Pienten lasten kanssa matkalle – Onko järkeä?
Olen monta kertaa saanut kuulla ihmettelyjä siitä, mitä järkeä on lähteä pienten lasten kanssa matkalle. Eiväthän pienet lapset edes ymmärrä, missä maassa tai kaupungissa ollaan, saati sitten osaa arvostaa kokemuksiaan. Toisekseen he eivät kuitenkaan muista mitään kokemastaan siinä vaiheessa, kun loma on loppu ja palattu kotiin. Kolmanneksi, onko se edes mitään lomaa kun reissussakin joutuu huolehtimaan lapsista, vaihtamaan vaippoja ja usein vieläpä normaalia hankalammissa olosuhteissa.
Mitä järkeä on siis rahdata pieniä lapsia ulkomaille?
On ihan totta, etteivät lapset tarvitse mitään erikoisia elämyksiä tai uusia paikkoja ja nähtävyyksiä.
En itsekään muista paljoakaan lomamatkoista, joilla oli alle kouluikäisenä. Joitain muistikuvia yksittäisistä hetkistä on, mutta en ole ihan varma ovatko muistot omiani vai muistanko ne vain valokuvista tai muiden kertomuksista.
Muistan esimerkiksi sen kun Espanjan matkoillamme kävimme pikkuveljeni kanssa ostamassa itse jäätelöt kioskista sanomalla ”doos elaados”. Ja sen kun juoksimme rannalla aaltoja pakoon ja lopulta olimme aivan litimärkiä. Muistan kun veljeni leikki Tarzania ja kajautti ilmoille raikuvan Tarzan-huudon. Kerran keräsin mukaani kotiloita ja pelästyin kauheasti kun selvisi että niissä olikin etanat sisällä. Bulgariasta muistan kun näin torakan juoksevan jääkaapin alle hotellihuoneessamme.
Matkamuistoni ovat siis hyvin arkisia. En muista kävimmekö me vaikkapa eläintarhassa tai huvipuistossa. Jos kävimme, niin en muista niistä mitään.
Olen sitä mieltä, että pienille lapsille kaikkein tärkeintä on turvallinen ja rakastava kasvuympäristö. Pienet lapset tarvitsevat aikaa ja läsnäoloa tärkeiden ihmisten kanssa, etenkin oman perheen ja vanhempien seurassa.
Me emme lähde matkoille lasten takia vaan lapsista huolimatta. Vaikka meillä on pieniä lapsia, ei se tarkoita että koko elämämme pitäisi muuttua tai että meidän pitäisi luopua kaikista itselle tärkeistä asioista.
Matkustamme lasten kanssa koska me aikuiset pidämme siitä. Lapset eivät matkustelusta kärsi, kun matkalla ollaan lasten ehdoilla ja hyvässä yhteistyössä.
Tiedän, ettei kaikille perheille sovi matkustelu ja tiivis yhdessäolo. Meille se on kuitenkin parasta aikaa viettää perheen kanssa yhteistä aikaa. Matkoilla ei kenenkään tarvitse lähteä töihin, eikä siivoamiseen tai ruuanlaittoon mene läheskään niin paljoa aikaa kuin mitä kotona.
Kaikki eivät kaipaa arkeen vaihtelua, mutta itse kaipaan sitä. Arki on ihanaa, mutta minua piristää kun saa välillä vaihtaa maisemaa. Sitä paitsi matkan jälkeen arki kotosalla tuntuu entistä ihanammalta.
Olimme alkuvuodesta Hongkongissa, jossa kävimme myös Disneylandissa. Lapsemme olivat silloin 1,5- ja 3,5-vuotiaita. Vähän aika sitten minulle vähän kyseenalaistettiin sitä, että mitä järkeä oli viedä noin pienet lapset sinne, kun eivät ne siitä muista yhtään mitään.
Olen varma, ettei kuopus muista tästä reissusta enää yhtään mitään ja esikoinenkin lähinnä sen, että kaikki laitteet olivat ihan liian pelottavia. Esikoinen kylläkin puhui pitkään paraateista, jotka tosiaan olivat aivan upeita.
En tiedä olenko jotenkin tosi lapsellinen, mutta halusin lähinnä itse päästä sinne Disneylandiin. Jos paikka olisi ollut sopimaton lapsille, emme olisi sinne menneet, mutta koska lapsetkin sinne saattoi hyvin ottaa, niin toki menimme kun kerran Hongkongissa olimme. Itse asiassa muistan joskus lapsena haaveilleeni Disneylandiin pääsystä, mutta koskaan en päässyt. No, nyt haave toteutui 32-vuotiaana.
Mitä tässä yritän sanoa on se, ettei meidän suunnitelmissa oteta huomioon pelkästään lasten toiveita, vaan koko perheen. Toki kompromisseja joutuu usein tekemään, mutta eniten lasten kanssa matkustelusta nauttii kun itsekin ottaa ilon irti huvipuistoista, leikkipuistoista, tiedemuseoista ja muista sellaisista.
Ja mitä väliä vaikkei lapset muistaisikaan mitään tapahtumista? Eikö se jo itsessään ole arvokasta, että vietämme mukavaa aikaa perheen kesken?
Lasten kanssa matkalle – Miten matkailu muuttuu?
