Koululaisten kesäloma alkoi, vanhemmilla työt jatkuvat. Lapset jätetään kotiin iPad kädessä ja mikroruokia jääkaapissa. Onko näin?
Tämä on jokavuotinen kuuma peruna. Medioissa vaahdotaan siitä, kuinka lapset jätetään oman onnensa nojaan, kun vanhemmilla ei ole lomaa.
Kuinka ”entisaikaan” pärjättiin? Juttuhan on niin, että jos on isompia sisaruksia tai apua tarjoavia isovanhempia, niin ei ole mitään hätää. Aina on joku sukulainen tai naapuri joka auttaa. Mutta entäpä jos ei olekaan? Jos olette juuri se yksilapsinen perhe, joka on muuttanut uudelle paikkakunnalle, naapureihin ei olla vielä tutustuttu ja suku jäi sinne 500 km:n päähän.
Mitä sitten? Kesäleiri? Koululaisille on tarjolla monenlaista leiriä ja ohjelmaa. Mutta mitä jos ainokaisesi on se ylivilkas, ADHD-diagnoosin saanut ”vaikea lapsi”, joka ei pärjää isossa leiriporukassa. Se ”erityislapsi”, jonka saaminen mihinkään ”normileirille” työpaivän ajaksi on täysin mahdoton ajatus. Unohda leirit. Varsinkin ne, missä yövytään.
Markkinoilla näyttäisi olevan pulaa erityislasten leiritarjonnasta. Pienten ryhmien leirejä ei niinkään tarjota, koska ne eivät ole kustannustehokkaita eivätkä tuottoisia.
Tätä tämä maailma tänä päivänä on: only money matters.
Jos jollain on ehdotuksia erityislasten vanhemmille, he varmaan ottavat ne mielellään vastaan. Olisiko jollain taholla tähän ratkaisu?
Lasten leiritarjonta on mielestäni muuten ihan kattava. Jos lapsesi pärjää suuressa ryhmässä ja olette kykeneväisiä sijoittamaan 100€:sta ylöspäin kesäleiriin, niin vaihtoehtoja löytyy. Monesti tukea leirimaksuihin voi myös hakea esim. oman alueen sosiaalitoimistosta. Leirejä järjestetään esim. Kiljavalla, Vihdissä, Kurussa, Hauholla, Hyvinkäällä. On sekä päiväleirejä että yöleirejä.
Meidän esikoinen on aina mielellään mennyt jonnekin leirille, kunhan se on päiväleiri. Tänä kesänä paras leiri löytyi Musiikkikoulu Demon kesäleirivalikoimista. Musiikkileirikoulu, jossa pääsee soittamaan eri soittimilla ja laulamaan kuulosti huippuhyvältä. Tässä äiti on toiveikas, että tämän viikon ajan korvat säästyisivät jatkuvalta hoilottamiselta…
Leirin hinta oli kohtuullinen 120€, sisältäen lämpimän ruoan viikon ajan. Mietin kuitenkin sitä maksaessani, että kuinka monelle tuokin summa on liian suuri ja leirit jää siksi käymättä. Kuinka moni ei osaa tai kehtaa hakea tukea leirimaksuun.
Perheen nuorimmainen on meillä hankala tapaus. Ei puhettakaan leireistä. Kun on aistiyliherkkä ja sosiaaliset tilanteet usein haastavia, niin totesin että onneksi on mahdollisuus pitää poika kotona, ja antaa painaa pitkin maita ja mantuja. Olemme myös onnekkaita sen suhteen, että naapurissa on läjäpäin lapsiperheitä ja muitakin lapsia, jotka viettävät lomaa kotona. Osassa perheitä toinen vanhemmista tekee töitä kotona. Aina on jossain joku meistä, joka katsoo pikku lomalaisten perään.
Muistelen suurella lämmöllä aikaa, kun olin itse ekaluokkalainen ja ensimmäinen kesäloma alkoi. Asuimme maalla keskellä korpea. Harrastusmahdollisuuksia nolla. Onneksi!
Koko kesän sai painaa pitkin metsiä majoja rakentamassa, naapurin maatilalla vasikoita ja karitsoja tuttipullolla juottamassa, heinäladossa labyrintteja virittelemässä, niityllä kukkaseppeleitä tekemässä ja uikkarit päällä kumpparit jalassa vesisateessa hyppimässä.
Silloin meillä oli vielä sympaattinen aataminaikainen kyläkauppa fillarimatkan päässä. Sinne sitten pyöräiltiin tikkareita ostamaan. Kyläkauppaa piti vanha ihana pariskunta, joka asui kaupan yläkerrassa, ja välillä jäätiinkin heidän puutarhaansa jutustelemaan ja syömään jäätelöä. Sitten taas hypättiin fillarin selkään ja kruisailtiin Päijänteen rannalle uimaan. Voi niitä ihania kesiä!
Joskus näitä pitää muistella ja yrittää päästä siihen samaan moodiin, kun oli lapsi. Miten kivaa oli pelata isosiskojen ja vanhempien kanssa Muuttuvaa Labyrinttia, Unoa tai Afrikan tähteä.
Kuinka siistiä oli virittää pihalle teltta ja nukkumaan mennessä kuunnella yön ääniä. Kuinka ihanaa oli, kun ei ollut kiire mihinkään. Se on lomaa se.
Että ei muuta kun iPadit ja iPhonet kiinni, ja ottakaa se aika lasten kanssa, kun se on mahdollista. Tehkää kesällä töitä vähemmän (jos mahdollista), menkää ”lasten tasolle” ja kaivakaa mielestä ne oman lapsuuden parhaat muistot. Läsnäolo on kuitenkin se, mikä on tärkeintä, ja kiinnostus lasten tekemisiä kohtaan. Oletko sinä läsnä, kun olet paikalla?
Vietetään hyvä kesä!
Muotimutsi
P.S. Täältä löydät aikaisempia kirjoituksiani.
