Lasten kanssa matkalle – Miten matkailu muuttuu?
Olemme mieheni kanssa matkustaneet yhdessä siitä lähtien kun aikoinaan tutustuimme. Nautimme yhdessä matkustelusta, ja yleensä olimmekin matkalla kahdestaan. Meillä ei ollut juuri mitään kokemuksia lasten kanssa matkalle lähtemisestä.
Kun saimme ensimmäisen lapsemme, ei matkailu ole ollut sen jälkeen entisellään. Meille ei kuitenkaan tullut mieleenkään lopettaa rakasta harrastustamme lapsen synnyttyä. Meille on myös itsestään selvää, että lapset kulkevat matkoilla mukanamme.
Matkustaminen on nyt hyvin erilaista kuin ennen, mutta vähintään yhtä antoisaa.
Seuraavassa kerron havaintojani, miten matkustaminen muuttuu kun matkaseurana on myös lapsia.
Liikkuminen
Siirtymiset paikasta toiseen saavat uuden ulottuvuuden kun mukana on huollettava lapsi tai useampia.
Aiemmin kirjoitin jo vinkit lasten kanssa matkustamiseen lentokoneella. Hyvällä valmistautumisella pitkistä matkoista selviää helpommalla.
Pakko myöntää, että lasten kanssa pitkät matkat lentokoneessa, bussissa, junassa tai autossa ovat aina astetta rasittavampia kuin pelkässä aikuisseurassa. Ei kuitenkaan kannata liikaa pelätä pitkiäkään lentomatkoja eikä varsinkaan jättää sen takia lähtemättä matkalle.
Matkatavaran määrä
Olen saanut paljon ihmetystä aikaan siitä, miten pienillä matkatavaroilla olen ollut reissusta. Olen hionut pakkaamistaitoni aika hyviksi (tästä kirjoitan myöhemmin tarkemmin).
Hetkellisen takapakin koin ensimmäisen lapseni synnyttyä kun otin vauvan tavaroiden pakkaamisvastuun itselleni. Tuoreen äidin epävarmuudessa sitä tuli pakattua kaikenlaista ei niin välttämätöntäkin tavaraa.
Usein kuulee ihmeteltävän, että miten paljon pieni lapsi tarvitseekaan matkalle mukaan. Itse asiassa olen huomannut, että ei tarvitse. Kuitenkin matkatavaran määrä väistämättä lisääntyy, koska matkustajiakin on enemmän. Lisäksi vauva tai pieni lapsi ei itse osaa huolehtia pakkaamisesta tai tavaroista, joten aikuiselle kasaantuu enemmän muistettavaa ja kannettavaa.
Päivärytmi
Pariskuntana meillä oli tapana nukkua lomalla aamulla pitkään. Jos hotellissa oli aamupala, saatoimme nousta sängystä vain siksi että ehtisimme syömään ja palasimme sen jälkeen vielä nukkumaan. Liikkeelle lähdimme ehkä joskus iltapäivällä. Söimme myöhäisen illallisen ja sen jälkeen saatoimme piipahtaa vielä lasillisilla.
Nykyään noudatamme myös matkoilla melko tarkkaa päivärytmiä, koska se nyt vaan on helpointa lasten kanssa. Kotona lapset menevät klo 20 aikaan nukkumaan, mutta matkoilla otamme yleensä tavoitteeksi klo 21. Yleensä nukumme matkalla isossa perhepedissä, joten lasten mentyä nukkumaan me vanhemmat roikumme netissä kännyköillämme tai luemme taskulampun valossa kirjaa.
Rauhallisista aamuista voi vaan haaveilla, koska lapset heräävät sitten kun heräävät ja sitten onkin jo täysi touhu päällä. Esikoisen kanssa oli vielä helppo silloin kun hän pienenä nukkui kahdet päiväunet. Silloin yleensä lepäsimme itsekin ensimmäisten päiväunien aikaan ja lähdimme vasta sen jälkeen liikkeelle. Nykyään esikoinen ei yleensä nuku päiväunia ja pienempi nukkuu jos nukkuu. Päivään ei siis kuulu ylimääräisiä lepotaukoja, joten olemme yleensä itsekin valmiita nukkumaan jo klo 21. Varsinkin kun pienempi herättelee vielä pitkin öitä…
Ruokailu
Me emme kaihda hienompiakaan ravintoloita lasten kanssa. Menemme sinne minne haluamme, emmekä mieti onko lasten kanssa soveliasta mennä. Henkilökunnan tehtävä on kertoa ovella, jos he eivät halua lapsia asiakkaikseen.
Yleensä houkuttelevin asia ravintoloissa ovat ilmaiset wifit. Tämä sen takia, että lapsille voi laittaa kännykästä lastenohjelmat tarvittaessa pyörimään. Tällä tavalla saattaa joskus itsekin saada syötyä melko rauhassa.
Tiedän että monelle kännykät ja videot ovat ruokapöydässä ehdoton ei, ja se on mielestäni oikein hieno periaate. Me taas haluamme välillä syödä edes jotenkin rauhassa ilman että tarvitsee juosta jonkun perässä. Se on myös ihan virkistävää jos saa syödä molemmilla käsillä ja kukaan ei lääpi ruoka-annosta.
Otamme joskus ruoan kanssa oluen tai viinilasillisen, mutta lasten kanssa ajatus tuopilla istumisesta on aika absurdi.
Aktiviteetit
Pariskuntana kävelimme yleensä matkoilla paljon ja kuljeskelimme sinne minne sattui nenä osoittamaan. Poikkesimme mielihalujemme mukaan kivaan ravintolaan, kahvilaan tai baariin ja sitten jatkoimme matkaa. Rantalomilla makasimme aurinkotuoleissa, luimme kirjoja ja tilasimme drinkkejä.
Nykyään kaupunkilomilla otamme selvää, missä on lähin leikkipuisto. Mitkä nähtävyydet ovat lapsiystävällisiä? Tarvitseeko jonottaa? Jos on pitkät jonot, emme edes yritä, koska lasten kanssa jonottaminen ja odottaminen on kamalaa. Käymme tarkkaan läpi parhaat huvipuistot, lasten museot, leikkipaikat ja muut sellaiset.
Rannalla täytyy olla tarkkana, koska lapsia ei voi hetkeksikään jättää vartioimatta veden lähellä. Onneksi lapset viihtyvät hyvin rannalla silloin kun tarkenee lotrata veden kanssa. Ja mikäs siinä kun itsekin saa nauttia auringosta, vedestä ja hiekasta.
Lasten kanssa matkalle, eli millaista se on?
Lapsista, varsinkin pienistä lapsista, on paljon vaivaa. Asia ei muutu erilaiseksi matkallakaan. Vaikka välillä mietin haikeudella vanhoja lomamatkojamme, kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestä, en vaihtaisi mihinkään muistojani lasten kanssa lomailusta.
Minua myös lohduttaa se seikka, että lapset ovat pieniä vain hetken. Aika menee huimaa vauhtia ja lapset kasvavat samaa tahtia.
Meille matkustaminen on kohokohtia elämässämme, ja nautimme siitä vaikka kaikki ei aina sujuisikaan ihan jouhevasti. Joku muu löytää onnen elämästään joistain muista asioista. Jos kuitenkin matkustaminen kiinnostaa, haluan muistuttaa, etteivät lapset ole mitenkään este lähteä matkalle.
Lasten ehdoilla täytyy kuitenkin mennä ja hyväksyä se, että elämänvaihe on sellainen, että lapsista täytyy huolehtia heidän ollessa pieniä.
Lasten kanssa matkalle Dominikaaniseen tasavaltaan? Lue matkakertomus täältä.
