Lapsen motorinen kehitys – tämä tyypillinen virhe on vaaraksi lapsen kehitykselle
Lapsen motorinen kehitys vaikuttaa muun muassa itsetuntoon, terveyteen, liikuntatottumuksiin, oppimisvalmiuksiin, painonhallintaan ja moneen muuhun tärkeään asiaan. Kyse ei siis ole mistään vähäpätöisestä asiasta.
Motoriset perustaidot, kuten juokseminen, hyppääminen ja heittäminen, pitäisi oppia jo ennen kouluikää. Jos nämä taidot eivät ole millään tavalla hallussa, lapsi ei pysty oppimaan vaikeampia taitoja.
Tällöin ensimmäiset kokemukset koulun liikuntatunneista voivat olla lapsesta lannistavan haastavia, mikä taas johtaa huonoon itsetuntoon ja liikunnan harrastamattomuuteen myös aikuisena.
Lasten liikkuminen ja lapsen motorinen kehitys ovat suosittuja aiheita mediassa. On jopa uutisoitu kouluikäisistä, jotka eivät vielä osaa juosta.
Syyksi esitetään usein ensimmäisenä kännyköitä, tabletteja ja televisiota, joiden ääressä lapset viihtyvät liian hyvin ja liian kauan.
Joissakin tapauksissa alle kouluikäisten suurimpana esteenä luonnolliselle motoriselle kehitykselle ovat vanhemmat itse.
Yleensä ryömivien ja konttaavien lasten annetaan liikkua rauhassa ja luonnostaan. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun lapsi nousee seisomaan ja alkaa opetella kiipeämistä, kävelemistä ja juoksemista. Vanhemmille nousee kylmä hiki kun he näkevät kaikki mahdollisuudet, joilla lapsi voi itsensä satuttaa.
Älä kiipeä tuolille!
Varo kynnystä!
Älä juokse, ettet kaadu!
Ei saa juosta sisällä!
Istu nyt siinä nätisti!
Lapselta jää tärkeitä taitoja oppimatta, jos tuolille kiipeileminen nähdään vain rasittavana vaiheena ja koetaan, ettei lapsi halua totella ja olla nätisti. Tosiasiassa lapsi haluaa kiivetä tuolille, koska ei sitä vielä osaa ja haluaa oppia taidon.
Pienikin lapsi oppii – Lapsen motorinen kehitys kyllä kantaa
Helpommalla pääsee, kun antaa lapsen kiivetä ja on aluksi vieressä varmistamassa, ettei lapsi putoa. Pienikin lapsi oppii myös tulemaan jalat edelle alas, kunhan vaan aikuinen siitä sanoo tarpeeksi monta kertaa ja kääntää lapsen oikein päin.
Myös esimerkiksi rappusiin kannattaa päästää jo alle 1-vuotiaat, jos heillä on siihen kiinnostusta. Tietenkin aikuisen täytyy olla lähellä varmistamassa, mutta ei varoittelemassa vaan kannustamassa ja tarvittaessa neuvomassa.
Jos lapsen liikkumista varoittelee ja kauhistelee tarpeeksi paljon, lapsi kyllä ennen pitkää oppii liikkumisen olevan vaarallista ja tuomittavaa.
Pahinta on se, että lasta koko ajan kielletään juoksemasta. Kyllä juoksemista pitää päästä harjoittelemaan myös kovilla alustoilla, vaikka se pehmeä nurmikenttä tuntuisikin aikuisesta ainoalta turvalliselta vaihtoehdolta. Kaatumisia tapahtuu ja naarmuja tulee, se kuuluu asiaan eikä niitä pidä liikaa pelätä.
Loppujen lopuksi kaatumisia huomattavasti vaarallisempaa on se, että lapsi lopettaa liikkumisen. Tällöin vaikutukset näkee vasta pidemmällä tähtäimellä. Ne ovat asfaltti-ihottumaa huomattavasti kohtalokkaampia.
Näin estät lapsesi motorista kehitystä
Seuraavassa joitakin esimerkkejä siitä, miten eri tavoilla vanhemmat estävät lastensa motorista kehitystä.
1-vuotias lapsi harjoittelee sisätiloissa järjestetyllä temppuradalla tasapainopuomilla. Meno näyttää hyvin huteralta ja jalka lipsuu vähän väliä.
Lapsen vanhempi huudahtelee muutaman metrin päästä varoituksiaan ja lopulta käy nostamassa lapsen pois turvallisempaan paikkaan.
Miksi hän lannisti lapsen innon oppia uutta taitoa? Miksei hän ottanut lasta kädestä ja kannustanut yrittämään uudelleen?
Noin 3-vuotias lapsi löytää sisätiloihin järjestetyllä liikuntaradalla tennispalloja ja alkaa heitellä niitä. Lapsi on jo sen verran taitava, että heitoissa on voimaa ja pallot aiheuttavat vaaraa muille pienemmille lapsille.
Lapsen vanhempi kieltää lasta heittämästä palloja. Seurasin tilannetta sivusta ja päätin mennä apuun. Kävin hakemassa laatikon ja kerroin lapselle, että voit heittää palloja tänne.
Kokeile kuinka kaukaa saat heitettyä pallon laatikkoon! Lapsi innostui ja pääsi harjoittelemaan tarkkuusheittoja ilman, että muihin sattuu.
Jos puiston liukumäessä ei ole muita lapsia, miksei lapsi saisi kokeilla mitä tapahtuu, kun yrittää mennä liukumäkeä alhaalta ylös?
Aluksi voi olla vieressä varmistamassa, ettei lapsi kopsauta päätään liukumäkeen. Pian hän kuitenkin oppii hallitsemaan liukkaan alustan ja oppii sutimaan jaloillaan karhuasennossa tai pääsee jopa kiipeämään ylös.
Et kai sinä ole lapsen motorisen kehityksen esteenä?
Kuinka monta kertaa itse huudahdat päivän aikana varoituksen lapselle? Jos varoituksia tulee päivittäin reilusti yli viisi, niin kannattaa miettiä tarkasti omaa käytöstään.
Motorisen kehittymisen lisäksi varoittelu vaikuttaa siihen, miten lapsi reagoi todellisessa vaaratilanteessa. Kun huutelee varoituksia vain harkiten, niin ne säilyttävät tehonsa. Todellisessa vaaratilanteessa lapsi oikeasti kuulee varoituksen ja pysähtyy paikoilleen. Jos varoituksia satelee pitkin päivää, ei lapsi enää reagoi niihin.
Anna siis lapsesi liikkua ja kehittyä, jotta lapsen motorinen kehitys on toivotun mukaista. Lapset tarvitsevat harjoitusta, jotta he oppivat tärkeitä motorisia taitoja.
Varoittelu ja pelottelu saavat lopulta aikaan sen, että lapsi uskoo liikkumisen olevan vaarallista ja pahasta.
Nämä asenteet voivat säilyä pitkälle aikuisikään ja silloin niitä on enää hyvin vaikea muuttaa.
Lue lisää:
- Lasten suosituimmat ulkoleikit
- Perinneleikkejä lapsille
- Paljasjalkakengät mahdollistavat jalan luonnollisen kehityksen
- Miten punkin purema lapsella voidaan ennaltaehkäistä
