San Diego kokemuksia
San Diegossa ei tekeminen lopu heti kesken. Mielenkiintoista nähtävää olisi ollut vaikka useaksi viikoksi, mutta tällä kertaa keräsimme San Diego kokemuksia neljän päivän verran.
Maanantaina matkasimme Los Angelesista San Diegoon. Siirryimme metrolla juna-asemalle, josta oli kolmen tunnin junamatka San Diegoon.
San Diegon juna-asemalta kävelimme hotellille, mutta se olikin saman hotelliketjun toinen hotelli eli meillä olikin varaus toiseen hotelliin. Oikeaan hotelliin oli yli viiden kilometrin matka, joten tilasimme Uberin päästäksemme perille.
Days Inn -hotelli oli keskellä hotellikeskittymää, eikä alueella ollut oikeastaan muuta kuin hotelleja. Lähimmälle raitiovaunuasemalle oli noin 15 minuutin kävelymatka. Itse hotelli oli kuitenkin viihtyisä ja huoneet kivat. Parasta oli ehkä kuitenkin uima-allas ja höyryävän kuuma poreallas.
Maanantai meni siis hyvin pitkälti matkustaessa. Tiistaiaamuna kävimme syömässä viereisessä Marriott-hotellissa. Aamupala oli siellä oikein hyvä, joskin jäimme kaipaamaan edes jotain tuoretta vihannesta. Mutta maassa maan tavalla!
Aamiaisen jälkeen otimme Uberin Fleet Science Centeriin, joka sijaitsee Balboa Parkissa. Liput tiedekeskukseen maksoivat aikuisilta 19,95 dollaria ja lapsilta 16,95 dollaria. Alle 3-vuotiaat pääsivät valoituksetta.
Tiedekeskuksessa oli vaikka mitä nähtävää ja tekemistä. Vaikka keskuksen kohderyhmä lienee koululaiset ja aikuiset, niin viihdyimme mekin yli kolme tuntia helposti.
Pääsylippuun kuului myös elokuvanäytös, jonka sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Elokuvasali oli todella hieno. Tyttöä alkoi kuitenkin jo heti aluksi pelottaa ja sitten poikakin tahtoi pois. Emme siis katsoneet elokuvaa kuin muutaman minuutin.
Tiedepuiston jälkeen kuljeskelimme Balboa-puistossa ja kävimne The Pradossa syömässä. Ruoka oli siellä hyvää ja palvelu todella ystävällistä.
Puisto on kaunis ja viihtyisä. Siellä on valtavasti erilaisia museoita, joihin osaan on vapaa pääsy. Varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Varsinkin kauniilla säällä puistossa voisi viettää vaikka koko päivän kuljeskellessa ja ihastellessa.
Me menimme San Diego Model Railroad –museoon, koska poikamme on tosi kova junafani. Aikuisten pääsyliput maksoivat 11 dollaria ja alle 6-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi.
Pienoisrautatietä on rakennettu vuodesta 1982 lähtien vapaaehtoisvoimin. Ratoja ja maisemia oli vaikka millä mitalla ja yksityiskohdissa riitti katseltavaa. Eniten aikaa meillä meni kuitenkin erityisellä lelujunaosastolla, joka oli nyt somistettu jouluisasti. Poika oli innoissaan kun löytyi Tuomas Vetureitakin.
Junien ihastelun jälkeen otimme Uberin Global Winter Wonderlandiin, joka aukesi pimeän tultua eli klo 17. Global Winter Wonderlandissa oli upeita ja valtavan suuria valaistuja rakennelmia. Lisäksi alueella oli ruoka- ja myyntikojuja, huvipuistolaitteita ja sirkusesityksiä.
Hauskinta pojan mielestä oli juosta valoista rakennettua isoa sokkeloa. Tyttökin tykkäsi mutta kaatui kaksi kertaa asfaltille. Ekalla kerralla aukesi polvi, tokalla kerralla toinen polvi ja käsi.
Tytön mieluisin juttu taisi olla karuselli. Hän oli juurisen verran lyhyt ettei päässyt mihinkään muihin laitteisiin, mutta ei se onneksi kauaa harmittanut. Me viihdyimme alueella reilu kaksi tuntia ennen kuin lapsilla iski väsymys. Oli kyllä hieno kokemus tämäkin!
Winter Wonderlandin jälkeen otimme taas Uberin alle ja laitoimme kämpillä lapset heti nukkumaan. Kävimme vielä mieheni kanssa vuorotellen nautiskelemassa porealtaasta. Oli aika ihanaa lojua kuumassa vedessä tähtitaivasta katsellen!
Keskiviikkona kävin hakemassa aamupalat oman hotellin ravintolasta. Sieltä sai perinteistä jenkkimättöä. Jo tässä vaiheessa matkaa alkoi kyllä jo vähän ällöttää kaikki kovin rasvainen ruoka. Nauratti kun ruokia odotellessa näin kun eräs mies sai eteensä jonkun harmaan möntin, joka oli ehkä leipää juustokuorrutuksella. Koristeena oli pienen pieni persiljan oksa. Heti ensi töikseen mies viskasi persiljan pöydälle ja kävi vasta sitten annoksensa kimppuun. Mihinkäs sitä mitään rehuja tarvitseekaan…
Vatsat saimme joka tapauksessa täyteen. Taas otimme Uberin ja ajoimme The New Children’s -museoon. Se oli aivan huikean hieno paikka, joka oli selvästi suunnattu alle kouluikäisille lapsille. Pakko myöntää että itsekin kyllä viihdyin ja löysin sisäisen lapseni. Liput maksoivat yli 1-vuotiailta 13 dollaria.
Kuvista ei ilmene läheskään kaikki toiminnot, joita museosta löytyi. Siellä oli puuhapisteitä kolmessa eri kerroksessa. Lapset meinasivat jumahtaa heti ensimmäiseen paikkaan, jossa sai leikkiä hiekalla. Oli pakko houkutella heitä eteenpäin tai muutoin ei oltaisi jaksettu käydä kaikkea läpi.
Mielestäni The New Children’s Museum on ihan ykköskohde San Diegossa, varsinkin jos mukana on pieniä lapsia. Nämä ovat niitä kokemuksia joista jäisi kokonaan paitsi, jos ei olisi lapsia matkaseurana.
Lastenmuseon jälkeen olikin jo kova nälkä. Kävelimme jonkin matkaa thaimaalaiseen ravintolaan, josta saimme todella hyvät ruoat.
Vatsat täynnä kampesimme itsemme raitiovaunuun ja ajoimme San Diegon vanhaan kaupunkiin. Se oli hyvin erilainen kuin mitkään muut vanhat kaupungit, joissa olen koskaan ollut. Tykkäsin kovasti miljööstä ja tunnelmasta.
Alueella oli monia pieniä museoita, joihin sai poiketa veloituksetta. Lisäksi löytyi kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Me löysimme lapsille pienet lelut ja jätskit sekä itse ostin palan ihanaa kookos-fudgea. Vanha kaupunki oli mielestäni tehty hyvällä maulla eli myynnissä ei todellakaan ollut pelkkää muovista kiinankamaa.
Sattumalta huomasimme myös iso train-kyltin, joka oli tietenkin pakko käydä katsomassa lähempää. Sieltä löytyikin taas hieno pienoisjunarata. Sinne oli vapaa pääsy, mutta pienen lahjoituksen tekeminen oli toivottavaa, sillä paikka pyörii vapaaehtoisvoimin.
Junien jälkeen olimme niin reteitä, että pysähdyimme terassille juomaan yhdet oluet. Lapset jaksoivat melkein odottaa rauhassa eli toisin sanoen oli kauhea meno päällä. Pikaisten oluiden jälkeen olikin jo aika palata sporalla kämpille ja painua pehkuihin.
Torstaina läksimme sporalla Little Italyyn, josta löytyy runsaasti italialaisia ravintoloita. Ruoka oli taas oikein hyvää vaikka pasta oli jenkkityyliin vähän ylikypsää. Bongasin vastapäätä crepes-kahvilan, josta saimme jälkiruoaksi lettuja ja jäätelöä. Nam!
Vieressä oli myös leikkipuisto, johon pysähdyimme hetkeksi leikkimään. Tämäkin puisto oli hyvin siisti, ehjä ja turvallinen. Myös hyvät vessat löytyi.
Kuljeskelimme hetken satamassa ihastelemassa veneitä ennen kuin otimme veneen Coronadoon. Meno-paluuliput maksoivat aikuisilta yhteensä 19 dollaria ja lapset pääsivät veloituksetta.
Coronadon satamasta on noin puolen tunnin kävelymatka Coronadon rannalle, ja me päätimme reippaina kävellä. Monet olivat pyörillä liikenteessä, se olisikin ilman lapsia ollut kätevä kulkumuoto. Jostain lähistöltä olisi varmaan saanut vuokrattua pyöriä.
Matka satamasta hiekkarannalle kulki todella viehättävän asuinalueen läpi. Pieniä erillistaloja oli vieri vieressä, ja jokaisen talon pieni piha oli ihneellisen siisti ja idyllinen. Missään ei ollut roskia, mikään ei ollut rikki, kaikki oli suorastaan hämmentävän täydellistä. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi kävelimme, koska muuten ei olisi ehtinyt ihastella kauniita taloja ja pihoja.
Lähempänä rantaa oli asuintalojen jälkeen kauppoja ja ravintoloita. Todella viihtyisä paikka jälleen.
Kävelimme kuitenkin suoraan rannalle katselemaan maisemia. Vesi oli aivan liian kylmää uimiseen mutta lasten kanssa oli kiva leikkiä hiekassa. Tosin ilmakin viileni nopeasti siinä vaiheessa kun aurinko laski. Ehdimme kuitenkin rauhassa nauttia rannasta ennen pimeäntuloa. Tätä rantaa meille suositeltiin parhaana lasten kanssa, mikä varmaan pitää paikkansa, sillä ranta on suojainen ja rantavesi on matala.
Pojan toiveesta menimme jälleen italaiseen ravintolaan syömään illallista. Vatsat täynnä lähdimme taas kävelemään kohti satamaa. Nyt viehättävän asuinalueen näki aivan eri valossa kuin päivällä, siis kirjaimellisesti. Jenkkityyliin talot oli valaistu reilulla määrällä erivärisiä (ja vilkkuvia) valoja, joskin totaalinen överikoristelu jäi harmikseni bongaamatta.
Kotimatka meni veneellä ja raitiovaunulla. Pimeällä San Diegon valot näyttivät kauniilta veneestä katsottuna.
Sellainen päivä oli siis keskiviikkomme jouluviikolla. Seuraavana päivänä tiedossa olikin siirtyminen seuraavaan kohteeseen, nimittäin Meksikon Ensenadaan. Siitä kuitenkin seuraavassa postauksessa.
Loppuun vielä mainittakoon, että meiltä jäi monta hienoa paikkaa näkemättä San Diegosta. Esimerkiksi jätimme väliin kuuluisan eläintarhan, koska liput sinne olivat aika kalliit ja sinne olisi kannattanut varata kokonainen päivä aikaa. Halusimme myös viettää kiireetöntä aikaa rannalla, leikkipaikoilla ja puistoissa. Aivan ihania päiviä oli meillä San Diegossa, mutta onneksi ei vielä ole kotiinpaluun aika!
Edellinen matkapäiväkirja.
Seuraava matkapäiväkirja.
