Tutustu tästä Valio Onnin tuotteisiin Advertisement
epaterveellinen ruoka

Syötätkö lapsesi ennenaikaiseen hautaan? – Epäterveellinen ruoka

Syötätkö lapsesi ennenaikaiseen hautaan? – Epäterveellinen ruoka

Aloitan kirjoituksen taas omasta lapsuudestani. Miksikö, koska monessa asiassa nykyisin tuntuu, että ”ennen kaikki oli paljon paremmin”. Epäterveellinen ruoka oli suht vieras termi aikoinaan.

Lapsuudenkodissani molemmat vanhemmat kävivät töissä, isä kiinteistövälittäjänä ja äiti ekat 30 vuotta puistotätinä (sittemmin siirtyi konsulentin hommiin kun lapsen oikeus päivähoitoon astui voimaan)

Isäni ei ruokaa osannut tehdä – kerran yritti lämmittää paistinpannulla jotain ja meinas polttaa koko asunnon, kun lähti kesken pannun kuumenemisen vessaan. Huhhuh..

Äidin työajat olivat kivat: 9-11.30, sitten juosten kaupan kautta kotiin ja takaisin iltapäiväksi 14.30 – 16.30 puistoon. Pienelle koululaiselle se merkitsi sitä, että äiti oli aina vastaanottamassa kotona kun pääsin koulusta. Veli oli 3 vuotta vanhempi joten koulupäivätkin olivat pidemmät eikä yksinolo tuottanut ongelmia. Meillä sitten myöhemmin kaksistaan kotona oleminen kyllä välillä tuotti ongelmia – kinasteltiin ja tapeltiin aika luokattoman paljon. No hitsi, että ärsytti tekemisillään minkä kerkes….

Kultainen 60-luku

Elettiin 60-lukua. Koulunruoka tarjoiltiin siihen aikaan jo 9.30 ja usein puuro tai keitto. Ei sillä pitkälle päivää nälkää pidetty. Tosin en niin ruuasta perustanut, ei ollut koskaan mikään hirmunälkä, olisin voinut elää pelkillä hedelmillä. Veljeni sen sijaan olisi voinut syödä vaikka pieniä kiviä ketsupin kera, sen verran oli perso ruualle.

Kotiin tullessa äiti hääri aina keittiössä valmistaen iltapäivän välipalan ja klo 17 ruuan. Meille jäi broidin kanssa tehtäväksi kattaa pöytä ja tuikata perunakattilan alle liekki jotta siihen ei menisi aikaa enää vanhempien kotiintullessa.

epaterveellinen ruoka

Millaista sapuska tuohon aikaan oli?

Meillä se oli tavallista perusruokaa. Välipala piti syödä 14-15 välillä – äiti laittoi kellon soimaan jotta muistaisin sen myös syödä. Keksin kyllä keinon jolla vältin tuon pakollisen, terveellisen välipalan: ruisleipää, maksamakkaraa, kurkkua, itsetehtyä vispipuuroa, hedelmä. Söin tuon viimeisen ja muut syötin rakkaalle lapsuudenystävälleni joka soitti joka päivä ja kysyi ”mitäs meillä on tänään välipalana”☺

Pääruokaa en voinut kenellekään tunkea – pahus, se piti vetää kitusiin ihan itse. Meillä istuttiin pöydän ääressä koko perheen voimin. Aina. Ei selityksiä eikä verukkeita miksei ehtisi juuri klo 17 olla kotona. Tämä traditio jatkui niin kauan kuin asuimme kotona. Parikymppiseen.

Lauantaisin saatiin itseleivottua pullaa ja joskus omenapiirakkaa tai tiikerikakkua. Saunailta oli perjantaina ja silloin oli juhlaa – saatiin 33 cl:n pullo punaista Jaffaa. Hiphei hurraa! Miten hyvältä se pari lasia limukkaa maistuikaan.

Lisäravinteita?

Ruokaympyrässämme oli monipuolisesti kaikkea. Ruoka tehtiin alusta asti kotona. Eineksiä ei syöty – ei sellaisia muistaakseni edes ollut tuohon aikaan..

Kala ei ollut kasvatettu soijarouheella eikä antibiooteilla. Meri voi vielä hyvin  – silloin.

Silti meidän ”jokapäiväiseen leipäämme” kuului kalanmaksaöljy ja RaMaVit (ramasee, masentaa, vituttaa; näin 3 vuotta vanhempi veljeni sen minulle selvensi).

Kalanmaksaöljy maistui kalanmaksaöljylle – yök. Mutta pakko oli ruokalusikallinen vetäistä kitusiin. Sitä kun en saanut syötettyä parhaalle kaverillenikaan pahus.

Meillä ei oltu koskaan flunssissa eikä pois koulusta. (Myöhemmin toki tuli joskus lintsattua joiltain tunneilta kun oli parempaa tekemistä…) Ensimmäisen angiinan sain 18-vuotiaana juuri yo-kirjoituksen alla ja kirjoitinkin äikän aineen himassa opettajan valvonnan alla. Toki meillä lastentaudit oli, vesirokko, sikotauti ja tuhkarokko. Onneksi. Nehän on lastentauteja jotka olisi hyvä silloin sairastaa.

2000-luku ja tappava ruokavalio

Olin tässä muutama viikko sitten poikkeuksellisesti lauantai-päivänä eräässä isossa superhypermarketissa. Kassalle jonottaessani edessäni seisoi pariskunta kahden lapsensa kanssa. Toinen lapsista selvästi alle kouluikäinen ja toinen luultavasti taivalsi ekaa luokkaansa.

Ostoskärry oli ladattu ääriään myöten täyteen erilaisia ruokatavaroita; 4-pack Coca-Colaa, 1,5 litran pulloja tietenkin, jättikokoisia sipsipusseja, karkkipussi,maksalaatikkoa, lihaperunasoselaatikkoa, kevytnakkeja, ranskanperunoita, margariinia, …oli myös pussi tomaatteja. WHAT?!

Melkoinen sontalaatikko huhhuh. Sivusilmällä katsoin vanhempien figuuria. Reilut 30 vuotta kilometrimittarissa arvioisin. Molemmilla vyötärö pullahteli jo uhkaavasti ulos housunkauluksesta. Molemmilla lenkkarit jalassa – epäilen kuitenkin, etteivät ne olleet edes nähneet ensimmäistäkään lenkkipolkua. Epäterveellinen ruoka oli heille ilmeisen jokapäiväistä.

epaterveellinen ruoka

epaterveellinen ruoka

Olet sitä mitä syöt

Aikuisiän diabetes, tunnetaan myös kakkostyypin diabeteksena, on kasvanut räjähdysmäisesti. Ei ainoastaan aikuisilla vaan nyt myös yhä nuoremmat sairastuvat tähän petolliseen ja tappavaan oireyhtymään. Diabeteshan on vain metaboilisten oireyhtymien, jäävuoren huippu. Sen alla piilee usein korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine, nurkalla kolkuttavat sydän- ja verisuonitaudit…

epaterveellinen ruoka

Toivottavasti oikeanlaiset rasvat ruokavaliossa, liikunnan tarve sekä mahdollisimman käsittelemätön kotiruoka nousevat niille kuuluvaan arvoonsa ja kevytuotteet lakaistaisiin kaatopaikalle. Taitaa olla pelkkä Mummin haave, nykyruokateollisuus kun tuottaa niitä yhä vaan enemmän ja ihmisille uskotellaan sellaisen sontasapuskan olevan terveellistä.

EU:ssa tutkitaan parhaillaan Alzheimerin taudin ja hyvien rasvojen puuttumisen yhteyttä. Toivottavasti tuloksista kuullaan pian.

Mummin viestin ydin: Älä syötä itseäsi äläkä varsinkaan lastasi ennenaikaiseen hautaan. Epäterveellinen ruoka vie ennenaikaiseen hautaan.

Amen.

Lue ravintoterapeutin artikkeli Lasten ruokavalio – Tunnista kompastuskivet

Pia Kärkkäinen

Kirjoittaja on paljasjalkainen helsinkiläinen. Elokuussa 60-vuotta täyttävä, 2 aikuisen tyttären ja neljän (Roope 12v, Luca 9v, Casper 7v, Amanda 7v) lapsenlapsen mummi.

Naimisissa ensi vuonna 40 vuotta, saman miehen kanssa. Kasvanut itse kaksilapsisessa perheessä, johon lisäksi kuului isä, äiti ja 3 vuotta vanhempi veli.

Työskennellyt ikänsä markkinointiviestinnän parissa ja aloitti 34-vuotiaana yrittäjäuran perustamassaan mainostoimistossa. Elää nykyisin rahastoeläkesäästöillä ja tekee samalla bisnestä omistamassaan digitoimistossa sekä terveystuotealalla silloin kun siltä tuntuu.

Harrastuksena hevoset/kouluratsastus ja kasvatustoiminta (tällä hetkellä Saksan Hannover-kasvattajan roolissa). Matkustanut ympäri maailmaa ja matkustaa edelleen aina, kun se on vaan mahdollista.

Motto: asenne ratkaisee.

Tilaa uutiskirje

Liity tästä suositun uutiskirjeemme saajaksi ja saat rahanarvoisia vinkkejä vauva-arkeen.

Takaisin ylös