Doula: Ihmiset uskovat sokeasti terveydenhoitojärjestelmäämme
Tiedättekö, välillä olen niin väsynyt siihen, että ihmiset uskovat sokeasti terveydenhoitojärjestelmämme kaikenkattavuuteen. En tarvitse tai ansaitse enempää, jos järjestelmä ei sitä tarjoa. Puhutaan hyvinvointivaltiosta. Siitä, miten kaikkia hoidetaan ja homma on hanskassa. Puhun nyt tässä tapauksessa äitiys- ja lastenneuvoloista sekä synnytyksenhoidosta.
Meillä on toki paljon hyvääkin täällä, kuten aika monet lasten terveydenhoitoon liittyvät asiat. Helsingissä asuminenhan on ihan lottovoitto siihen nähden, että Lastenklinikka sijaitsee samassa kaupungissa.
Säästöt näkyvät synnytykseen valmistautumisessa
Mutta asiaan. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta on säästetty aivan tolkuttoman paljon viimeisen 10-20 vuoden aikana. Ja se kuulkaa näkyy. Raskaudenaikaisia käyntejä on vähennetty. Perhevalmennuksista on karsittu aivan jättiläismäisellä kädellä.
Kun itse odotin esikoistani, oli raskausaikana olleita perhevalmennuskäyntejä varmaan viisi ja synnytyksen jälkeisiä ainakin toinen mokoma. 1980-90-luvulla meno on ollut todella tuhlailevaista ja villiä, koska silloin odottajille on tarjottu jopa ihan oikeaa synnytysvalmennusta ties kuinka monen valmennuskerran muodossa. Legendat kertovat, että neuvolan valmennuksissa on opeteltu hengitystä, rentoutumista ja erilaisia asentoja, joilla helpottaa oloa synnytyksen aikana.
Kaupunkien tarjoama synnytys- ja perhevalmennus on lakisääteinen asia. Sitä, miten kukin kaupunki tätä asetusta tulkitsee, ei ilmeisesti valvo kukaan. Tai sitten ketään ei kiinnosta. Moni kaupunki on nimittäin korvannut synnytysvalmennuksen videolla. Opastetut käynnit synnytyssairaaloihin on lakkautettu monessa paikassa, tosin pelkopolin kautta vielä pääsee Helsingissäkin tutustumaan synnytyssairaalaan.
Kätilöt puurtavat jaksamisen äärirajoilla
Suurin osa ihmisistä luottaa sokeasti siihen, että yhteiskunta tarjoaa heille kaiken sen, mitä heidän tarvitsee tietää. Valmennuksessa neuvolaterveydenhoitaja (valitettavan harvoin kätilö) kertoo useimmiten, että ei tässä teidän mitään tarvitse tietää tai valmistautua, menette sinne sairaalaan ja siellä ne kätilöt sitten kertovat, mitä pitää tehdä.
Sairaalassa loppuun palamisen partaalla olevat kätilöraukat hoitavat 2-3 synnytystä samanaikaisesti, avustavat kollegojaan ja hoitavat paperityöt. Ei siinä hirveästi enää pidetä mitään synnytysvalmennuksia. Ja kätilöt ovatkin sitä mieltä, että suurin osa synnyttäjistä on todella huonosti valmistautuneita.
Kiireisen kätilön on helpompi lääkitä, kuin tukea luonnonmukaiseen synnytykseen
Aika nopeasti päädytään valmistautumattoman synnyttäjän kohdalla ensin lääkitsemään kipua (helpompaa kiireiselle kätilölle ja valmistautumattomalle synnyttäjälle) ja sen jälkeen nopeuttamaan synnytystä, jonka jälkeen toimenpidepolku onkin usein valmis.
Yksi toimenpide johtaa seuraavaan ja lopulta onkin sitten edessä milloin vältettävissä olleita sektioita, puudutteista aiheutuneita repeämiä, lääketokkurassa olevia äitejä ja vauvoja. Ja synnytyskokemukseensa pettyneitä ja traumatisoituneita äitejä. Järkyttyneitä puolisoita. Synnytyksen jälkeistä masennusta, suurta pettymystä itseensä, omaan kehoonsa, lapseensa, kätilöön, järjestelmään, puolisoon, milloin mihinkin.
Ja traumakokemuksia viljellään hiekkalaatikoilla kuin parhaimpia intti- tai sotamuistoja. Anna olla, jos joku uskaltaa mainita, että haaveilee lääkkeettömästä synnytyksestä tai aikoo valmistautua siihen, naureskellaan hänelle aika nopeasti, että kohtapa tiedät. Tai kiirehditään kertomaan omista pahimmista traumoista – mitä enemmän verta ja suolenpätkiä – sen parempi.
Tähän väliin pakollinen toteamus, että ei, en ole lääkkeellistä kivunlievitystä vastaan.
Korvikkeen tarjoamisen sijaan tarvitaan neuvoja imetyksen tehostamiseen
Sama tarina on imetyksen kanssa. Yhteiskunta odottaa äitien imettävän, mutta heitä ei tueta siinä pätkän vertaa. Lottovoittajan tuurilla synnytyssairaalan lapsivuodeosastolla kohdalle osuu kätilö, jolla on aikaa opastaa imetyksessä ja palata huoneeseen silloin kuin vauva syö, eikä pelkästään silloin kun hänellä itsellään on aikaa.
Vauvansa itkusta hädissään olevalle äidille tyrkytetään korviketta sen sijasta, että kätilö istahtaisi viereen, kehottaisi ottamaan vauvan iholle ja kertoisi, että normaalipainoinen terve vastasyntynyt kyllä pärjää sillä kolostrumilla, kunnes maito nousee kunnolla.
Vain 1% suomalaisäideistä täysimettää 6kk
Perheiden kotiuduttua ennen neuvolan kotikäyntiä (vain ensisynnyttäjille) maito yleensä ehtii nousta ja äidit ovat monella tapaa pulassa, mutta apua ei tule. Neuvolaan voi soitella ja kuunnella puhelinvastaajaa ja odotella, että terveydenhoitaja soittaa takaisin joskus iltapäivemmällä tai vaikka seuraavana päivänä.
Neuvolan tuki erityisesti äidille loppuu yleensä siihen, kun on synnytetty. Siirrytään mittaamaan ja punnitsemaan vauvaa, että tämä olisi käyrillä. Ja jos ei ole, niin hätä hätä, paniikki paniikki! Äkkiä korviketta, jos sitä ei ole jo synnytyssairaalassa annettu, vaikka imetyksen tehostaminen pitäisi olla ensimmäinen toimenpide. Ja kohta ihmetellään, että miksi multa se maidontulo loppui. 99 % suomalaisista äideistä haluaisi imettää, mutta homma tyssää monilla jo ensimmäisen kuukauden aikana, seuraavilla 3-4 kuukauden kuluessa.
Suomalaista äideistä vain 1 % täysimettää 6 kk ikään saakka, kun vastaavat luvut ovat Ruotsissa 15 % ja Tanskassa 17 %. ”Kun ei mulle kukaan kertonut.”
Äiti ja vauva tarvitsee lepoa synnytyksen jälkeen
Vaikka isyyslomia pidetäänkin nykyään aika hyvin, jäävät äidit silti hyvin yksin. Synnytyksestä toipumiseen ei jää aikaa, kun heti pitäisi ruveta elämään kuten ennen synnytystäkin, vaikka klassinen lapsivuodeaika on 40 vuorokautta. Aikaa levolle ja pesimiselle vauvan kanssa ei ole, vaikka puoliso on kotona.
Tämä ihmetyttää suuresti. Meille on annettu vanhempiemme ja yhteiskunnan taholta malli, että levätä ei saa. Itsestään ei pidä välittää tai itselleen mitään vaatia. Että ennenkin on suoraan lapsivuoteelta noustu navettaan.
Ja miten yksin äidit jäävät! Sydämeni vuotaa verta tämän asian takia.
Apua ei osata etsiä, eikä ottaa vastaan, jos vaikka joku isovanhempi tai ystävä sattuisi tarjoamaan. Sitä ei osata pyytää, eikä sitä osata ostaa edes rahalla, koska kun yhteiskunta ei sitä minulle tarjoa, niin en sitä tarvitse tai että olen huono ja surkea, jos ostan rahalla apua.
Jos joku saa ja uskaltaa pyytää paikalle kaupungin kotipalvelun, kieltäytyvät kerran viikossa kaksi tuntia vierailevat kotipalvelun työntekijät siivoamasta ja laittamasta ruokaa, vaan vaativat saada hoitaa vain vauvaa. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi antaa vastasyntynyttä lastaan ventovieraan hoidettavaksi, jos tämä voisi sen sijasta esim. laittaa ruokaa, viedä roskia tai siivota?
Ei tarvitse siivota tai tehdä ruokaa jos on juuri synnyttänyt
Miksi kukaan ei sano äideille, että hei, sinä pärjäät! Sulla menee kaikki tosi hyvin! Ihanasti hoidat vauvaasi – olette maailman kauneimpia yhdessä. Se on ohimenevä tiheän imun kausi, ylihuomenna jo varmaan helpottaa, eikä sinulta maito mihinkään lopu.
Menette vaan vauvan kanssa peiton alle pesimään, ja annat vauvan tilata lisää. Tai että on ihan normaalia olla todella väsynyt. Että ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa muulle perheelle tai siivota, jos on synnyttänyt viime viikolla. Sen voi hoitaa puoliso, isovanhempi, ystävä tai kaupungin kotipalvelu.
Kylään pyrkiville ja kahvia odottaville sukulaisille voi sanoa ihan hyvin, että nyt ei käy. En jaksa, mutta tuokaa te mulle oven taakse vaikka pitsaa tai lasagne, ja viekää samalla ne haisevat vaipparoskikset siitä mennessänne. Tai että tässä olis meidän kauppalista, hoidatteko.
Pyydetään apua ja otetaan sitä vastaan
Systeemi ei totisesti ole kaikenkattava. Kaikki kunnia Suomen pienille imeväiskuolleisuuslukemille, mutta asioita ei voi mitata pelkästään henkiin jääneillä vauvoilla, eikä kenenkään äidin kokemusta vähätellä sillä, että sinulla on terve lapsi. Voi kun ihmiset tajuaisivat sen, että nykyinen systeemi tarjoaa hyvin vähän.
Eikä todellakaan aina edes kaikkein välttämättömintä. Pitää ottaa itse asioista selvää. Valmistautua. Pyytää lisäapua ja ottaa sitä vastaan. Joskus jopa maksaa siitä. Vaatia itselleen. Sitten on vielä kategoria supertyypit, jotka jaksavat vaatia sitä kaikille. Heitä kutsutaan poliitikoiksi, mutta valitettavan hiljaista on ollut sillä rintamalla ihan kaikissa puolueissa.
Jokainen meistä voi tukea vastasynnyttänyttä äitiä tuttavapiirissään
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että sinä ja minä tarjoamme apua vastasynnyttäneille äideille, vauvoille, perheille. Se apu voi olla tiedollista, taloudellista, henkistä. Sitä voi olla kauppareissu, siivous, yksityisen synnytysvalmennuksen tai doulan tarjoaminen, Imetyksen tuen tukiäitichatin vinkkaaminen, suuren soppakattilallisen keittäminen, apteekissa käyminen. Läsnäolo.
Kuunteleminen ilman omien kokemusten pakkotyrkyttämistä. Sanominen, että täällä olen, voit soittaa mulle koska vaan. Huolehtiminen. Rakastaminen <3
Kirjoitus on alunperin julkaistu FB-sivulla Varataivas – Doula Salla
Kirjoittaja on Varataivas – Doula Salla
Suomen Doulat ry
http://www.suomendoulat.fi
Lue myös: Älykkyys peritään äidiltä, ei isältä
Hypnosynnytys – Hippien hommaa vai järkeenkäypää valmistautumista vauvan synnytykseen?
Tens-laite apuna synnytyksissä
