti ja vuoti voimakkaasti verta. Jälkikäteen Jenni luki papereista, että oli menettänyt verta 2,7 litraa, joista kaksi litraa oli mennyt synnytyssalissa.
Leikkaussalista herättyään Jenni vietiin heräämöön, jossa hän sai kaksi pussia verta. Tuntui pitkältä ajalta, ennen kuin Jenni pääsi synnyttäneiden osastolle vauvansa luo. Vaikka suru ensi hetkien menetyksestä vauvan kanssa on suuri, Jenni on kuitenkin onnellinen ihanista kätilöistä ja lääkäreistä, jotka olivat synnytyksessä mukana.
Jennin elämää voi seurata hänen Big mamas home -blogista.
Jokainen synnytys on ainutlaatuinen kokemus! Synnytyskokemuksista on tärkeää puhua. Omalla tarinallasi voit antaa vertaistukea toiselle, purkaa omia ajatuksiasi tai ihan vain kertoa positiivisen kokemuksesi synnytyksestä. Sylissä -blogista löydät eri ihmisten synnytystarinoita yhteen paikkaan koottuna.
Lue aiemmat synnytystarinat:
