Matkapäiväkirja – Manila – Päivät 34-38
Filippiinien pääkaupunki Manila on vilkas kaupunki, jossa näkyy selvästi Yhdysvaltojen vaikutus. Turistien elämää helpottavat tunnetut ketjuravintolat ja hyvä englannin kielen osaaminen. Toisaalta on vaikea välttyä näkemästä köyhyyttä ja kodittomuutta.
Meillä piti olla yölennot Phu Quocista Ho Chi Minh Cityn kautta Manilaan. Se ei olisi ollut mitään herkkua lasten kanssa mutta ostimme ne lennot aikoinaan kuitenkin, koska ne olivat ainoat järkevän hintaiset.
Meidän onneksemme lentoyhtiö ehdotti muutoksia lentoaikoihin. Ensimmäinen iltalento Ho Chi Minh Cityyn aikaistui päivälennoksi ja jatkolento yöllä Manilaan siirtyi aamulle klo 9:30. Varasimme siis hotellin yhdeksi yöksi lentokentän läheltä ja saimme nukkua yön mukavasti. Hotellihuone maksoi vain 40 euroa ja siihen sisältyi hyvä buffetaamiainen.
Bayview Hotel
Hotellihuone oli alkuun pieni pettymys, kun saamassamme huoneessa oli vain yksi parisänky. Se oli niin kapea, ettemme kaikki olisi millään siihen mahtuneet. Huonetta varatessa olin siinä käsityksessä, että kun varaan huoneen neljälle hengelle, on parisänkyjä kaksi kappaletta. Myös kuvissa näkyi kaksi leveännäköistä sänkyä, mutta ne osoittautuivatkin yhden hengen vuoteiksi.
Lisävuode oli maksanut melkein 20 euroa per yö, mikä on minusta aika tajuton hinta, kun koko huone aamiaisineen maksaa vain 50 euroa yöltä. Lopulta vaihdoimme huonetta ja saimme kaksi erillistä sänkyä. Kun ne laittoi vierekkäin, oli sänkypinta-ala tarpeeksi iso että mahduimme nukkumaan.
Hotellissa kiehtoi myös lasten leikkihuone, mutta se olikin vain viikonloppuisin auki. Lapset kyllä viihtyivät silloin kun sinne pääsi. Leikkien jälkeen huomasimme, että kaikkien jalat ovat ihan mustat. Ja kun tarkemmin katsoin niin lelutkin olivat kyllä aika likaiset. Ei kovin kiva juttu.
Hotellin sijainti on tosi hyvä. Vieressä on paljon ravintoloita ja Rizal-puistoon on lyhyt matka. Myös aamupala on monipuolinen ja hotellissa on myös uima-allas ja kuntosali.
Rizal Park
Rizal-puisto oli aivan hotellimme vieressä. Siellä on varsinkin iltaisin mm. musiikkiesityksiä ja suihkulähteillä kaunis valo-musiikkiesitys.
Puiston yhteydessä on maksullinen leikkipuisto. Sisäänpääsymaksu on ihan mitätön, taisi olla noin 0,5 euroa koko perheeltä.
Puisto on ollut uutena varmasti todella upea. Suuret puut varjostavat aurinkoisena päivänä mukavasti, mutta nyt sadekautena puisto tuntui pimeältä ja kuraiselta. Kaikki liukumäet ja kiipeilytelineet olivat kuluneita ja niiden pinta oli rikki. Liukumäet eivät edes liukuneet mutta tyttö kyllä innoissaan riipi itseään niissä alas. Peppu oli aivan musta sen jälkeen. Lisäksi melkein kaikkien liukumäkien alla oli iso vesilammikko.
Ehkä puistosta pidetään parempaa huolta sesonkiaikana. Suosittelen kuitenkin käymään, koska puistossa oli kyllä paljon nähtävää. Sisäänpääsymaksukin oli vain nimellinen.
City of Dreams – DreamPlay
City on Dreamsin yhteydessä on mm. Crown- ja Hyatt-hotellit, casino, luksuskauppoja ja ravintoloita. Me kävimme siellä DreamPlay-viihdekeskuksessa. Pääsyliput koko perheelle olivat noin 50 euroa.
Keskuksessa on vaikka mitä tekemistä kuten runsaasti erilaisia jänniä kiipeilytelineitä. Meiltä kyllä jäi suurin osa liukumäistä kokeilematta kun ne olisivat olleet yli 140 senttisille. Lisäksi tyttöä kiellettiin kiipeämästä erästä putkea pitkin, vaikka hän olisi ihan hyvin osannut ja olin kiipeämässä hänen kanssaan. Joku ikäraja siinäkin taisi olla.
Kävimme myös katsomassa lyhyen elokuvan ja nukketeatteriesityksen. Osallistuimme kokkikouluun, jossa leivoimme ja koristelimme valmiista taikinasta pikkuleivän. Lapset tykkäsivät ja olivat ihmeissään. Pojan suosikki oli vesiallas, jossa piti uittaa pieniä veneitä. Tyttö tykkäsi palloalueesta, jollaisia löytyy myös Hoplopeista. Tosin kovat äänet aluksi vähän pelästyttivät.
Minua jäi harmittamaan kun en päässyt kokeilemaan haastavanoloisia kiipeilyjuttuja. Oli seinäkiipeilyä, sai hypätä ja ottaa kiinni jostain mötikästä tai kiivetä paaluja pitkin kohti korkeuksia. Syynä oli, että minulla oli varpaista avoinaiset sandaalit. Ei auttanut että laitoin sukat jalkaan vaan olisi pitänyt olla umpinaiset kengät.
Kiva paikka ja kaikki oli ehjää ja puhdasta. Ihmisiä oli todella vähän tähän aikaan vuodesta. Me vietimme paikassa aikaa reilu neljä tuntia. DreamPlayn ulkopuolella, samassa rakennuksessa, on paljon hyviä ravintoloita. Hintataso on kyllä korkeampi kuin muualla kaupungissa, mutta toisaalta ruoka, palvelu ja miljöö ovat erinomaisia. Pääruoan hinta näissä ravintoloissa on keskimäärin 10-15 euron luokkaa. DreamPlaysta voi käydä ulkona ja palata samalla lippuhinnalla takaisin saman päivän aikana. Välillä voi siis pitää leikeistä ruokatauon. Tosin alueella oli myös omakin ravintola ja jäätelöt siellä olivat tosi hyviä.
Kauppakeskukset
Jos shoppailua haluaa harrastaa, niin Manilassa on siihen hyvät mahdollisuudet. Kannattaa suunnata johonkin kauppakeskukseen. Me kävimme Rizal Parkin lähellä olevassa SM City Manilassa ja lyhyen taksimatkan päässä valtavan suuressa Mall of Asiassa.
SM City Manilassa oli ainakin kaksi kivaa maksullista leikkipaikkaa lapsille ja pari peliluolaa. Peliluolista lähdimme kyllä hyvin nopeasti pois. En käsitä miksi niissä täytyy olla niin kamala meteli, eivätkä kaikenmaailman vilkkuvalot paljoa asiaa auta.
Leikkipaikat olivat kuitenkin kivoja (muistakaa ottaa sukat mukaan). Mieheni kävi tunnin hieronnassa sillä aikaa kun vahdin lasten olemista leikkipaikalla. Hieronta maksoi vajaa 5 euroa ja oli kuulemma hyvä. Paljon oli myös kauneushoitoloita, joista olisi saanut edullisesti manikyyrejä, jalkahoitoja yms.
Mall of Asia oli aivan valtava paikka. Etnisiä ravintoloita löytyi laidasta laitaan, kauppoja, kahviloita ja vaikka mitä muuta. Siellä on myös esimerkiksi luistinrata ja tiedemuseo. Jos lapset ja itse kestää hälinää ja ihmispaljoutta niin Mall of Asiassa voisi viettää vaikka koko päivän.
Meidän piti käydä myös maailmanpyörässä, mutta se jäi sattuneesta syystä väliin. Aluksi olimme ihan sekaisin suunnista ja harhailimme vääriin suuntiin. Jossain vaiheessa vuokrasimme hauskan eläinkärryn, kun tyttö ihastui sellaiseen. Ajattelin, että pääsee vähän helpommalla kun ei tarvitse kanniskella tyttöä. Lopulta löysimme maailmanpyörän, mutta totesimme ettei autotietä pääse ylittämään aitojen vuoksi, vaan piti mennä ylikulkusiltaa. Harmi vaan, ettemme millään päässeet kulkemaan rappusia sen eläinkärryn kanssa. Harhailimme pitkän tovin ja kysyin neuvoa kolmelta työntekijältä ennen kuin löysimme hissin. Kesti pieni ikuisuus ennen kuin saimme ängettyä itsemme hissin kyytiin. Tässä vaiheessa tyttö oli jo kyllästynyt istumaan siinä eläinkärryssä. Pääsimme vihdoin ylikulkusillalle, jossa iloksemme saimme kuulla että tien toisella puolella oleva hissi oli epäkunnossa! Tässä vaiheessa päätimme luovuttaa. Palautimme eläinkärryn ja otimme taksin hotellille. Ei mene aina ihan putkeen, mutta tekevälle sattuu!
Ilmasto
Filippiinien ilmaston voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. Joulukuusta helmikuuhun on kuiva ja viileä kausi. Viileä kausi tarkoittaa tässä tapauksessa vähintään 25 astetta. Paikallinen kesä on maalis-toukokuussa, jolloin kuiva ja kuuma kausi. Toukokuusta marraskuuhun on eniten sateita ja taifuunien määrä on suurempi.
Heinä-elokuu ei siis ole mikään paras aika matkustaa Filippiineille. Sateita on ollut jonkun verran ja taifuunikin kävi Manilan lähellä meidän oleskeluaikana. Koko aikaa ei kuitenkaan sada ja aurinkokin paistaa välillä. Suurimmaksi osaksi on pilvistä, mikä on kaupunkilomalla mielestäni parempi kuin suora auringonpaiste. Hyvä juttu on myös se, että majoitushinnat ovat edullisemmat ja muita turisteja on paljon vähemmän kuin sesonkiaikana.
Manila
Filippiineillä on vuosisatojen historia Espanjan siirtomaana. Espanjalaisten ajasta muistuttaa muun muassa vanhan kaupungin rakennukset ja puistot. Vanhaan kaupunkiin on muutaman kilometrin matka hotelliltamme.
Espanjan jälkeen Filippiinit olivat 1800-luvun lopulta vuoteen 1946 saakka Yhdysvaltojen hallussa. Nykyäänkin maan virallinen kieli filipinon lisäksi on englanti, jota melkeinen kaikki filippiiniläiset puhuvat edes joten kuten. Lisäksi katukuvassa näkyy paljon jenkkiläisiä pikaruokapaikkoja ja kahviloita kuten McDonaldseja, KFC:tä ja Starbuckseja. Varsinkin Ho Chi Minh Cityn jälkeen ero on silmiinpistävä.
Filippiineillä tuloerot ovat valtavat ja köyhyys todella yleistä. Missään muualla en ole aiemmin nähnyt niin paljon kodittomia ja kadulla kuljeskelevia ja roskia tonkivia tai kaupustelevia lapsia kuin Manilassa. Pienimmät lapset ovat usein alasti ja isommilla on jokin rääsy yllään. Lapset myös kerjäävät ja kertovat olevansa nälissään. On niin sydäntäsärkevää nähdä tällaista, ja kun tietää ettei voi paljoakaan auttaa.
Suomesta asti raahasin omille lapsilleni pieneksi jääneitä vaatteita ja ostin myös Kierrätyskeskuksesta pieniä leluja. Kävin antamassa vaatepussukoita kaikista surkeimman näköisille tapauksille, ja aina lahjoitukset otettiin suurella ilolla vastaan. Samalla annoin lapsille pieniä leluja, joista he tietenkin olivat myös enemmän kuin innoissaan. Keräsin hotellista myös muutamia saippuoita ja hammasharjoja. Yhden kerran ostin eräälle pojalle mäkkäristä hampurilaisen.
Ajattelen, että vaikka en voi ongelmia poistaa niin ainakin voin vähän ilahduttaa ja näyttää että joku välittää ja että ehkä toivoa vielä on. Kaikista eniten surettaa ne lapset, jotka ovat täysin orpoja ja asuvat kadulla. He ovat todella alttiita mm. seksuaaliselle väkivallalle. Miten vielä nykypäivänä voi olla tällaista? Filippiinien varallisuus on suurimmaksi osaksi muutamien sukujen käsissä. Lopuille 100 miljoonalle ihmiselle jää vain rippeet.
- Taksit olivat todella halpoja. Huijareitakin varmaan liikkuu, mutta me emme sellaisiin törmänneet. Tarkistimme aina että mittari liikkuu.
- Helppo asioida, koska asiakaspalvelutöissä kaikki puhuvat englantia ja esimerkiksi ruokalistat ovat automaattisesti kahdella kielellä.
- Helppo paikka lasten kanssa. Kaupungilla on suht helppo ja melko esteetöntä kulkea. Liikenteen ja tienylitysten kanssa saa olla tarkkana, mutta meininki ei ole mitenkään mahdottoman hektistä. Taksin kanssa jumituttiin välillä ruuhkiin, joten ainakin lentokentälle kannattaa lähteä hyvissä ajoin.
- Ravintolat ovat pääasiassa ilmastoituja ja ketjuravintoloita löytyy joka nurkalta. Lasten kanssa helppoa, kun tietää etukäteen mitä saa.
- Pidä mukana jotain pientä annettavaa kodittomille ja köyhille, esimerkilsi leluja, vaatteita, ruokaa ja hygieniatarvikkeita.
- Vältä liikkumista pimeän aikaan ja muutenkin tietty varovaisuus kannattaa. Esimerkiksi kännyköitä ei kannata pitää turhaan esillä.
Edellinen matkapäiväkirja.
