sukupuolineutraali kasvatus

Sukupuolineutraali kasvatus – Palatako 1920-luvun malliin?

Sukupuolineutraali kasvatus – Palatako 1920-luvun malliin?

1920-luvun Suomessa sukupuolineutraali kasvatus oli terminä aivan tuntematon. Tänä päivänä aihe on ollut säännöllisesti keskusteluissa, ja aiheeseen liittyen löytyy monenlaisia mielipiteitä ja tulkintoja.

sukupuolineutraali kasvatus

Ei niin sukupuolineutraali kasvatus 1920-luvulla

Minkälaista oli sukupuolikasvatus vajaa 100 vuotta sitten? Jotakin voimme päätellä Artturi Lehtinen ja Vilho Reiman kirjoittamasta teoksesta Elämäntapaviisautta kasvavalle polvelle (Kotikasvatusyhdistys Ry, 1925).

Kirjoittajat ovat vahvasti sitä mieltä, että tytöt ja pojat ovat luonnostaan erilaisia ja heille on yhteiskunnassa omanlaisensa tehtävät.

Pojat ja tytöt ovat monessa suhteessa erilaisia, mutta silti samanarvoisia. Kumpaisellakin on maailmassa omat tehtävänsä, joissa heidän erikoisominaisuutensa tulevat käytäntöön. Pojat tarvitsevat enemmän rohkeutta, voimaa ja aloitekykyä, tytöt taas kärsivällisyyttä, hyväsydämisyyttä, iloisuutta.

Kirjassa ollaan huolissaan siitä, että kun tytöt ja pojat käyvät samoja kouluja ja muutenkin ovat paljon tekemisissään toistensa kanssa, ovat sukupuolierot kaventuneet.

Pojat ovat tästä vuorovaikutuksesta tyttöjen kanssa paljon naisistuneet: tytöt eivät enää ole yksinään “itkupusseja”, joiksi pojat heitä mielellään nimittävät, vaan pojatkin itkeä tillittävät usein vähäisimmistäkin naarmuista, ja joku iso mieskin kehtaa itkeä joutuessaan sotaväkeen. On myös poikia, varsinkin kaupungeissa, jotka huolehtivat aivan tyttömäisen tarkasti ulkoasustaan ja usein seisovat pitkät ajat peilin edessä, että tukan jakaus vain tulisi moitteettoman suoraksi. Tytöt ovat samoin omaksuneet poikien huonoja tapoja: on tyttöjä, jotka jäljittelevät poikain puhetta aina rumien voimasanojen käyttöä myöten, kiusaavat eläimiä, rakastavat yksinomaan poikamaisia leikkejä, urheilua, jne. Kohta häviävät ehkä hiljaiset ja vaatimattomat, todella herttaiset tytöt aivan sukupuuttoon.

Lehtinen ja Reima kirjoittavat siitä, että on väärin tytön olla poikamainen tai päinvastoin. Kasvatuksen avulla pitäisi tytöistä tehdä tyttömäisiä ja pojista poikamaisia.

Luonnollisesti emme kaipaa mitään tyttöpoikia tai poikatyttöjä, vaan poikia ja tyttöjä, joissa on selvänä oman sukupuolensa leima. Poikien on kehityttävä reippaiksi, rohkeiksi ja tarmokkaiksi, tyttöjen taas ystävällisiksi, hienotunteisiksi ja palvelevaisiksi.

sukupuolineutraali kasvatus

Sukupuolineutraali kasvatus 2010-luvun Suomessa

Sukupuolineutraalisuus ja -sensitiivisyys on viime vuosina lisääntynyt suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Jotkut vanhemmat menevät jopa niin pitkälle, etteivät he kerro edes lapselle itselleen hänen sukupuoltaan. Suurin osa vanhemmista ja ammattimaisista varhaiskasvattajista on kuitenkin totaalisen sukupuolineutraalisuuden ja entisaikojen “tytöt olkoon tyttöjä, pojat poikia” -meiningin välissä kultaisella keskitiellä.

Monesti kuulee ihmeteltävän sitä, etteikö enää saisi puhua tytöistä ja pojista. Kyse lienee aivan tahallisesta väärinymmärtämisestä, jossa takerrutaan yksittäiseen seikkaan eikä nähdä asian kokonaisuutta. Oikeasti kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että ihminen kohdataan ihmisenä eikä tietyn sukupuolen edustajana.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 määrittää, että kunnan, kuntayhtymän tai muun palveluntuottajan tulee laatia varhaiskasvatussuunnitelma, jossa kasvatus on sukupuolisensitiivistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja sukupuoleen tai muihin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstön täytyy myös tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttua niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Perinteisiä sukupuolistereotypioita rikotaan yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa vahvistavilla oppimisympäristöillä.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lapsia ohjata sukupuolensa perusteella “poikamaisiin” tai “tyttömäisiin” leikkeihin. Sukupuolten olemassaoloa ei siis kielletä, vaan lapset kohdataan sellaisina kuin he ovat eikä sukupuolensa edustajina, joilta odotetaan tietynlaista käytöstä ja mielenkiinnon kohteita.

Lue lisää:
Lapsen motorinen kehitys – Tämä tyypillinen virhe on vaaraksi lapsen kehitykselle

Tutkijat sanovat: Älykkyys peritään äidiltä

Doula: ihmiset uskovat sokeasti terveydenhoitojärjestelmäämme

lapsennimi

Lapsennimi.com:issa meillä on monia sisällöntuottajia, joista osa toimii freelancer-periaatteella.

Pyrimme aina tuomaan sinulle mielenkiintoista tietoa lapsiarkeen liittyen.

Kommentoi alle oma mielipiteesi

Tilaa uutiskirje

Liity tästä suositun uutiskirjeemme saajaksi ja saat rahanarvoisia vinkkejä vauva-arkeen.

Takaisin ylös