Onko se äiti ämmä ja isi idiootti?
Mun korviini on nyt viimeaikoina kantautunut sellasta settiä pienten lasten vanhempien suusta, etten enää osaa edes suodattaa tätä. Ollaan tänä kesänä muutaman kerran hyödynnetty tuota ihanaa puistoruokailua, ja tässä vaiheessa koen olennaiseksi huomioksi mainittavan sen, että me ei edes asuta missään lähiössä. Ymmärtänette tämän ihan kohta.
Puistoruokailun ideahan on se, että koululaisille jaetaan ruoka ensin, ja sitten ovat pienemmät lapset. Oletan, että sama käytäntö ei välttämättä ole kaikkialla, mutta meidän asuinalueellamme ruokaa jonotetaan siten pahimmillaan parinkymmenen minuutin ajan ringissä. Parisen viikkoa sitten takanani seisoi pariskunta; tiesin heidän olevan naimisissa ja kahden pojan (5v ja 3v) vanhempia.
Yleensä en kiinnitä huomiota ulkopuolisiin ihmisiin, mutta tällä kertaa yksi lause sai minut pysähtymään ja kuuntelemaan.
Noiden poikien äiti tokaisi miehelleen, eli lasten isälle, kun hän oli kysynyt oikeata puhelinnumeroa jollekin henkilölle, että ”ootko sä nyt aina noin vitun tyhmä? Tajuatko, se on se oikea numero!”.
Mun omaan korvaani tuo lause oli jo todella ala-arvoisesti sanottu omalle AVIOMIEHELLEEN, mutta pahin kohtahan oli siinä, että mies ei reagoinut tähän MILLÄÄN POIKKEAVALLA TAVALLA, eli tämä todellakin oli heidän tapansa keskustella. Kun muutaman minuutin päästä poikien äiti lähti omille menoilleen, niin tokaisi mies hänelle lähtiessään, että ”petaan sulle sit sohvan valmiiks rasittava ämmä.”
Mä olen viime aikoina muutamaan otteeseen joutunut miettimään, että olenko luonteeltani jotenkin takapajuinen, mutta siinä vaiheessa, jos avioliitossa on asiat noin huonosti, että haukutaan omaa puolisoa, eikä nukuta edes samassa sängyssä, niin eikö siinä sitten ole jotain pahasti vikana?!
Huonot lähtökohdathan mulla on kantaa asiaan ottaa näin ikinä naimissa olleena, ja kahden lapsen sinkkuäitinä, mutta jos meininki on tuollaista, niin mielummin pysynkin nykyisessä statuksessani.
Mutta koska ne naiset ei pelkästään ole ämmiä, ja miehetkin on idiootteja, niin en voinut olla kuulematta tänään toisen avioparin keskustelua.
Kun jokin ihme tapahtui, ja aurinko päätti näyttäytyä Helsingissä ensimmäisiä kertoja tänä kesänä, ja rannallekin uskaltautui menemään, oli siellä meidän lisäksi muitakin. Kuten eräs naimisissa oleva pariskunta (kyllä, oli pakko kytätä löytyykö nimettömästä sormusta tämän keskustelun kuultuani), joilla oli arviolta 1-vuotias tytär.
Nainen oli ilmeisesti ollut töissä, sillä ennen hänen saapumistaan oli mies tullut rannalle pienen tytön kanssa. Heti ensimmäisenä nainen kysyi mieheltään, että oliko tämä tyhjentänyt pyykit koneesta, johon mies vastasi että ei.
Ei yhtäkään hiljaista sekunttia kulunut, kun nainen tokaisi miehen olevan täysi idiootti, kun ei ole hoitanut pyykkejä.
Siis ihan oikeastiko hän juuri sanoi noin?! Todella hienoa, että nykypäivänä ei enää yleistetä pelkkiä naisia tekemään kotitöitä, mutta ei kai se miehestä idioottia tee, jos hän ei niitä pyykkejä heti kuivumaan laittanut?
Ensimmäinen asia, mikä mulla tuli mieleen tämän keskustelun kuultuani, että missä oli ne pusut ja halit, kun pariskunta tapasi päivän päätteeksi? Missä ne kaipuuden tuomat hellyydenosoitukset? Ja mikä ihme saa ihmiset puhumaan toisilleen tuolla tavalla?
En yhtään ihmettele, että niin moni avioliitto kariutuu, jos tuolla tavalla puhutaan puolisolle. Tai sitten on se toinen ääripää – kun ei puhuta ollenkaan.
Mä tiedän, että on niitä hyviäkin liittoja olemassa, on puolisoita, jotka arvostavat toisiaan, ja se toinen on toiselle koko maailma, ja kukka kämmenellä. Mutta mikä ihme saa siitä naisesta ämmän ja miehestä idiootin?
