Isän rooli perheessä muuttuu jokaisen lapsen myötä.
On aamu. Pakko olla, kun alkaa olla jo valoisaa. Yö on sujahtanut ohi, vaikka tuntuu, ettei se ole edes kunnolla alkanut. Menee hetki ennen kuin pääsee pois unen sisältä, luomet tuntuvat siltä kuin olisi itkenyt koko yön. Silloin tapahtuu aivan mahtava asia. Mies ottaa naperon kainaloonsa ja minä saan jäädä nukkumaan. Tälläisinä aamuina isän rooli näyttelee pääosaa. Herään välillä alakerrasta kuuluviin ääniin, mutta pääsääntöisesti nukun pisimmät katkeamattomat unet koko yöhön.
Arjessa ei aina ehdi olemaan kiitollinen: Se yksinkertaisesti jää kaiken muun härdellin jalkoihin. Vaikka sana ”kiitos” on lyhyt silti sen sanominen vie välillä aikaa. Monesti ajattelee päässään kuinka hyvin asiat ovat, mutta ne ajatukset vain jäävät sinne jumiin, eikä niitä tule sanottua toiselle lähellekään niin usein kuin olisi tarvis. Usein isän harteille jäävät myös vanhemmat lapset kun äiti on kiinni vauvassa, ja näin isän rooli perheessä muuttuu jokaisen lapsen myötä
Isän korostuva rooli
Isän rooli perheessä korostuu vauvavuoden aikana. Mieheni on aktiivisesti mukana arjessa ja jaamme melkein kaiken. On aivan mahtavaa nähdä millaisen siteen hän on muodostanut lapsensa kanssa. Sellainen ei synny itsestään, vaan sille pitää antaa tilaa ja ennen kaikkea siinä on oltava aktiivinen.
Tuntuu hullulta, että lapsi olisi isällään hoidossa tai että isä auttelee vauvanhoidossa. Mitä sekin oikein tarkoittaa, ”auttelee”? Luulen, että kaikki jotka ajattelevat auttelevansa vauvanhoidossa, jotenkin alitajuisesti jumahtavat juuri siihen ajatukseen. Varmasti olisikin parempi puhua jakamisesta, koska sitähän se oikeasti tulisi olla. Isän merkitys vauvavuotena saattaa olla vaikea yhtälö ja usein isän kasvaminen isyyteen jääkin äidin tarpeiden alle. Oman roolin löytäminen vanhempana on haastavaa hommaa, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Isät olkaa armollisia itsellenne, te olette tärkeitä ja ilman teitä arki ei pyörisi. Isän roolimalli on lapselle aivan yhtätärkeä kuin äidinkin.
Mies syöttää ja pukee omalla tavallaan, mutta se on hänen tapansa ja minulla on oma tapani. Lapselle niillä ei ole mitään merkitystä. On vain äiti ja isä, oikeastaan kaikki muu on aikuisten keksimää. Lapselle riittää rutiinit, läsnäolo ja se, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Sillä, laitetaanko sukat housujen alle vai päälle, ei ole väliä, ennen kuin lapsi itse niin määrittelee.
Itse joudun välillä puremaan kieleeni ja joskus se ei onnistu. Onko äideillä puuttumisen pakko? Täytyy todellakin harjoitella, että pystyy selväpäisenä katsomaan miehen vaipanvaihtoa ja kaikenlaisia muita sirkusesityksiä, mutta voin sanoa että se kannattaa. Olen kokenut että vanhemmuudessa on erittäin tärkeää ettei puoliso, tai kukaan muukaan määritä sinua vanhempana. Sinä olet juuri sellainen vanhempi kuin olet ja sellainen kuin lapsesi tarvitsee. Oikeastaan kukaan muu ei sitä tiedä, kuin sinä ja lapsesi, juuri se tekee siitä niin ainutlaatuista.
Isän rooliin kasvaminen ei tapahdu hetkessä
Itse tulin äidiksi jo melkein 18 vuotta sitten. Tuo kaikki itsensä puoliksi unohtaminen ja jatkuva kalvava huono omatunto ovat muodostuneet jo vanhoiksi reissukumppaneiksi. Toisin kun miehelläni, joka käy läpi tätä kaikkea vasta ensimäistä kertaa ja harjoittelee vasta nyt ensimäistä kertaa isän rooliaan. Kunpa voisikin sanoa, että huono omatunto helpottaa ja vanhemmuuden haasteisiin jotenkin kasvaa, mutta se ei ole lainkaan totta. Haasteet ovat muuttuvaista sorttia ja aina kun jostain pääsee, tulee joku uusi tilalle.
Monet kliseet muuttuvat paikkansa pitäviksi, nekin mille nauroi odotusaikana ja varsinkin ennen sitä. Jotkut ärsyttävät fraasit, kuten ”pienet lapset pienet murheet”, jotka silloin ennen saivat näkemään punaista, ovat nykyään surullisia tosiasioita. Niin se vain on. Lapsi kasvaa ja murheet sen mukana, ennen ne mahtuivat hiekkalaatikkoon, nykyään ne levittäytyvät jokapaikkaan isoilla lonkeroilla.
Parasta on kun mies omatoimisesti hoitaa lasta ja saa itse hetken vaan istahtaa. Kumpikin tietää ruoka- ja nukkuma-ajat ja kaikki muut ajat, koska olemme jollain ihmeellisellä tavalla onnistuneet jakamaan vanhemmuuden jo ensihetkistä.
Isä, olet kultaa!
Lue myös Parisuhde + vauva = Kukoistava parisuhde
