Äitienpäivänä ei voi muuta olla kuin kiitollinen. Kiitollinen siitä, että on saanut lapsen. Ei lapsia kasva missään puussa, eikä lapsia noin vain saada.
Lapset eivät ole mikään itsestäänselvyys.
Ajattelen joskus niitä äitejä, jotka ovat äitejä ilman lasta. Heitä, jotka ovat menettäneet syystä tai toisesta kalleimman aarteensa ja joutuvat elämään sen asian kanssa arkensa. Ajattelen myös heitä, jotka joutuvat elämään erossa lapsestaan ja heitä, jotka viettävät jokaisen hetkensä lapsiensa kanssa.
Ajattelen äitejä, jotka eivät ole imettäneet lapsiaan ja heitä, jotka imettävät pienokaisiaan 7-vuotiaaksi. Ajattelen heitä, jotka nukkuvat kylki kyljessä lapsiensa kanssa ja niitä äitejä, jotka mielummin nukuttavat lapsensa omiin sänkyihin.
Ajattelen heitä, jotka kasvattavat lapsensa yksin, ja heitä, joiden lapsien kasvatukseen osallistuu koko suku. Ajattelen äitejä, jotka kehittävät jatkuvasti aktiviteettejä lapsilleen ja äitejä, jotka mielummin viettävät rauhallista aikaa kotona.
Itsekin kuulun yllä mainittuihin äiteihin. Äitiys on asia, joka samaan aikaan ihastuttaa ja vihastuttaa. Aiheuttaa suurta huolta ja valtavia onnellisuuden tunteita. Siitä huolimatta jokainen äiti rakastaa lastaan ja haluaa jälkikasvulleen onnellisen elämän.
Ei ole pelkästään yhtä tietä olla hyvä äiti ja itse uskon, että jokaiselta – hyvinkin erityyliseltä – äidiltä voi oppia jotain uutta. Yhdessä me äidit olemme vahvempia ja pystymme tehdä maailmasta hiukan turvallisemman paikan jälkikasvullemme.
Onnellista äitienpäivän iltaa!
Onnea ja voimia myös tuleviin arkipäiviin, olitpa millainen äiti tahansa!
Lue tästä edellisen viikon lapsiarkiajatus
