Uskon, että aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta. Lapsi on luovin. Seuraan mielenkiinnollla oman taaperoni touhuja ja olen välillä vähän laiska vanhempi. Tykkään seurata, kun taaperoni oppii ja oivaltaa itse ja löytää kaikkea mielenkiintoista maailmasta.
Iloa tuottavat esimerkiksi hihasta purkautunut rihma ja lattialta löytynyt roska. Kivet ovat ulkona mielenkiintoisin tarkkailun kohde ja miten paljon iloa ja ihmetystä saippuakuplien puhaltaminen tuokaan.
Siinä missä me aikuiset kiroamme huonosti ommeltuja saumoja ja likaisia lattioita, ottaa pieni lapsi kaikesta ilon irti.
Yritän toisinaan ottaa mallia taaperosta. Bongailen kivoja kiviä ja mietin miten voisin uusiokäyttää lelupaketeista tulleita rautalankoja. Hyväntuulisuus ja luovuus tarttuu, ja monesti olen todella onnellinen siitä, että taapero on saapunut maailmaani, paitsi viemään aikaani, niin myös tuomaan iloa ja ihmetystä.
Kiitos taaperoni, uskon sinua!
Maailma on täynnä ihmeitä, enkä huomaisi niistä puoliakaan, jollet olisi olemassa.
Tämän viikon lapsiarkiajatus on poimittu Marjatta Pokelan ja Pirkko Koskimiehen säveltämästä ja sanoittamasta laulusta Ihme ja Kumma.
Lue myös edellisten viikkojen lapsiarkiajatuksiani:
Kuka jätti kaikki kauniit sanat käyttämättä?
