Raskas rv 26 – Naistenklinikan päivystyksessä ruuhkaa
Raskaus on edennyt nyt raskausviikolle 26. On helpottavaa ajatella, että ollaan jo reippaasti yli puolivälin. Rv 26 oli edellisessä raskaudessa myös hetki, jolloin raskausvaivat alkoivat vaivata todenteolla. Silloin tosin alkuraskaus oli helppo, toisin kuin nyt.
Supistuksia, väsymystä, selkäsärkyjä ja anemia
Olen ollut todella uupunut ja supistukset alkoivat pari viikkoa sitten. Selkäsäryiltä ei ole vältytty ja kirsikkana kakun päällä on anemia. Hemoglobiini oli kuukausi sitten 109. Pyysin ensimmäistä kertaa elämässäni mittauttamaan Ferritiinin eli varastoraudan ja lukema oli 9. Moni asiaan perehtynyt sanoo, että sen olisi syytä olla yli 100 vaikka viitearvot ovat Suomessa 10-150 µg/l. Naurettavan alhaiset viitearvot ja asia tuntuu nousseen yleiseen tietoisuuteen vasta viime aikoina.
Terveyskeskuksissa asiaan suhtaudutaan vähättelevästi, mutta monissa paikoissa asiaan on herätty sen vaativalla vakavuudella. Alhaisella Ferritiinillä sanotaan olevan yhteys myös kilpirauhassairauksiin. Ferritiini on raudan ja valkuaisaineen (apoferritiinin) muodostama raudan imeytymis- ja varastoitumismuoto. Nyt ajateltuna tuntuu hölmöltä, miksi en ole aiemmin tajunnut asiaa tutkia. Todennäköisesti varastoraudat ovat olleet jo vuosia alhaiset. En syö lihaa eli senkin puolesta rautalisä olisi ollut tarpeen.
Hemoglobiini ei kerro välttämättä raudanpuutteesta
Muuten olen ollut erittäin valistunut lisäravinteiden osalta ja saanut mm. Omega-3 tason kuntoon, kuten myös rasvahapot tasapainoon. Deet, Beet ja Kalsiumit ovat olleet viitearvoissa labrakokeissa myös. Olen kuvitellut rautavarastojen olevan ok, koska hemoglobiini on ollut ok. Nyt asiaan perehdyttyäni olen huomannut, että monilla Hb voi olla kunnossa, mutta Ferritiini alhainen. Hemoglobiini ei ole riittävä indikaattori raudan puutteen toteamiseen, sillä rautavarastot voivat olla tyhjät, vaikka hemoglobiini olisikin vielä normaaliarvoissa. Olen imettänyt kahta lasta yhteensä melkein 4 vuotta, joten sekin on syönyt rautavarantoja. Miten en ole tajunnut tätä asiaa aiemmin!
Outoja oireita, hengästymistä ja syke 132 aamupalaa tehdessä
Olen käyttänyt aktiviisuusranneketta nyt muutaman kuukauden. Maanantaina ihmettelin miehelleni, miten ihmeessä hengästyn pelkästä aamupalan teosta enkä jaksa olla pystyssä muutamaa minuuttia kauemmin. Päivällä katsoin puhelimen aplikaatiosta, että sykkeeni oli ollut aamulla 132. Ei todellakaan normaalia ja kun katsoin aiempia päiviä, niin sykkeeni pysyi kyllä alle satasessa aamupalaa tehdessä vaikka väsynyt olen ollutkin. Aika kätevä tuo aktiivisuusranneke, sillä muuten en olisi tätä asiaa tiennyt. Olisin vain ihmetellyt hengästymistä ja sydämen tykytyksiä.
Pakko mennä Naistenklinikan päivystykseen
En yleensä kärsi päänsäryistä ja raskauden aikana olen ottanut ehkä muutaman kerran Panadolia. Maanantaina oli aamusta alkaen kova päänsärky ja painon tunne rinnassa. Menimme esikoisen hammaslääkäriin. Hän kaatui viikonloppuna ja maitohammas irtosi. Kävimme näyttämässä sitä Mehiläisessä, mikäli jatkossa tulisi ongelmia rautahampaan kanssa. Odotin kuopuksen kanssa autossa ja lähdin Forumista Kamppiin LähiTapiolan nimitystoimikunnan kokoukseen kävellen. Muutaman sadan metrin matka tuntui oudon raskaalta. Päässä humisi ja oli outo fiilis. Samassa kokouksessa oli Naistenklinikan osastonhoitaja, jolle kerroin tuntemuksistani. Hän sanoi, että sykkeeni oli hiukan korkea ja iho kylmänhikinen. Hän suositteli lähtemään päivystykseen katsomaan ettei ole mitään tulehdusta päällä. Lähdin kesken kokouksen taksilla Naistenklinikalle. Luvassa oli pitkä ilta.
2 lääkäriä hoiti 70 potilasta, aika niukat resurssit
Astelin Naistenklinikan päivystykseen sisään klo 16 ja klo 23 jälkeen minut siirrettiin tunnelia pitkin Meilahden sisätautiosastolle, josta kotiuduin klo 3 yöllä. Eli tämä keikka kesti sitten 11 tuntia. Arvatkaa olinko väsynyt? Kuulin kätilöltä, että kaksi lääkäriä hoiti illan aikana Naistenklinikalla 70 potilasta. He juoksivat leikkaussalin ja päivystyksen väliä. Onko resurssit nyt ihan kunnossa? Lääkärit vaikuttivat kireiltä, eikä ihme. Kukaan tuskin tulee päivystykseen umpiuupuneena huvikseen kökkimään ja silloin sitä toivoisi inhimillistä vastaanottoa tylyn vastaanoton sijaan. Kätilöt olivat lempeämpiä, mutta toki kiireisiä hekin. Petipaikat olivat täynnä ja makasin kyljelläni aulan sohvalla nelisen tuntia. En yksinkertaisesti jaksanut istua. Sitten pääsin petipaikalle, jonne sattumalta tuli myös vanha tuttavani, jolta oli mennyt lapsivedet.
Labrakokeet olivat kunnossa eli tulehdusta ei ollut, mikä oli suuri helpotus. Viikkoa aiemmin kohdussa havaittu “harmaa” alue, joka saattaa viitata tulehdukseen oli poistunut. Tulehdukset ovat riski ennenaikaiselle synnytykselle ja huoli vauvasta oli kova. Onneksi tulehdus oli nyt poissuljettu. Oireitani piti kuitenkin tutkia tarkemmin. Sain Panadolin ja suoraan sanottuna se on ihan höpöpö-lääke. Harvemmin sillä saa päänsärkyä pois tai oloa paremmaksi. Koska oloni ei Panadolin jälkeen kohentunut haluttiin minut lähettää Meilahden sisätautipoliklinikalle tutkimuksiin laskimotukosepäilyn eli veritulpan osalta.
Tunnelia pitkin Meilahden sisätautipäivystykseen
Kello oli 23 ja olin umpiväsynyt sekä nälkäinen. Olin kolmen jälkeen saanut syödäkseni yhden jogurtin. Ajatus mennä odottamaan Meikun päivystykseen keskellä yötä ilman ruokaa ei juurikaan houkutellut. Itkuhan siinä pääsi muutenkin sekavassa tilassa. Jos olisin lähtenyt kotiin olisin joutunut kirjoittamaan lapun, että lähden omalla vastuulla. Siirryin siis Meilahteen tunnelia pitkin sängyssä pötkötellen. En voinut viihdyttää itseäni somessakaan, koska puhelimen akku oli lopussa ja juuri tällä kertaa ei laturia ollut mukana.
Sydänfilmiä ja labrakokeita
Pääsin onneksi heti petipaikalle käytävän sijaan ja sain toisen jogurtin ja mehukeittoa. Sisätautiosastolla oli rauhallinen tunnelma ja ystävällinen naislääkäri. Minusta otettiin lisää verikokeita ja sydäntä sekä verenpainetta seurattiin muutama tunti. P-FIDD on arvo, jossa D-dimeeri on verihyytymää muodostamassa olevan valkuaisaineen, fibriinin, hajoamistuote, jota vapautuu verenkiertoon verihyytymän liuetessa. Raskauden aikana D-dimeeripitoisuus usein nousee raskaustilan vaikutuksesta, eikä tulosta siksi pysty tulkitsemaan luotettavasti suuntaan eikä toiseen. Laboratoriokokeissa minun FiDD oli melko maltillisesti koholla raskaus huomioiden ja sen johdosta ei tarkempaan kuvantamiseen ollut tarvetta.
Anemia voi viedä voimat totaalisesti
Lääkärin papereissa lukee “Sinänsä potilaan oireiden katsottu sopivan raskauden aikaiseen anemisoitumiseen”. Oma tulkintani on myös, että anemia ja alhaiset rautavarastot sekä ikäni 43-vuotta vaikuttavat tilanteeseen. En ole myöskään vuosiin harrastanut liikuntaa ja äitini mielestä se vaikuttaa jaksamiseeni raskauden osalta. Näillä siis mennään päivä kerrallaan. Rv 26 olisi myös hyvä aika mennä sokerirasitukseen ja varaan ajan siihen varmaankin ensi viikolle.
Lepoa, kylpyä ja hypnosynnytysmeditaatiota
Miesväki lähti mökkeilemään ja minä jäin lepäämään kotiin. Nukuin kolmen tunnin päiväunet ja muuten makoilin sohvalla. Tämä onkin ollut näkymäni tänä vuonna aika pitkälle, sillä olen pötkötellyt pääasiassa sohvalla alkuraskaudesta lähtien pois lukien Karibian risteily, jossa pötköttelin hytissä pahoinvoinnista kärsien.
Illalla laitoin laventelikylvyn valmiiksi Weledan öljystä ja tipautin tuoksulyhtyyn Flown eteeristä laventeliöljyä, jotka olen saanut testattavaksi blogiyhteistyönä. Kuuntelin samalla hypnosynnytysmeditaatiota ja päätin, että nyt pitää vaan yrittää rentoutua ja hyväksyä tilanne. Onneksi kohta rv 26 on taputeltu ja ollaan taas viikko lähempänä maalia.
Lue myös Odottavan äidin ruokavalio ja lisäravinteet
Lue myös Veritulppa raskaudessa tositarina
