Tutustu tästä Valio Onnin tuotteisiin Advertisement
lapsiarkea

Elämä ei lopu lapsiarkeen – “Parisuhde parani, matkustelemme enemmän”

Elämä ei lopu lapsiarkeen – Kuusi äitiä kertoo “parisuhde parani, matkustelemme enemmän”

Kauppalehden toimittaja Emil Elo nosti tärkeän näkökulman lapsiarjen brändimielikuvasta esiin. Tarkemmin ajateltuna mielikuva elämästä lasten kanssa saattaa isossa kuvassa näyttää raskaalta, Ihmisethän tuppaavat helpommin valittamaan asioista, kuin kertomaan niistä positiivisista puolista. Jos menee vaikkapa vauvapalstoille ovat ne täynnä väsyneiden äitien avautumista. Pienten lasten vanhemmat tuppaavat myös eroamaan herkästi.

Emil Elo Kauppalehti 11.6.2018 “Koko aikuisikäni olen lukenut väsyneiden ihmisten kirjoittamia väsyneitä kolumneja siitä, miten lapsiperhearki on aina uudesta tulokulmasta yhtä helvettiä. Lapset itkevät, lapset vievät rahat, lapset sairastelevat, lapset väsyttävät, lapset aiheuttivat eron. Isät ovat väärässä, äidit ovat väärässä, lapset ovat väärässä, kasvatusmetodit ovat vääriä, lapsipolitiikka on väärää.”

Lasten saaminen mietityttää nuoria – Syntyvyys laskee

Ystäväni Taruanne Lindevall-Vanhala on viime aikoina jutellut useiden nuorten kanssa, joita mietityttää lasten saaminen. Koska yhteiskuntamme ei brändää lapsiarkea kovinkaan houkuttelevasti päätin koostaa tähän oman sekä muutamien ystäväperheiden näkökulman aiheeseen. Myös me kaikki koemme ajoittain väsymystä ja arjen pyörittäminen vaatii ponnisteluja. Yrittäjinä vastuu omasta toimeentulosta on meillä ja se vaatii stressinsietokykyä. Väittäisin kuitenkin, että tässäkin asiassa asenne ratkaisee ja kyky pyytää sekä ottaa apua vastaan. Kiitollisuus on meille yhteinen nimittäjä. Osaamme löytää arjen pienistä hetkistä kiitollisuuden aiheita.

“Syntyvyyden kannalta toimivampaa olisi varmaankin, jos julkisessa keskustelussa korostettaisiin, miten lapsi ei välttämättä muuta kaikkea ja elämä jatkuu.”

Haluamme oikaista muutaman meillekin totuutena esitetyn uskomuksen

• Kun lapsi syntyy niin oma elämä loppuu – Ei pidä paikkansa
• Kun lapsi syntyy niin rahat loppuvat – Ei pidä paikkansa
• Kun lapsi syntyy ei ole enää aikaa parisuhteelle – Ei pidä paikkansa
• Kun lapsi syntyy ei ole enää aikaa ystäville – Ei pidä paikkansa
• Kun lapsi syntyy ei ole mahdollista pitää itsestään huolta – Ei pidä paikkansa

Tässä artikkelissa kuusi äitiä kertoo positiivisen näkemyksen lapsiarjesta

“Olemme matkustaneet viimeiset kolme vuotta enemmän, kuin koskaan aiemmin”

delux-retkiperhe

Heidi 43, Jonni 41. Lapset 3 ja 6 vuotta ja kolmas lapsi syntyy pian

Kun tapasimme vuonna 2000 oli meille selvää että haluamme perheen. Lasta ei kuitenkaan toiveista huolimatta kuulunut ja elimmekin 12-vuotta lapsettomana pariskuntana. Matkustelimme ja kasvatin tapahtumatoimistoamme. Lapsettomuus oli kuitenkin parisuhteemme suurin kriisi. Pääsimme asian yli ja totesimme voivamme elää täyttä elämää ilman lapsiakin.

Onneksemme elämällä oli kuitenkin muita suunnitelmia ja saimme esikoispoikamme vuonna 2012. Takana oli yrityksemme paras eli kiireisin vuosi ja rakennutimme samalla unelmien omakotitalon. Moni sanoo talonrakennusprojektin koettelevan parisuhdetta, mutta meille se oli helppo rasti. Toinen poikamme syntyi 2015 ja samaan aikaan alkoi iso elämänmuutos yritystoiminnan osalta. Lasten synnyttyä oma fokus siirtyi työnteosta perhe-elämään, eikä työnantajana riskin kantaminen tuntunut enää mielekkäältä. Olin todella stressaantunut vuosien ajan. Löysin ratkaisun yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämiseen suoramyynnin ja sisältömarkkinoinnin parista. Olemme matkustaneet viimeiset kolme vuotta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuopus kävi 10 maassa jo ensimmäisen elinvuotensa aikana. Matkailu lasten kanssa on mahtavaa.

Olenko ollut täynnä energiaa nämä vuodet? En varmasti. Imetin molempia poikia melkein kaksivuotiaaksi, joten pätkäunet ovat tuttuja viimeisen kuuden vuoden ajalta. Kaikki raskaudet ovat olleet riskiraskauksia ja olen joutunut lepohoitoon monta kuukautta ennen laskettua aikaa. Haasteet raskaudessa vaikuttavat aina mielialaan. Olen nyt raskausviikolla 27. Sain Naistenklinikalta lepokäskyn ennenaikaisen synnytyksen uhan takia. Minulla on anemia, supistuksia ja lihassärkyjä. Mieheni on hoitovapaalla ja pyörittää perheemme arkea. Se vaatii häneltä venymistä ja pitkää pinnaa. Lapsemme ovat erittäin vilkkaita ja kiukuttelevat ihan samalla tavalla kuin muutkin lapset.

Kaikesta huolimatta olemme onnellisia ja kiitollisia. Parisuhteemme on vahva ja rakastamme toisiamme. Saamme myös sitä kahdenkeskistä aikaa vanhempien ja ystävien avulla. Elämässä on niin paljon enemmän värejä ja sävyjä lasten ansiosta. Vaikka joka päivä arkeen kuuluu lasten kiukuttelua ja uhmaa on kiitollista seurata näiden uusien ihmisten kasvamista ja kehittymistä. Oma hyvinvointi ja parisuhteen tila on ehdoton edellytys koko perheen hyvinvoinnille. Siksi jokaisen vanhemman pitäisi muistaa panostaa niihin mahdollisuuksien mukaan, eikä unohtaa itseään lapsiarjen pyörteessä. Lasten kasvattaminen on samaan aikaan vaikeinta ja palkitsevinta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Perhematkailuun inspiraatiota voit hakea Heidin Delux-Retkiperhe matkablogista

“Meillä on nykyään enemmän parisuhdeaikaa kuin aiemmin”

annan matkablogi

Anna 33, Teemu 37. Lapset 3 ja 5 vuotta.

Lapsiarjessa rankinta on ollut yöunien menettäminen. Varsinkin esikoisen vauva-aika oli rankkaa, kun en vielä ollut tottunut katkeaviin yöuniin. Väsymys ja katkonaiset unet ovatkin olleet osa arkeani jo lähes viisi vuotta. Nyt kun heräilyyn on tottunut, niin ei se tunnut enää pahalta.

Toinen huono puoli lasten kanssa on ainainen kaaos kotona. Tavarat vaihtavat paikkoja ja ruokailut aiheuttavat sotkua. Vaikka kuinka siivoan niin aina on likaista ja sotkuista jossain puolella asuntoa. Elättelen toivoa, että kun lapset kasvavat, he oppivat siistimmiksi ja ehkä osallistuvat enemmän myös kotitöihin.

Tässä siis selkeät huonot puolet. Entä mitä hyvää lapsista on seurannut? Nyt en keskity niihin rakkauden ja ilon tunteisiin, vaan konkreettisiin asioihin, jotta ne olisivat paremmin ymmärrettäviä myös lapsettomille.

Meillä on nykyään enemmän parisuhdeaikaa kuin aiemmin. Lapset menevät pääsääntöisesti klo 20 nukkumaan, jolloin voimme mieheni kanssa viettää rauhallista kotiaikaa yhdessä. Ennen lapsia minulla oli työt, harrastukset ja opiskelut ja en paljoa kotona ehtinyt aikaa viettää.

Matkustimme paljon ennen lapsia ja nyt matkustamme vielä enemmän. Itse olen hoitovapaalla ja mies päivätöissä. Olen vapaa lähtemään milloin tahansa, joten matkustelua rajoittaa ainoastaan mieheni työajat. Lasten kanssa on kiva matkustaa!

Omista harrastuksistani olen joutunut jonkin verran tinkimään, mutta se on ollut väliaikaista. Vaikka en vieläkään urheile yhtä paljon kuin ennen lapsia (joskus jopa 20 tuntia viikossa), niin ehdin liikkua monta kertaa viikossa. Kahden aikuisen taloudessa on helppo lähteä lenkille tai harrastukseen muutaman kerran viikossa. Lapset voivat leikkiä kuntosalin lapsiparkissa tunnin tai pari sillä aikaa kun olen salilla. Esikoisen vauva-aikana nautin pitkistä vaunulenkeistä. Nyt isompien lasten kanssa on kiva harrastaa myös yhdessä.

Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja laajentanut verkostojani. Ennen lapsia kontaktit rajoittuivat lähinnä työkavereihin ja harrastuspiireihin. Ei ollut aikaa nähdä ystäviä muuta kuin ehkä viikonloppuna baarissa. Nykyään on hyvin aikaa tavata päivisin muita hoitovapaalla olevia äitejä. Myös suhteet omiin sukulaisiin ovat lähentyneet lasten myötä.

Olen ehtinyt toteuttaa itseäni tekemällä vapaaehtoistyötä ja olemalla mukana yhdistystoiminnassa. Vapaaehtoistöitä olen tehnyt muun muassa maahanmuuttajien kanssa ja ohjannut esikoisvauvojen vanhempien vertaistukiryhmää. Yhdistyksessä olen toiminut tiedottajana ja puheenjohtajana useita vuosia. Tätä kautta olen päässyt vaikuttamaan tärkeisiin asioihin, oppinut uusia asioita ja tutustunut uusiin ihmisiin. Tämän lisäksi olen ehtinyt tehdä myös palkkatöitä.

Arvomaailmani on muuttunut ja olen kasvanut henkisesti. En enää pidä hienoa uraa ja suurta palkkaa tavoiteltavina asioina. Riittää kun tulen toimeen ja voin tehdä itselle mielekkäitä asioita niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Äitiysloma ja hoitovapaa ovat olleet itselleni tärkeää aikaa pysähtyä ja pohtia mitä elämältäni oikeasti haluan ja mikä elämässä on tärkeää.

Puhutaan, että pitkä hoitovapaa heikentää äitien mahdollisuuksia työelämässä. Minulle se on aukaissut täysin uusia mahdollisuuksia. Irtisanoin itseni vakityöpaikastani ja uskalsin heittäytyä freelanceriksi ja kevytyrittäjäksi. Hain myös opiskelemaan. Olen hankkinut uusia asiakkaita ja työnantajia ja syventänyt omaa osaamistani. Olen varma, etten olisi osannut lähteä tälle tielle, jos olisin jatkanut elämääni lapsettomana. Lapset ovat pakottaneet pysähtymään ja he ovat kasvattaneet minua vähintään yhtä paljon kuin minä heitä.

Äitiyslomalle jäädessäni sanoin työkavereilleni, että tulen pian takaisin töihin. En nähnyt itseäni kotiäitinä ja ajattelin, että lapsille on hyvä mennä jo pienenä päiväkotiin. Kuinka väärässä olinkaan. Olen nauttinut kotiäitiydestä suunnattomasti ja mielestäni se on parasta aikaa elämässäni tähän mennessä. Toki lasten kanssa tunteet heittelehtivät herkästi. Ilon ja onnen lisäksi päivään mahtuu aina myös kiukkua, harmitusta ja riitelyä. On kuitenkin aivan parasta, kun voimme halutessamme lähteä heti aamusta liikenteeseen tai sitten viettää rennon aamupäivän kotona. Ainakin pääkaupunkiseudulla on todella paljon ilmaista tekemistä lasten kanssa. Joka päivä voimme valita menemmekö leikkipuistoon, avoimeen päiväkotiin, perhekerhoon, perhekahvilaan, kirjastoon vai sovimmeko kenties leikkitreffit jonkun tutun luona. Kesällä vietämme aurinkoisia päiviä rannalla ja puistoissa. Ostamme eväät kaupassa ja syömme lounaan ulkona piknik-viltin päällä. Vapaus valita tehdä asioita hetken mielijohteesta saa aikaan tunteen, että olisin koko ajan lomalla.”

Perheen seikkailuja voi seurata Annan matkablogista

“Arki on melko samanlaista, kuin ennen lasten syntymää”

veeran perhe

Veera 41, Luca 45. Lapset 6, 5 ja 3 vuotta.

Siinä missä armeija tekee sankarin siitä, joka pisimmän matkan talsi lumituiskussa, 30 asteen pakkasessa, märissä kengissä ja vaatteissa kolme yötä kipinämikkona valvoneena, kaverinkin varusteet kantaneena, tekee synnytys eniten äidin siitä, joka pisimpään ja kipeimmin avautuu, pahiten repeää, eniten imukuppia tarvitsee ja menettää yöunensa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, pidätyskykynsä kahdeksi, eikä pysty kahteen kuukauteen istumaan kuin uimarenkaan päällä.

Niitä tarinoita, joissa kaikki meni mukavasti, ei juuri kuule. Niitä tarinoita olisi kuitenkin kerrottavana huomattavasti enemmän kuin niitä, jotka jättävät kuulijan selkäpiihin (ja alapäähän) kauhun tunteen ja halun paeta. Kauhu on kiehtovaa.
Tarina tulevasta äidistä, joka synnytti lapsensa ilman kivunlievitystä kuitenkaan kivuista kärsimättä, supistusten välit nukkuen ja synnyttämistä ikävöiden, eli tarina allekirjoittaneesta, ei oikein jaksa kiinnostaa, se ei herätä tunteita. Kauhu myy.

Sama pätee tavalliseen lapsiperhearkeen. Se on oikeasti, noh, tavallista, ilman sen suurempaa draamaa. Sen lisäksi se on melko samanlaista kuin ennen kuin lapset syntyivät, koska sitä arkea elävät tasan samat ihmiset kuin ennen lapsia. Ne samat ihmiset, jotka päättävät milloin ja koska he matkustavat, mitä ja missä he syövät, miten asuvat, mihin rahansa käyttävät ja mitä elämässään ylipäätään tekevät. Ne samat ihmiset, joilla on mahdollisuus tehdä myös valinta, miten he asioihin suhtautuvat ja minkälaisten lasien läpi he haluavat maailman nähdä. Ihminen Raision kokoisten silmäpussien takana saattaa hyvinkin olla väsynyt, mutta todella onnellinen.

Veeran Queen of The Delicous ruokablogi

“Kukaan ei kertonut, että pienikin lapsi voi olla hyvää seuraa!

lapsiarki paivi

Päivi 36, puoliso ja lapsi 1,5 vuotta.

En ollut ollenkaan varma, haluanko lapsia, ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa. Hän paitsi halusi lapsia, oli myös valmis elämään perhekeskeistä elämää ja ottamaan vastuuta siitä. Olimme kumpikin ehtineet tehdä ja kokea paljon. Vuoden seurustelun jälkeen menimme kihloihin ja häissämme olin jo neljännellä kuulla raskaana. Pyöristyvä vatsa tuntui olevan kutsu toivottaa jotain ikävää: “Nuku vielä kun voit”, “kohta se teidän reissaaminen loppuu”, “meidän nelivuotias herää vieläkin monta kertaa yössä”. Olin raskausaikana aika masentunut, eikä ihme.

Nyt Venla on vuoden ja seitsemän kuukautta ja katselemme häntä edelleen pää kallellaan huokaillen: “Miten joku voi olla noin ihana!” Venla on terve, kuten lapset useimmiten ennen päiväkotia ovat. Vuosi sitten pidetyn silittelyunikoulun jälkeen tyttö on nukkunut kellon ympäri omassa huoneessaan. Vaikka tuleva uhmaikä näyttäytyy jo, pääsääntöisesti Venla on aurinkoinen ja naurattaa meitä joka päivä. Lapsen itsenäistymispyrkimykset eivät saa meitä hermostumaan.

Ulkomaanmatkoja tytöllä on takana 11. Kukaan ei kertonut, että pienikin lapsi voi olla hyvää seuraa! Lähipuron sorsat ovat Venlasta yhtä ihmeellisiä kuin Kapkaupungin pingviinit ja sen myötä aikuinenkin näkee maailman toisin. Elämämme on leppoisaa, mitään ei tarvitse suorittaa eikä todistella kenellekään. Venla on saanut korvikemaitoa, syönyt purkkiruokaa ja katsonut piirrettyjä. Muita lapsia tavataan leikkitreffeillä tai -paikoilla, yhtään aikataulutettua harrastusta emme ole vauvauinnin jälkeen ottaneet.

Kuten mekin pienenä, myös Venla kaipaa aikaa touhuilla omiaan ilman häiriötä. Kun tyttö lueskelee kirjojaan tai nukkuu päiväunia, teen töitä. Olen päivittäin mukana osaomistamani yrityksen toiminnassa. Äitini hoitaa tyttöä viikottain ja on meillä yötäkin, kun mieheni on työmatkoilla. Venlalle äiti, isi ja mummi ovat yhtä tärkeitä. On ihanaa, että lapsella on tasaveroisia hoitajia, joita ei tarvitse ohjeistaa.

Päätimme jo etukäteen, että toisen lapsen kohdalla pahanilmanlintuja ei kuunnella. Yllättäen useamman lapsen perheistä on löytynytkin paljon positiivista: Sisarukset ovat toisilleen kaikki kaikessa, mustasukkaisuutta ei ollut, kun vanhempikin lapsi sai olla kotona, lapsista on toisilleen seuraa, toisen lapsen kohdalla uskaltaa lähteä aikaisemmin liikkeelle. Venlan vauva-aikana olin välillä tylsistynyt, valtaosa vauvoista kun nukkuu todella paljon. Katsoin leffoja, luin kirjoja ja kuntoilin. Onneksi toisen lapsen kanssa minulla on Venla seuranani!

“Esikoiseni on syntymästään kulkenut mukanani koulutuksilla, työtapaamisissa ja kokouksissa”

taruanne

Taruanne 28, Janne 38, Lapset 4kk ja 18kk

Minulle äitiys on ollut lapsesta asti suuri unelma. Kun tapasin nykyisen aviomieheni tuli siitä meille yhteinen unelma. Olemme sopineet mieheni kanssa, että meistä ei tule jonakin päivänä katkeroitunutta vanhaa paria vaan tuemme toisiamme myös omien unelmiemme toteuttamisessa. Asioihin pyritään aina löytämään ratkaisu marttyyriksi heittäytymisen sijaan.

Esikoiseni on syntymästään asti kulkenut mukanani koulutuksilla, työtapaamisissa ja kokouksissa. Yleisesti ottaen ihmiset ovat hämmästyttävän lapsiystävällisiä ja nykyään kun saavun yksin kokouksiin kysytään minulta ensimmäisenä ”missä pojat ovat”.  Minulle on tärkeää näyttää pojilleni esimerkkiä siitä kuinka omaa sydäntä tulee seurata. Jos äitiin iskee inspiraatio niin pojatkin pääsevät osallisiksi.

Olen myös alusta asti osannut pyytää apua häpeilyn sijaan. Olen itse löytänyt itselleni vertaistukea esimerkiksi erilaisista perhekerhoista. Vertaistuki on todella tärkeää ja neuvoja kannattaakin lähtökohtaisesti hakea ihmisiltä jotka tietävät mistä puhuvat.

Miten minun elämäni sitten on muuttunut lasten saamisen jälkeen? Meitä asuu saman katon alla neljä. Välillä on unettomia öitä, vaippoja kertyy ja osa huonekaluista on vaihdettu turvallisempiin. Ne omat unelmat eivät ole jääneet vaan niitä toteutan entistä intohimoisemmin. Voisin jopa sanoa, että minusta on tullut tehokas ja osaan priorisoida asioita.

“Vietämme rakkauspäivän joka viikko”

suvisvilla

Suvi 33, Jake 42. Lapset 4 ja 7 vuotta.

“Olen äiti, puoliso, ystävä, yrittäjä, sijoittaja ja ennen kaikkea nainen. Elän ehdottomasti elämäni parasta ja onnellisinta aikaa.”

Meidän rakkaustarina mieheni Jaken kanssa on kaikkea muuta kuin tavallinen. Työskentelimme saman yhtiön parissa vuoden päivät, ennen kuin löysimme toisemme. Rakastuminen ei todellakaan ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä, vaan pikemminkin päinvastoin. Meillä oli toinen toisistamme erilaisia ennakkoluuloja, kunnes huomasimme, että ne oli pikemminkin väärinkäsitystä. Yhteinen ulkomaantyömatka 3,5 vuotta sitten muutti käsityksemme toinen toisistamme, sillä vasta siellä tutustuimme kunnolla.  Sen jälkeen tapahtui salamarakkaus ja olemme olleet erottamattomat siitä lähtien.

Molemmat tyttäreni on aiemmista suhteistani ja he ovat aina olleet minulle se ykkös prioriteetti kaikissa elämää koskevissa päätöksissäni. Nuoresta iästäni huolimatta olen ollut onnekas kokiessani paljon ja koen, että elettyä elämää on takana. Ennen minun ja Jaken suhdetta olin ajatellut, että nyt olemme vaan tyttöjen kanssa keskenään. Ei mitään miesjuttuja, ei enempää lapsia, eikä enää naimisiin. Enpä tuolloin vielä tiennyt, että se oma sielunkumppani on siinä suoraan nenän edessä.

Meidän perhearki on mahtavaa! Jake tuli luonnollisesti lasteni myötä kertaheitolla isäksi ja on täysin ottanut itselleen sen roolin. Hän on ihmisenä todella lapsirakas ja on pitkään halunnut myös omia lapsia. Nyt Jake kasvattaa, rakastaa ja välillä komentaa tyttöjä aivan kuten omiaan. Tytöt ovat suurimman osan ajasta meillä ja haluamme olla heille mahdollisimman paljon läsnä. Meidän työ suoramyynnin ammattilaisina tarjoaa vapauden rakentaa oma kalenterimme ja sitä kautta voisi sanoa, että meidän elämä on hyvin elämänmakuista. Matkustelemme paljon ulkomailla ja meidän mielestämme on mahtavaa näyttää lapsille maailmaa. Pystymme tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia, sekä laajentamaan heidän maailmankatsomustaan jo nuorella iällä. Jatkuvasti touhuamme kotonakin yhdessä perheenä kaikenlaista. Joka sunnuntai vietämme mm. perhepäivää ja silloin lapset saavat erityisesti toivoa, että mitä tehdään. Monesti erilaiset kiipeily & seikkailupuistot vievät voiton, sekä myös kylpylöissä käyminen on hauska yhteinen harrastus. Lapset on toisinaan meidän mukana myös kuntosalilla ja sulkkiksessa, sillä itsestään huolehtiminen on osa meidän arkea.

Olemme laittaneet kalenteriimme myös oman rakkauspäivän, mitä vietämme mieheni kanssa joka viikko. Silloin tehdään ihania asioita parisuhteen eteen ja nautitaan hauskasta yhdessäolosta kahdestaan. Jatkuvasti vaalimme suhdettamme viettämällä aikaa yhdessä (niin töissä kuin työn ulkopuolella) ja olemalla läsnä toinen toisillemme miehenä ja naisena, eikä aina vain äitinä ja isänä. Sanoisin, että hyvin rakennetut rutiinit on yksi iso osa meidän arkea ja ne pitää paletin koossa mainiosti.

Meidän työ ei aina tunnu työltä ja siksi onkin välillä hieman vaikeaa erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Koemme että nämä molemmat ovat niin iso osa meidän elämää ja lifestylea, ettei niitä aina edes tarvitse erottaa toisistaan. Suurin osa meidän parhaista ystävistä ja läheisistä tekee samaa liiketoimintaa kuin me ja nautimme yhdessä vietetystä ajasta myös vapaalla. Myös lapsilla riittää leikkikavereita ja olemme huomanneetkin, kuinka tärkeiksi heidän omat kaverisuhteet ovat muuttuneet. Isompi tyttäremme menee nyt syksyllä kouluun ja sitten meidän arki luodaan hieman uudestaan. Matkustelua joudutaan vähentämään ja kohdistamaan sitä lähinnä loma-aikoihin. Myös töitä pyrimme jonkin verran vähentämään ja olemaan entistä enemmän läsnä. Lapset oli nimenomaan itselleni se syy miksi neljä vuotta sitten lähdin suoramyyntiä tekemään. Nyt pystyn olemaan kotona kun hän menee kouluun ja kun hän tulee koulusta. Suurimman osan töistäni teen kotoa käsin ja voin itse valita minkä verran työskentelen. Mielestäni tämä on ihan korvaamatonta lapsia ajatellen.

Viime syksynä olimme mieheni kanssa taas vuosittaisella Malediivien reissulla ja hän tekikin mielettömän upean yllätyskosinnan. Olen joutunut siispä pyörtämään sanani naimisiin menosta. Ensi vuonna vietämme häitämme ulkomailla ja juhlasta tulee täysin meidän näköinen. Myös lapsiasia on rehellisesti sanottuna keskustelun alla, sillä mieheni edelleen haluaa myös omaa biologista jälkikasvua. Pikkuhiljaa olen alkanut itsekin syttymään ajatukselle, sillä sitä on nyt niin pitkään mietitty. Tytöt alkavat olemaan jo isoja ja helppoja, eikä ole ollut enää muutamiin vuosiin vaipanvaihtoja tai yöherätyksiä. Nyt lapset itse kyselee kirjaimellisesti päivittäin, että koska he voisivat saada sisaruksia. “Voisitteko tehdä sen vauvan tänään”? Sellaista pientä painostusta myös omilta lapsilta, jotka rakastaa vauvoja 😀

Nyt minun rinnallani kulkee mies ketä rakastan yli kaiken ja joka rakastaa minua. Jake on ihminen ketä kunnioitan ja arvostan enemmän kuin ketään muuta. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö elämämme jatkuisi yhtä ihanana ja onnellisena niin vauvan kanssa kuin ilman. Olen todella kiitollinen aiemmista suhteistani ja siitä kuinka ne toivat vastakohdan omille ajatuksille. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua, kun kokemus puhuu taustalla. En varmasti näkisi Jakessa kaikkia niitä mahtavia piirteitä, mitä nyt rakastan ja mitä arvostan. Olemme ehdottomasti toinen toistemme parhaat ystävät, kannustus, tuki ja turva sekä arjen hymy. Olemalla myös perhe olemme yhdessä paljon enemmän. Lapset on suuri rikkaus ja kiitollisuuden aihe. Kaikki on parasta just nyt.

Suvin perheen elämää voi seurata Suvisvilla blogista

Näiden tarinoiden myötä uskallamme väittää “Elämä ei lopu lapsiarkeen”

Lue myös Parisuhde + Vauva = Kukoistava parisuhde?

Tässä Kauppalehden uutinen: Lapsikato johtuu perhe-elämän huonosta brändistä

Heidi Ekholm-Talas

Kirjoittaja on Lapsiarkea Median osakas, sarjayrittäjä ja kahden villin pojan äiti.

Matkustelu ja elämästä nauttiminen inspiroivien ihmisten kanssa pitävät Heidin fiiliksen yllä. Hän haluaa auttaa ihmisiä löytämään positiivisen vireen elämäänsä henkilökohtaisen kasvun kautta.

Ota yhteyttä: heidi@lapsennimi.com

Tilaa uutiskirje

Liity tästä suositun uutiskirjeemme saajaksi ja saat rahanarvoisia vinkkejä vauva-arkeen.

Takaisin ylös