Baby blues vai synnytyksen jälkeinen masennus
Baby blues vai synnytyksen jälkeinen masennus -artikkeli on toteutettu yhteistyössä psykologi, Theraplay-vuorovaikutusterapeutti ja -työnohjaaja, sekä psykoterapeuttikoulutuksessa olevan Leea Mattilan kanssa. Leea pitää vastaanottoa kaikenikäisille lapsille, nuorille ja aikuisille Terveystalo Kaaressa Helsingissä ja Flamingossa Vantaalla, sekä Pikkujätti Järvenpäässä. Hän kouluttaa ja työnohjaa alansa ammattilaisia toimialueena koko Suomi. Leea esiintyy Livillä suositun Toisenlaiset äidit-sarjan asiantuntijana. Leea on julkaissut Vauvavuoden rakkaimmat hetket -vuorovaikutuskortit Oppi & Ilolle ja tammikuussa 2019 häneltä on ilmestymässä vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvä kirja yhdessä lastenpsykiatri Janna Rantalan kanssa. Leealta löytyy myös blogi Mindlink.fi – käy lukemassa!
Artikkelissa kerromme mistä asioista erottaa onko kyseessä Baby blues vai synnytyksen jälkeinen masennus, ja minkälainen hoito ja tuki silloin olisi tärkeää.
Mistä on kysymys ja kuinka tilanteet eroavat toisistaan
Baby blues on normaalina pidetty tilanne, pian vauvan syntymän jälkeen ilmenevä herkistyminen tunteissa. Äiti saattaa olla itkuinen, alakuloinen ja ärtynyt, ja olo voi tuntua sekavalta. Syy tähän on hormonit, univaje, sekä uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen. Baby blues menee itsestään ohi muutamassa päivässä tai viikossa.
Synnytyksen jälkeinen masennus on baby bluesia vakavampi ja pitkäkestoisempi tila. Äidillä ilmenee kliinisen masennuksen oireita, kuten alavireisyyttä, ponnettomuutta, ilottomuutta, näköalattomuutta, sekä mahdollisesti ahdistuneisuutta ja liiallista huolestuneisuutta. Tunteet vauvaa kohtaan saattavat olla vähissä ja usein on jonkinlainen pettymyksen tunne vanhemmuuden kokemuksen suhteen. Toisin kuin baby blues, masennus sen sijaan pysyy kuukausia ja usein syvenee ajan mittaan, jos sitä ei hoideta.
Itsehoito ja ennaltaehkäisy
Masennus voi tulla kenelle tahansa ja synnyttäneistä äideistä siihen sairastuu noin kymmenesosa. Syitä masennuksen syntyyn ei tarkkaan tunneta, mutta altistavia tekijöitä tiedetään. Niitä ovat esimerkiksi vaikea raskaus ja/tai synnytys, tuen puute, yksinäisyys ja oman taustan selvittämättömät asiat, sekä geneettinen alttius.
Ennaltaehkäisynä kannattaa kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin. Riittävä lepo, sopiva ravinto, hyvät ihmissuhteet ja stressin välttäminen ovat tärkeitä asioita. Myös oman kiintymissuhdehistorian käsittely raskausaikana on hyvästä. Lisäksi vauvan aktiivinen ajattelu jo raskausaikana, suhteen luominen vauvaan varhaisessa vaiheessa saattaa ehkäistä masennusta.
Ulkopuolisten apu ja tuki on tärkeää
Tyypillisesti äitiyden vaikeat tunteet herättävät häpeää. Kuunteleminen, lempeä ja hyväksyvä hoiva ovat silloin auttavia tekijöitä. On hyvä kannustaa äitiä kertomaan omista tunteistaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa neuvolassa, hakemaan apua ja ottamaan sitä vastaan. Vauva-ajan unettomuus on raskasta ja käytännön apu, kuten vauvan hoidossa auttaminen on arvokas tuki.
Vertaistuen muodot ja eri kanavat, kuten äidit irti synnytysmasennuksesta (äimä ry) kannattaa pitää mielessä. Yleisesti monenlainen keskusteluapu on hyväksi, ja mikäli tilanne pääsee vakavammaksi, harkitaan silloin lääkitystä.
Suhteen luominen vauvaan on olennaisen tärkeää. Masentunut äiti on tahtomattaan poissaoleva vauvalle. Vauvan kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tämä asia täytyy huomioida. Usein vuorovaikutushoidosta, kuten Theraplaysta on apua.
Lue myös: Ensi- ja turvakotien liitto
Lue myös: Lapsen masennus
Lue myös: Yhden vanhemman perhe
