Lasten seksuaalikasvatus
Mitä on lasten seksuaalikasvatus? Kuuluuko lapsille puhua seksuaalisuudesta ja miten sen voi tehdä? Monet saattavat kavahtaa sanoja ”lasten seksuaalikasvatus”. Mielestäni on tärkeää puhua lapsille seksuaalisuudesta ikätasoisesti. Lasten kysymyksiin tulee vastata. Jos heti ei osaa, niin voi vastata, että palaa asiaan, kunhan on miettinyt ensin.
Seksuaalisuus alkaa, kun synnymme. Se jatkuu aina kuolemaan saakka. Seksuaalisuus siis kuuluu myös lapsille.
Lapsilla on oikeus ikätasoiseen seksuaalikasvatukseen. Myös puhumattomuus on seksuaalikasvatusta. Näin välitämme viestin lapselle, että tässä on jotain häpeällistä tai pelottavaa eikä näistä tule puhua.
Lasten seksuaalikasvatus on kehoon tutustumista, tunteiden opettelua, käytöstapoja, hygieniaa ja turvataitojen opettelua. Tavoitteena on tukea ja suojella lapsen seksuaalista kehitystä.
Pieni vauva oppii koskettamisen lämmön, turvan ja läheisyyteen liittyvän mielihyvän hellän ja lämpimän kosketuksen avulla. 2-vuotias oppii mitä ei saa tehdä ja mikä on meidän kulttuurissa sallittua. Myöhemmin lapset oppivat miehen ja naisen välisen eron. Tämä on pienen lapsen seksuaalikasvatusta. Kun vanhemmat kasvattavat lapsiaan, myös heidän asenteeet ja arvot siirtyvät lapsiin. Nämä rakentavat lasten hyvinvointia.
Lasten seksuaalikasvatus ei saa olla ikinä pelottavaa tai tuomitsevaa. Myös lapsilla on seksuaalioikeudet, joita tulee kunnioittaa. Oikeat tiedot auttavat lasta pärjäämään ihmissuhteissaan sekä tunteidensa kanssa ikätasoisesti.
Häpeä suomalaisessa seksuaalikulttuurissa
2-3-vuotiaana lapsi alkaa kiinnostua omista ja muiden sukuelimistä. Sukuelimiä saatetaan ihailla kovaan ääneen, niitä vertaillaan tai niistä kysellään vierailtakin ihmisiltä. Usein tässä iässä lapsi opettelee myös kuivaksi. Tämä on hyvin tärkeä ikä. Omaa tahtoa kehittyy ja sitä testaillaan vanhempien kanssa.
Lapsi on luonnostaan utelias. Lapselle ruumiin eri osat ovat saman arvoisia. Lapselle pippelin/pimpin ihaileminen on tärkeää. Jos tässä vaiheessa aikuiset kieltävät sen tai häpäisevät lapsen, voi sillä olla suuria vaikutuksia lapsen myöhempään seksuaalisuuteen.
Häpeä syntyy lapsuudessa. Jos lapsi häpäistään esim. luonnollisen uteliaisuutensa vuoksi, voi häpeä siirtyä seksuaalisuuteen.
Minkä takia suomalaiseen seksuaalikulttuuriin liittyy vieläkin vahvasti häpeä? Moni aikuinen kokee, ettei lapsen tai nuoren kanssa pysty puhumaan seksuaalisuudesta juurikin oman häpeän takia. Häpeä siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. Omaa seksuaalihistoriaansa on välillä hyvä pysähtyä miettimään.
Lapsena luomme kuvan itsestämme ja kehostamme. Kehon ihaileminen ja kehuminen luo lapselle vahvan pohjan myös kehopositiivisuuteen aikuisiällä. Myös kehon eri oisien nimeäminen (sukuelimille oikeat nimet) kuuluu seksuaalikasvatukseen.
Turvataidoista eli oman kehon oikeuksista on tärkeää puhua. Lapselle on tärkeää opettaa, että hänellä on oikeus päättää omasta kehostaan. Tämä pätee myös toisin päin eli muiden kehoon ei saa koskea ilman lupaa.
Lapsen seksuaalikasvatus tapahtuu arjessa, siihen ei tarvitse varata erikseen omaa aikaa. Se kaikki miten puhumme lapselle, miten kohtelemme omaa kehoamme, miten käyttäydymme parisuhteessamme ja niin edelleen. Lapsi oppii parhaiten esimerkistä. Vanhempien väliset arkiset hellyydenosoitukset jäävät pienen lapsen mieleen. Näin siirrämme mielikuvia hyvästä parisuhteesta lapsille.
Häpeän vaikutus voi olla voimakas elämässä, sen jäljet juurtaa lapsuuteen. Seksuaalinen häpeä osuu hyvin syvälle meissä. Terapiavastaanotolla häpeä nousee usein esiin, kun keskutellaan seksuaalisuudesta. Häpeän työtämiseen tarvitaan ammattiapua monella. Oikeanlaisella seksuaalikasvatuksella voidaan estää myös häpeän syntymistä.
Lue lisää:
Musiikin vaikutus lapsen kehitykseen
Sisaruskateus vie joskus perheen voimavaroja
Miten äitiys muuttaa ihmistä? – 10 asiaa joita vain äidit tekevät
THL: Vanhemmat antavat seksuaalikasvatusta
