Synnytystarinoita – Suunniteltu sektio
Jokainen synnytys on ainutlaatuinen kokemus! Synnytyskokemuksista on tärkeää puhua. Omalla tarinallasi voit antaa vertaistukea toiselle, purkaa omia ajatuksiasi tai ihan vain kertoa positiivisen kokemuksesi synnytyksestä. Sylissä -blogista löydät eri ihmisten synnytystarinoita yhteen paikkaan koottuna.
Millan, 29, esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla raskausviikolla 39+2. Neuvolassa Milla oli ohjattu synnytystapa-arvioon, jossa ultraamalla todettiin vauvan olevan perätilassa. Lääkärin toimesta kokeiltiin kääntöyritystä, jotta vauva saataisiin otolliseen asentoon synnytystä ajatellen, mutta tuloksetta. Vaikka Milla oli toivonut alatiesynnytystä, vauvan asennon vuoksi synnytystapa tulisi olemaan suunniteltu sektio.
Yksi Millan suurimmista peloista oli ajatus siitä, että hänen vatsa leikataan auki hänen hereillä ollessaan. Toinen pelko oli, että hän ei saa vauvaa rinnalleen heti syntymän jälkeen vaan, että vauva kiidätettäisiin lisähapelle tai vaatisi muuten lisähoitoa. Monet sektiovauvat joutuvat lisähapelle syntymän jälkeen, sillä vauva ei valmistaudu syntymään sektiossa samalla tavalla kuin alatiesynnytyksessä.
Sektioaika oli varattuna keskiviikolle 9.11.’16 ja sairaalalla Millan ja hänen miehensä tuli olla kello 6:30. Innokkaat tulevat vanhemmat olivat Naistenklinikalla jo heti kuuden jälkeen ja odottelivat tilanteen etenemistä. Synnytys aloitettiin verikokeilla, jonka jälkeen molemmat vanhemmat vaihtoivat sairaalavaatteet päälle. Millalta mitattiin verenpaine ja vauvan asento tarkastettiin vielä ultralla ja otettiin sydänkäyrä. Vauva oli edelleen perätilassa, mikä oli toisaalta onni, sillä muuten Milla olisi lähetetty takaisin kotiin.
Kahdeksalta aamulla siirryttiin leikkaussaliin
Millan selkää alettiin valmistelemaan puudutusta varten. Anestesialääkäri etsi selkärangasta oikeaa pistoskohtaa, puudutti ja yritti laittaa pistosta oikeaan kohtaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Toisella yrittämällä pistos onnistuttiin laittamaan oikeaan kohtaan, jonka jälkeen Millan oli kiire mennä makuuasentoon, sillä puudute vaikutti nopeasti ja tunto alavartalosta hiipui hyvin pian pois.
Anestesialääkäri kokeili kylmällä suihkeella mihin asti puudute oli levinnyt suihkuttamalla ensin Millan käsivarrelle ja sen jälkeen puudutetulle alueelle. Pelkän suihkeen avulla oli vaikea arvioida tuntuuko vatsalla yhtä kylmältä kuin käsivarressa, joten anestesialääkäri nappasi pihdeillä Millan vatsasta kiinni. Puudute oli tehonnut hyvin ja leikkaus uskallettiin näin ollen aloittaa.
Leikkaus aloitettiin klo 8.52. Milla ei nähnyt koko leikkauksen aikana mitään, sillä eteen ripustettiin verho. Millan mies istui hänen takanaan ja piti kiinni. Kello 8.57 kuului kauan odotettu ääni, pienen pojan ensirääkäisy. Tunteet nousivat välittömästi pintaan. Mies suukotti Millaa otsalle ja meni sen jälkeen vauvan luo. Milla katsoi leikkauspöydältä kun vauvaa putsattiin ja hänen kuntonsa tarkistettiin.
Vauvalla oli kaikki hyvin, eikä tarvetta lisähapelle tai muille toimenpiteille ollut. Puudutteesta johtuen Milla kärsi kovasta tärinästä, eikä uskaltanut ottaa vauvaa heti syliin. Puudute saattaa aiheuttaa joillakin kropassa tunteen voimakkaasta palelemisesta, josta Millakin tärinä johtui.
Vauva, kätilö ja Millan mies lähtivät yläkertaan punnitukseen ja Milla jäi leikkaussaliin. Kohtu ei lähtenyt supistumaan toivotulla tavalla kolmesta supistavasta lääkkeestä huolimatta. Tärinän vuoksi olo oli inhottava, mutta helpottui kun lääkäri toi Millalle tärinää lieventävää lääkettä. Anestesialääkäri oli Millan seurana koko ajan pitäen kättään Millan kädellä ja olkapäällä. Pitkän odotuksen jälkeen oli päästy siihen pisteeseen, että Millan vatsaa ommeltiin kiinni. Hänet siirrettiin heräämöön, jossa tarkkailtiin vointia ja sitä, miten puudutus lähti poistumaan kropasta. Puolen tunnin jälkeen Millan mies, vauva ja kätilö tulivat heräämöön ja Milla sai ensimmäisen kerran poikansa syliin.
Milla, hänen mies ja vauva saivat perhehuoneen, jossa olivat kolme yötä. Sairaalassa olo ajan mies hoiti vauvan; vaihtoi vaipat, nosti rinnalle ja siitä pois, piti sylissä ja hoivasi. Leikkaushaava lähti paranemaan hyvin. Ensimmäisinä päivinä olo oli heikko ja tuntemus leikkaushaavasta vaati totuttelua. Viikon kuluttua sektiosta Milla uskalsi nostaa pelotta vauvan syliinsä seisten ja kokeilemaan vaipanvaihtoa, sekä pepun pesua. Kahden viikon kuluttua sektiosta hän pystyi olemaan jo vapaammin eri asennoissa ja nukkumaan esimerkiksi kyljellään.
Suunniteltu sektio oli Millalle positiivinen kokemus. Jos seuraava lapsi syntyisi sektiolla, Milla kertoisi hoitohenkilökunnalle etukäteen voimakkaasta tärinästä, jota ensimmäisen lapsen synnytyksessä ilmeni, jotta he osaisivat varautua samaan lääkkeeseen, joka auttoi hillitsemään tärinää ensimmäiselläkin kerralla.
Lisää Millan ja hänen perheensä elämästä pääset lukemaan hänen blogistaan Millamainen.
Lue myös:
Synnytystarinoita – Odottamaton kotisynnytys
Sairaalakassi – Mitä pakata mukaan synnytykseen?
Arven hoito kokemuksia
